Voitto fasismista ja ihmiskunnan muisti

Alkuperäinen kirjoittaja: (ES)

Aseet vaikenivat 60 vuotta sitten Euroopassa. Tänään toisen maailmansodan historiaa yritetään kirjoittaa uudelleen kylmän sodan voittajien ja taantumuksen lähtökohdista.. Ja uudelleenkirjoittamisen logiikka on armoton: yritys johtaa väistämättä historian vääristelyyn ja vähintäänkin epäsuoraan Natsi-Saksan ja fasismin puolusteluun. Historiallisena tosiasiana pysyy kuitenkin se, että sosialismi pelasti ihmiskunnan fasismilta. Neuvostoliitolla ja kommunistisella liikkeellä oli ratkaiseva osuus fasismista saavutetussa voitossa.

Toisen maailmansodan historiassa on paljon asioita, joista nyt halutaan vaieta ja joita halutaan vääristellä, jotta jälkikuvasta saataisiin mieleinen.

Ensimmäinen tällainen asia on fasismin rosvokapitalistinen ja imperialistinen olemus.

Georgi Dimitrov luonnehti fasistisen vallan aivan oikein ”finanssipääoman kaikkein taantumuksellisimpien, kansalliskiihkoisimpien ja imperialistisimpien ainesten avoimeksi terroristiseksi diktatuuriksi”. Saksan suuryhtiöt ja suurtilanomistajat nostivat Adolf Hitlerin valtaan ja käyttivät fasistista komentoa alusta loppuun saakka voitonsaalistuksensa välineenä. Saksalainen fasismi, natsismi, oli saksalaisen imperialismin ja militarismin kasvattama hirviö, jonka nimenomainen tehtävä oli murhata, ryöstää ja alistaa kansat orjuuteen. Saksan hallitsijat eivät halunneet tyytyä mihinkään vähempään kuin maailmanherruuteen.

Fasismin suunnitelmat ja teot tähtäsivät korkeimman ”arjalaisen” rodun herruuteen ja ”alempiarvoisten kansojen” – juutalaisten, romanien, puolalaisten, venäläisten ja muiden slaavilaisten kansojen – samoin kuin suomalais-ugrilaisten kansojen fyysiseen tuhoamiseen tai orjuuttamiseen. Esimerkiksi virolaisten oli määrä 20 vuoden kuluessa kadota maan pinnalta. ”Norjalaiset, ruotsalaiset, tanskalaiset, hollantilaiset me lähetämme itään, missä tulee olemaan Saksan maakuntia”, Hitler lausui. Myös Suomea uhkasi itsenäisyyden menettäminen ja täydellinen saksalaistaminen.

Toinen asia, josta nyt halutaan vaieta, on angloamerikkalaisen suurpääoman rooli Natsi-Saksan taloudellisen ja sotilaallisen varustelun edistämisessä.

Angloamerikkalaiset suuryhtiöt harjoittivat tiivistä yhteistyötä saksalaisfirmojen ja natsien kanssa. Tämä yhteistyö jatkui jopa silloin, kun Britannian ja USA:n armeijat jo kävivät taistelua natsiarmeijaa ja sen liittolaisjoukkoja vastaan.

Kolmas vaiettava asia on johtavien länsivaltojen harjoittama ”tyynnyttelypolitiikka” laajentumishaluista fasismia kohtaan.

Itse asiassa kyse ei ollut yleisestä pehmeydestä ja tyhmyydestä johtuneesta tyynnyttelystä, vaan luokkaluonteisesta petoksesta. Länsivaltojen hallitsevat piirit näkivät fasismissa käyttökelpoisen aseen ja halusivat vain suunnata sen aggression itään, kohti Neuvostoliittoa. Tässä tarkoituksessa ne uhrasivat pienempiä valtioita ja tekivät fasistien kanssa muun muassa Münchenin petoksen. Neuvostoliiton vetoomukset kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän rakentamisesta fasismin patoamiseksi torjuttiin. Juuri tämä lännen politiikka pakotti Neuvostoliiton Saksan hyökkäysuhan edessä ajan voittamiseksi solmimaan elokuussa 1939 hyökkäämättömyyssopimuksen Saksan kanssa.

Lännen vallanpitäjät laskivat kuitenkin väärin. Fasistiset valtiot kävivät myös länsivaltojen ja niiden intressien kimppuun.

Neljäs vääristeltävä asia on eri voimien osuus fasismin voittamisessa.

Länsiliittoutuneiden osuutta on paisuteltu Neuvostoliiton kustannuksella jo yli puoli vuosisataa sekä kirjallisuuden että Hollywoodin keinoin. Mutta kylmän sodan päätyttyä lännen voittoon paisuttelu on saanut suhteettomat mitat. Kukaan ei halua väheksyä länsiliittoutuneiden avun ja toisen rintaman avaamisen merkitystä. Mutta Neuvostoliiton ratkaiseva osuus on tosiasioiden valossa kiistaton. Juuri Neuvostoliiton ja Saksan rintamalla käytiin toisen maailmansodan päätaistelut.

Viides vääristeltävä asia on fasismin ja kommunismin suhde.

Ennen hyökkäystä Neuvostoliiton kimppuun Hitler lausui, että tuleva sota tulee olemaan ”jotain suurempaa kuin yksinkertaisesti aseellinen taistelu. Se tullaan käymään kahden ideologian välisenä taisteluna.” Siitä juuri olikin kyse. Ja voiton saivat monikansallinen sosialistinen valtio, kommunistinen puolue ja neuvostoarmeija. Törmäyksessä absoluuttisen pahan kanssa sosialismi puolusti itseään ja osoittautui kestävämmäksi.

Tätä tosiasiaa yritetään nyt vääristää samastamalla fasismi ja kommunismi.

Kuudes vääristeltävä asia ovat toisen maailmansodan poliittiset ja geopoliittiset tulokset.

Neuvostoliiton ja muiden fasisminvastaisen liittoutuman maiden voitto pelasti kymmenien valtioiden ja kansojen vapauden ja itsenäisyyden sekä turvasi fasismin murskaamisen ja poisjuurimisen. Maailma vältti orjuutuksen. Voitto poisti ihmiskunnan vapaata kehitystä uhanneet esteet sekä loi uusia edellytyksiä yhteiskunnallisille uudistuksille ja demokratian ihanteiden vakiinnuttamiselle. Muun muassa Suomesta tuli ensimmäistä kertaa vuoden 1917 jälkeen demokraattinen maa. Liittoutuneiden solmimat Jaltan sopimukset turvasivat yli 40 vuodeksi lujan rauhan Euroopassa ja kaukana sen ulkopuolellakin.

Nämä tulokset halutaan nyt vetää lokaan propagandalla Neuvostoliiton voittoa seuranneesta itäisen Euroopan orjuuttamisesta.

Tosiasioista vaikenemalla ja niitä vääristelemällä ei voida tehdä kunniaa ihmiskunnan puolesta taistelleille ja kaatuneille eikä ottaa oppia historiasta. Vaikeneminen ja vääristely on halveksittava yritys pyyhkiä ihmiskunnan muisti, tehdä siitä tabula rasa. Siksi sitä on vastustettava päättävästi.