Mitä hyötyä pääomaliikkeiden vapaudesta?

Alkuperäinen kirjoittaja: TEUVO JUNKA

Uusliberalistisen talousopin yhtenä kulmakivenä on pääomaliikkeiden vapaus. Pääomien pitää saada liikkua vapaasti mihin maailman kolkkaan tahansa löytääkseen itselleen parhaimman mahdollisen tuoton. Lopputuloksena väitetään saatavan pääomien ”tehokas allokaatio”, joka merkitsee kaikkea hyvää kaikille.

Mutta jo ennen uusliberalismiakin pääomapiirit vaativat Suomeen pääomien vapaata liikettä. Suomi kuvattiin pääomaköyhäksi maaksi, jonka talouden vahvistamiseen tarvitaan ulkomaista pääomaa.

Pääomaliikkeiden vapautuminen

Pääomaliikkeet ulkomailta Suomeen olivat säädeltyjä 1930-luvun lopulta lähtien. Oli olemassa laki 219/1939, jolla rajoitettiin ulkomaalaisten oikeutta omistaa ja hallita kiinteätä omaisuutta ja osakkeita Suomessa. Tämän nk. rajoituslainkin aikana valtiovalta suhtautui varsin sallivasti. Jo vuonna 1976 valtioneuvosto ilmoitti pitävänsä ”uusien työtilaisuuksien luomisen ja maan kasvu- ja valuuttapolitiikan kannalta suotavana, että maahan saataisiin ulkomaista pääomaa suorien sijoitusten muodossa”. Tämä rajoituslaki kumottiin 1.1.1993 ETA-sopimukseen liittyen.

Suomesta ulkomaille suuntautuvat sijoitukset puolestaan olivat Suomen Pankin valuuttasäännöstelyn piirissä noin viidenkymmenen vuoden ajan. Valuuttasäännöstelyä ryhdyttiin purkamaan Harri Holkerin ”hallitun rakennemuutoksen” hallituksen toimesta vuonna 1987 ja valuutansäännöstely lopetettiin kokonaan vuonna 1991.

Siten vuodesta 1993 lähtien pääomat ovat saaneet lähteä ja tulla täysin vapaasti. EU-jäsenyyden kynnyksellä suurpääoman kestoväite oli, että EU-jäsenyyden myötä Suomeen saadaan ulkomailta mittavat määrät sijoituspääomia vahvistamaan talouttamme ja työllisyyttämme. Tämän katsottiin aiheutuvan imagosyistä, sillä pääomaliikkeethän oli vapautettu jo ennen EU-jäsenyyttä.

Suorien sijoitusten osuus

Kun sijoittajan omistusosuus tai äänivalta ulkomaisesta yrityksestä on 10 prosenttia tai sitä suurempi, kysymyksessä on suora sijoitus. Kansan kielellä tällöin puhutaan myös pääomien maahan viennistä ja maahan tuonnista.

Vuoden 1993 jälkeen sekä pääomien maahantuonti että maastavienti ovat lisääntyneet selvästi. Erityisen suuria nämä pääomaliikkeet molempiin suuntiin olivat vuosina 1998–2002. Siitä vapaiden pääomaliikkeiden ystävät ovat olleet innoissaan; talousteoria vapaiden pääomaliikkeiden autuaaksi tekevästä voimasta näyttää tulleen todistetuksi oikeaksi. Vähintäänkin rivien välistä näkyy usko, että suuret ulkomaiset sijoittajajoukot ovat tulleet Suomea auttamaan.

Lähempi tarkastelu osoittaa kuitenkin aivan muuta. Vuosien 1998–2002 suurissa pääomaliikkeissä on lähinnä ollut kysymys harvalukuisen suuryritysjoukon erittäin suurista yritysjärjestelyistä ja fuusioista. Niistä mainittakoon Stora Enson luominen, Merita-Nordbankenin fuusio, Soneran UMTS-kaupat, Soneran fuusiointi Teliaan. Suuria pääomaliikkeitä Suomesta ulkomaille aiheutui Enson, StoraEnson ja Metsä-Serlan suurista yritysostoista ulkomailta. Eikä EU-jäsenyys mitenkään monipuolistanut maavalikoimaakaan. Vuosina 1985–1992 Suomeen ulkomailta tulleista suorista sijoituksista noin 40 prosenttia tuli Ruotsista. Vuosina 1993–2003 Ruotsin osuus oli lähes 70 prosenttia.

