Kolumbian ay-liike jatkaa taistelua

Alkuperäinen kirjoittaja: MARKO KORVELA

Kolumbian suurimman ammattiliiton CUT:n (Central Unitaria de Trabajadores de Colombia) hallitukseen kuuluva Miguel Antonio Caro Pinedan pesti on eräs maailman vaarallisimmista. Maan oikeisto on pyrkinyt tukahduttamaan ay-liikkeen toimintaa jopa väkivaltaisesti: yli 3 000 CUT:n aktiivia on murhattu liiton liki 20 vuotisen historian aikana.

Tästä huolimatta Kolumbian ay-liike jatkaa taistelua maan presidentin Alvaro Uribe Vélezin johtamaa oikeistohallitusta ja sen toteuttamaa uusliberalistista politiikkaa vastaan.

Uusliberalismin aika

Kolumbia on voimakkaan uusliberalistisen politiikan takia ajautunut historiansa syvimpään kriisiin. Maassa on vuodesta 1990 asti toteutettu taloudellisia ja yhteiskunnallisia reformeja, joilla on ollut kohtalokkaita seurauksia. Taustalla on kansainvälisen valuuttarahaston ja maailmanpankin asettama kova talouskuuri, jonka jatkamisesta sovittiin nyt maaliskuussa.

Caron mukaan hallituksen talouspolitiikka ei vastaa Kolumbian intressejä.

– Rahaa käytetään ulkomaisen velan maksuun samalla kun tavallisten kansalaisten elämä huononee koko ajan, hän sanoo.

Maan tuotantokoneistoa ajetaan alas, yritykset sulkevat oviaan ja maatalous on kriisissä. Valtionyhtiöitä on yksityistetty tai kokonaan lopetettu, mikä on johtanut työttömyyden kasvuun.

– Nyt ollaan tilanteessa, jossa jopa kaksi kolmannesta kolumbialaisesta elää köyhyydessä, Caro kertoo.

Kolumbia on sekä taloudellisesti että poliittisesti riippuvainen Yhdysvalloista. Maan oikeistolainen hallitus on tukenut mm. Bushin Irak-politiikkaa. Nyt Kolumbia käy muiden Andien alueen maiden kanssa neuvotteluja kauppasopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa.

– Kauppasopimukset tarkoittavat maan taloudellisen tilanteen alistamista tiukemmin pääoman hallintaan. Epätasainen neuvotteluasema ajaa maan täysin konkurssiin, Caro pelkää.

Sisällissodan runtelema maa

Jo vuosikymmeniä jatkunut sisällissotakaan ei osoita laantumisen merkkejä. Asian ratkaisua ei Caron mukaan helpota se, ettei Kolumbian hallitus myönnä maan olevan sisällissodassa.

– Hallituksen sanoo käyvänsä sotaa terroristeja vastaan. Neuvottelujen sijaan ratkaisua haetaan aseiden avulla. Tämä on osa laajempaa USA:n ajamaa terrorismin vastaista sotaa, toteaa Caro. Sodan taustalla oleviin epäkohtiin – sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen ja demokratian puuttumiseen – ei edes yritetä puuttua.

Yhdysvallat tukee suoraan Kolumbian hallituksen taisteluja kapinallisia vastaan. Plan Columbia -suunnitelma on osa laajempaa Andien alueellista aloitetta, jolla Yhdysvallat pyrkii ottamaan haltuunsa alueen sotilaallisen kontrollin. Pelkona on, että aseellista konfliktia levitetään myös Kolumbian naapurimaihin terrorismin ja huumeiden vastaisen sodan varjolla.

Vastavoimien koalitio

Vasemmisto kokoaa jatkuvasti vastavoimaa Uriben oikeistohallitusta vastaan ja yhtenäisyyden eteen on tehty paljon töitä. Caro viittaa nk. suureen demokraattiseen koalitioon, joka syntyi alunperin vastustamaan taantumuksellista perustuslakiesitystä. Liittoumaan kuuluu ay-järjestöjä, poliittisia puolueita sekä erilaisia kansalais- ja sosiaalisia liikkeitä. Koalitio voitti taistelun perustuslakia vastaan ja jatkaa nyt toimintaa uusilla haasteilla.

