Miksi kukaan ei kuuntele?
Orhan Pamuk turkkilaista sielua etsimässä
”Politiikka kaunokirjallisessa teoksessa on samaa kuin pistoolinlaukaus keskellä konserttia, jotakin aivan tökeröä, jolta kuitenkaan ei ole mahdollista evätä huomiotaan. Tulemme kertomaan kovin rumista asioista”, totesi ranskalainen kirjailija Stendhal teoksessaan Parman kartusiaaniluostari. Dostojevski puolestaan kirjoitti Karamazoveissaan: ”Tuhotkaa kansa, murskatkaa ja vaientakaa se. Sillä eurooppalainen valistus on suuriarvoisempi kuin kansa.”
Lainaukset sopivat mainiosti turkkilaisen Orhan Pamukin romaaniin Lumi. Pamukin teos on poliittinen työ, joka kertoo Turkin yhteiskunnallisesta liikehdinnästä, missä eurooppalaisuuden vaikutteet ja toisaalta vanha perinteinen islamilaisuuteen tukeutuva feodaaliyhteiskunta kaikkine mausteineen lyövät toisiaan korville. Mutta vaikka Lumi on poliittinen kirja, oikeaa ideologiaa ei tunnu löytyvän, ehdoton totuus puuttuu, eikä Pamuk sitä yritä tarjotakaan.
Pamukin Turkki on maa joka elää uuden ja vanhan murroksessa, maa joka ei aina itsekään tunne omaa identiteettiään. Toisaalta Pamuk osoittaa lukijoilleen sen, että turkkilaisuus ja islaminusko ovat olleet myös osa länsimaista kulttuuriperintöä jo vuosisatojen ajan. Politiikan ja islamin ohella kirjan keskeisiä teemoja ovat rakkaus, oikeus onneen, sekä kirjailijan ja kirjallisuuden rooli muuttuvassa ja liitoksissaan natisevassa maailmassa.
Lumi sijoittuu vuoteen 1992 ja sen päähenkilö on runoilija Ka, joka on asunut poliittisten mielipiteidensä tähden maanpaossa Frankfurtissa yli kymmenen vuotta. Hänen äitinsä on kuollut ja runoilija palaa tätä hautaamaan Istanbuliin.
Runoilijan paluu synnyinmaahan jatkuu matkalla itäisen Turkin piskuiseen, äärettömän köyhään, tunteissaan höyryävään rajakaupunkiin nimeltä Kars, joka on kuin Turkki pienoiskoossa. Matka on samalla runoilijan yritys löytää kansansa sielu ja oma itsensä uudelleen. Kars on Pamukin luoma metafora sille mitä tapahtuu, jos kansa pakotetaan unohtamaan historiansa.
Ka’n aikomuksena on raportoida istanbulilaislehdelle Karsin paikallisvaaleista ja nuorten tyttöjen itsemurha-aallosta. Ka’n lähtiessä bussimatkalle Karsiin alkaa lumisade joka jatkuu useita päiviä, eristäen Karsin täysin muusta maailmasta.
Alati satava valkea lumi on merkki puhtaudesta, mutta Ka joutuu Karsissa kokemaan elämänsä mustimpia hetkiä. Lumi on Ka’lle inspiraation lähde, joka saa hänet kirjoittamaan runoja monien vuosien tauon jälkeen…..
ARTO TUOMISEN kirja-arvio Orhan Pamukin kirjasta Lumi.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