EU-jäsenyyden vaikutukset

Ennen EU-jäsenyyttä suorat sijoitukset Suomesta ulkomaille olivat jatkuvasti suuremmat kuin sijoitukset ulkomailta Suomeen. EU-jäsenyyden kannattajat väittivät, että jäsenyyden tuoma imagohyöty vähintäänkin tasoittaa tämän tilanteen. Tosiasiassa on käynyt päinvastoin: suorien sijoitusten nettovirta Suomesta ulkomaille on EU-vuosina kasvanut entisestään.

Myös työpaikkojen kannalta kehitys on ollut tuhoisaa. Suomen Pankin tilaston mukaan suomalaisten omistamissa tytäryhtiöissä ulkomailla oli vuonna 1997 henkilöstöä 143 000, mutta vuonna 2003 jo 331 000. Lisäystä kertyi tällä aikavälillä siten lähes 190 000 henkilöä. Sen sijaan ulkomaalaisten omistamissa tytäryhtiöissä Suomessa oli vuonna 1997 henkilöstöä 123 000 ja vuonna 2003 noin 183 000. Tässä kertyi siten lisäystä vain 60 000 henkilöä. (Näissä luvuissa on mukana tytäryhtiön koko henkilöstö, ei vain omistusosuutta vastaava määrä. Lisäksi mukana ovat vain ne tytäryhtiöt, joista emoyhtiö omistaa vähintään puolet. Suorien sijoitusten tilastoinnissa jo 10 prosentin omistuksen perusteella sijoitus määritellään suoraksi sijoitukseksi; sitä pienemmät luokitellaan portfoliosijoituksiksi).

Portfoliosijoituksiksi määritellään ne sijoitukset, joissa sijoittajan omistusosuus tai äänivalta ulkomaisesta yrityksestä on alle 10 prosenttia. Myös näiden sijoitusten määrä on kasvanut vuodesta 1997 lähtien. Erityisen voimakkaasti kasvoivat vuosina 1997–2000 ulkomailta Suomeen tulleet portfoliosijoitukset. Tärkeänä syynä oli ulkomaalaisten kiinnostuminen lähinnä Nokian osakkeista. Vuosina 1997–2000 portfoliosijoitusten tase olikin Suomen kannalta positiivinen: tänne tuli sijoituksia enemmän kuin täältä meni ulos. Vuosina 2001–2003 tase oli negatiivinen.

Kokonaisrahavirrat

Pääomaliikkeiden välitöntä rahallista kokonaismerkitystä kansantaloudelle voidaan kuvata laskemalla vuosittain Suomesta ulkomaille menevät ­ ja ulkomailta Suomeen tulevat (+) rahavirrat yhteen. Suoria sijoituksia on Suomesta mennyt joka vuosi (1994–2003) ulkomaille enemmän kuin ulkomailta on tullut Suomeen. Suorien sijoitusten tuotot ulkomailta Suomeen ovat puolestaan olleet joka vuosi suurempia, kuin ulkomaisten sijoittajien täältä saamat tuotot.

Portfoliosijoitusten tase oli Suomen kannalta positiivinen vuosina 1994–2000 ja negatiivinen sen jälkeen. Sen sijaan näistä sijoituksista on joka vuosi maksettu ulkomaille enemmän tuottoja kuin suomalaiset ovat saaneet vastaavia tuottoja ulkomailta.

Kun pääomien ja niille maksettujen tuottojen virrat lasketaan yhteen, saadaan kokonaiskuva pääomaliikkeiden vapauttamisen merkityksestä (kuvio). Nettorahavirta Suomesta ulkomaille on kasvanut 2000-luvulla yli äyräiden. Niinpä vuosien 1994–2003 kokonaistuloskin menee selvästi miinuksella. Koko jakso huomioiden Suomesta virtasi rahaa ulkomaille 15 miljardia euroa enemmän kuin tänne tuli ulkomailta. Se on keskimäärin 1,5 miljardia euroa vuodessa. (Mikäli laskelmissa myös uudelleen sijoitetut voitot otettaisiin huomioon sijoituksina, kokonaistulos olisi vieläkin suurempi, 25 miljardia euroa.)