Caron mukaan koalitiolla on viisi keskeistä tehtävää. Se pyrkii puolustamaan demokratiaa ja oikeusvaltiota. Samalla se vastustaa alistavaa vapaakauppasopimusta, hallituksen taantumuksellisia lakiesityksiä sekä presidentti Uriben uudelleenvalintaa. Lisäksi koalitio vaatii, että Kolumbian aseelliseen konfliktiin löydetään neuvotteluratkaisu.

Toimintastrategia on kaksiosainen: Koalitio sekä pyrkii vastustamaan hallituksen politiikkaa että rakentamaan sille uskottavaa vaihtoehtoa. Tavoitteena on vaihtoehtoinen poliittinen ohjelma sekä uskottava vastaehdokas Uribelle ensi vuoden presidentinvaaleissa.

Parlamentaarisella tasolla vasemmiston muodostavat kaksi ryhmittymää: Riippumaton demokraattinen pooli on sosiaalidemokraattinen ja hyvin edustettuna maan parlamentissa. Kolumbian kommunistinen puolue on osa ns. Demokraattista vaihtoehtoa, jolla on 10 parlamenttiedustajaa.

Maan hallitusta vastaan taistelevan FARCin (Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia) kanta ensi vuoden vaaleihin on vielä hämärän peitossa. Virallisia yhteyksiä koalitiolla ei FARCiin ole.

Ay-liikkeen haasteet

Caro korostaa, miten talous ja politiikka ovat syvästi yhteydessä toisiinsa.

– Jos taloudessa toteutetaan ääritaantumuksellista uusliberalistista mallia ei samaan aikaan voi olla demokraattista poliittista järjestelmää, hän toteaa.

Kolumbiassa toteutetut työlainsäädännön reformit ovat suuresti heikentäneet työntekijän asemaa. Määrä- ja osa-aikaiset työsuhteet, työvoimavuokrausfirmat sekä vähäinen ammattiliittoaktiivisuus ovat myös Kolumbian arkipäivää.

– Kaikki kollektiivinen puretaan ja tilalle tuodaan individualismi. Sama kehityshän on tyypillistä koko kapitalistisessa maailmassa, Caro muistuttaa.

Ay-liikettä vastaan käydään sotaa myös likaisin keinoin. Uhkailu, väkivalta, attentaatit ja katoamiset ovat arkipäivää ay-liikkeen aktiiveille. Caro on lisäksi mukana Kolumbian kommunistisen puolueen toiminnassa, jota vastaan oikeisto tekee jatkuvasti myös väkivaltaisia hyökkäyksiä. Kaikesta huolimatta CUT jatkaa taistelua paremman huomisen puolesta.

Latinalaisen Amerikan poliittinen kehitys on viime aikoina ollut positiivisella tavalla poikkeuksellista. Vuoden 2006 parlamentti- ja presidentinvaalit näyttävät, liittyykö Kolumbia Kuuban, Venezuelan ja Brasilian rinnalle rakentamaan vaihtoehtoista Amerikkaa.

Kolumbia

República de Colombia

Ainoa Etelä-Amerikan maa, jolla on sekä Tyynen valtameren että Karibian meren rannikkoa.

Pinta-ala 1 138 910 neliökilometriä

Väestö: 42,5 miljoonaa asukasta, joista mestitsejä 60%, valkoisia 20%, mulatteja 14%. Alkuperäisasukkaiden osuus alle prosentin.

Pääkaupunki: Bogota, 6,2 miljoonaa asukasta

Hallinto: Kaksikamarisen kongressin muodostavat senaatti sekä edustajainhuone. Kolumbiassa on yli 60 virallista poliittista puoluetta. Tärkeimpiä ovat konservatiivinen PSC, liberaalien PL, Demokraattinen pooli PDI sekä kommunistinen puolue PCC.

Kauppa: Öljyä, kahvia, hiiltä, metalleja, jalokiviä sekä vesivoimaa. Ulkomaankaupasta noin puolet tapahtuu Yhdysvaltain kanssa.

Itsenäisyyspäivä 20. heinäkuuta