EU perustuslakeineen valtava takaisku demokratialle

Alkuperäinen kirjoittaja: (ES)

Suomessa vallitsee Euroopan unionin perustuslaista valtava ymmärryksen vaje ja keskustelun puute, kummallinen tila. Asiasta ollaan hiljaa, vaikka EU:n perustuslain tuomat muutokset ovat paljon suurempia kuin Suomen perustuslakiin sadan vuoden aikana tehdyt, sanoi EU-asiantuntija Thomas Wallgren Suomen sosiaalifoorumin EU ja demokratia -tilaisuudessa.

Ymmärtämättömyys ja keskustelemattomuus on sitäkin vaarallisempaa, koska – kuten Wallgren väitti – EU on merkinnyt ylivertaisesti suurinta demokratian menetystä Euroopassa viimeisten 300 vuoden aikana. Ja EU perustuslaki syventää voimakkaasti tätä loitontumista demokratiasta.

Esimerkiksi kansalaisoikeuksien ja -vapauksien osalta otetaan perustuslain myötä radikaali askel taaksepäin. Perustuslaissa kansalaisoikeuksien ja -vapauksien rinnalle ja jopa niitä tärkeämmiksi asetetaan yritysoikeudet ja kaupalliset oikeudet. Jälkimmäisten toteutuminen taataan perustuslaissa paljon paremmin ja konkreettisemmin. Tämä puolestaan johtaa esimerkiksi kansalaisten taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien heikkenemiseen. EU:n perustuslaki onkin ensimmäinen markkinafundamentalistinen perustuslaki maailmassa.

Perustuslaki merkitsee taantumaa myös sellaisten porvarillisen demokratian periaatteiden kuin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ja parlamentarismin osalta. Ranskan vallankumouksesta lähtien on tulkittu, että valtio on kansalaisten valtio ja että valtio käyttää vain sitä valtaa, joka kuuluu kansalaisille. Tätä periaatetta ei EU:n perustuslain missään pykälässä ole. Sen puuttumista puolustellaan sillä, että kaikki EU:n valta on jäsenvaltioiden EU:lle delegoimaa. Mutta esimerkiksi EU:n kauppaoikeudet venytetään niin laajoiksi, että jäsenmaiden delegointi ohitetaan. Perustuslaki ei vain kirjaa jo vallitsevaa käytäntöä, vaan aktiivisesti luo edellytykset sellaisen vallan laajentamiselle, joka ei enää ole kansasta lähtöisin.

Porvarilliselle demokratialle perinteisesti ominaista vallan kolmijakoa lainsäädäntövaltaan, toimeenpanovaltaan ja tuomiovaltaan EU:lla ei myöskään ole. EY:n tuomioistuin paitsi tulkitsee myös luo lakeja. EU:n komissiolla, joka ei ole kansan valitsema, on aloitemonopoli. Toisin sanoen vallan kolmijako on Wallgrenin mukaan pantu täysin sekaisin.

Demokratia edellyttää demokraattista julkisuutta, prosessia, jossa kansalaisten toiveet ja unelmat kehittyvät vuorovaikutuksessa toisten kansalaisten kanssa. Yhä mammuttimaisemmaksi ja monikielisemmäksi paisuvassa EU:ssa on vaikea löytää – vaikka haluttaisiinkin – aitoja demokraattisen julkisuuden ja vuorovaikutuksen tapoja.

Demokratiaan kuuluvat ay-liike ja muut kansalaisten vapaan organisoitumisen muodot. Eurooppalaisen ay-liikkeen johto perustelee myönteistä kantaansa EU:n perustuslakiin sillä, että siihen on kirjattu ay-liikkeen asema. Pieni osa kansallisista saavutuksista viedään näin EU:n tasolle. Mutta samalla perustuslaki vahvistaa Wallgrenin mukaan valtavasti yritysten ja kauppabyrokratian asemaa, mikä uhkaa ay-liikkeen asemaa. EU on esimerkiksi saamassa valtuudet neuvotella kansallisten hyvinvointipalvelujen kaupallistamisesta. Monet olennaiset asiat on perustuslaissa piilotettu tulkinnanvaraisiin liitteisiin. Siitä, miten niitä tulkitaan, päättää viime kädessä kauppafiskaalien miehittämä Maailmankauppajärjestön WTO:n viiden miehen paneeli.

Yhtälössä valtio–markkinatalous–kansalaisyhteiskunta demokratia vaatisi kansalaisyhteiskunnan laajentamista, kansanäänestyksiä jne., sillä EU ylikuormittaa kansallisen kyvyn käsittää asioita EU-systeemin muuttuessa yhä monimutkaisemmaksi. Vain valtiollisessa ohjauksessa oleva markkinatalous voi olla demokraattista markkinataloutta. Mutta EU:ssa markkinat säätelevät valtiota. EU:n ja sen perustuslain markkinoille antama valta on pois valtiolta ja kansalaisyhteiskunnalta. Raha ratkaisee; ne, joilla on enemmän euroja, määräävät yhteiskunnan menon.

Wallgrenin johtopäätös oli, että kun vallan laatu EU:ssa perustuslain myötä edelleen heikkenee, kansanäänestykset perustuslaista ovat välttämättömiä. Silloin joudutaan ainakin keskustelemaan, vaikka äänestyksessä tulisikin kyllä-tulos. Se on ihan eri tapahtuma kuin teeskentely, että kaikki jatkuu ennallaan.

Wallgrenin mukaan ihmiset haluavat oikeudenmukaisuutta ja demokratiaa. Mutta heidät on saatu haluamaan myös maksimaalisia kulutusmahdollisuuksia ja menestymisen tunnetta, ja sitä kaikkea EU lupaa. Ihmiset luulevat, että niiden välillä ei tarvitse valita, vaan saadaan kummatkin. Niin kauan kuin ei anneta etusijaa oikeudenmukaisuudelle ja demokratialle, entinen meno jatkuu.