VAS, SDP ja SKP

Alkuperäinen kirjoittaja: (ES)

Vasemmistoliiton tilanne on koko Suomen poliittisessa lähihistoriassa varsin erikoinen. Joukko vasemmistoliittoon kuuluvia ”ay-vaikuttajia” esittää muistiossaan suoraan puolueen sulauttamista SDP:hen. Vasemmistoliitolla ei muistion mukaan ole mitään edustusoikeutta yhtenäisen työväenliikkeen alkuperäiseen traditioon, ei mitään tilaa SDP:n ja SKP:n välissä eikä ylipäänsä mitään olemassaolon tarvetta ja oikeutusta.

”Ay-vaikuttajat” ovat vasemmistoliittolaisina esiintyen jakaneet ja postittaneet tällaista oman puolueensa lakkauttamiseen tähtäävää ja toisen puolueen pussiin pelaavaa muistiota valikoiduille puolueen jäsenille kaiketi puolueen yhteystietoja hyväksi käyttäen.

Missä tahansa muussa puolueessa tällainen viideskolonnalainen toiminta johtaisi jyrkkään tuomioon ja jäsenyydestä erottamiseen. Mutta ei vasemmistoliitossa.

Vasemmistoliittoa on jo pitkään aatteellisesti ja poliittisesti sosiaalidemokratisoitu, tavallisten ihmisten etujen puolustaminen on vaihdettu tupoiluun, sopuiluun ja uusliberalismin myötäilyyn, kapitalisminvastaisuus ”markkinatalouden” puitteissa toimimiseen ja sosialismin tavoite epämääräisiin ”arvoihin”. SDP:hen sulauttamiskeskusteluakin on käyty jo niin monta vuotta ja puolueen lahoamisprosessi on jo niin pitkällä, että puolueessa voidaan viideskolonnalaisuuden edessä vain levitellä käsiä: vapaata keskustelua.

Kukaan ei ole osannut tai uskaltanut asettaa kyseenalaiseksi edes ”ay-vaikuttajien” muistiossaan esittämää valhetta, jonka mukaan ”Suomen yhtenäisen työväenliikkeen alkuperäistä traditiota edustaa SDP”.

Eikä nyt julkisuuteen putkahtanut viides kolonna ole ainoa ongelma. Ongelma on myös puheenjohtaja Suvi-Anne Siimeksen vetämä pyrkimys kytkeä puolue EU:n kovien arvojen, militarisoinnin ja taistelujoukkojen taakse. Ongelma on Siimeksen johdolla tapahtunut irtautuminen EU:n ja unionimaiden kapitalisminvastaisen vasemmiston rintamasta. Ongelma on demarien kylkeen liimautuminen ay-liikkeessä. Ongelma on jo jonkin verran napinaa ja kapinaa aiheuttanut puolueen kytkeminen kuntakonsensukseen ja leikkauslinjaan. Ja ongelma on puolueen nykyjohtoa ja ”ay-vaikuttajia” yhdistävä, kaiken voittava hallituskipeys.

Vasemmistoliiton ongelma ei periaatteessa ole viidennen kolonnan muistiossaan sättimä ”ns. punavihreys”. Vasemmistoliiton ”ay-vaikuttajia” ja SDP:tä yhdistävät vanhoilliset kovat arvot. Sitä vastoin nykyajan punaisuutta ja vasemmistolaisuutta ei voi olla ilman ekologisten ja humanitaaristen ongelmien huomioon ottamista. Millä termillä sitä kutsutaan, on toinen asia. ”Viherpiipertämiseksi” punavihreys on vasemmistoliitolla muuttunut siksi, että se ei ole yhdistynyt suurpääoman vastaiseen taisteluun.

Yhdessä ”ay-vaikuttajien” muistiossa esitetyssä väitteessä olisi totuuden tynkää, ellei sitäkin käytettäisi vain vasemmistoliiton SDP:hen sulauttamisen käsikassarana. SDP:n ja SKP:n välissä ei ole oikein tilaa toiselle sosiaalidemokraattista ideologiaa ja reformismia edustavalle puolueelle, jollaiseksi vasemmistoliitto on muodostunut. SKDL:ää ei aikoinaan perustettu sellaiseksi, vaan demokraattiseksi yhteistoimintaliikkeeksi. Pikkuporvarillinen ideologia SKDL:ään istutettiin vasta paljon myöhemmin SKP:n syrjäyttämiseksi ja hävittämiseksi. Vasemmistoliitonkin piti alun perin olla väljä ja laaja poliittinen liitto, mutta siitä kehitettiin järjestöllisesti vanhanaikainen ja ”kolmannen vasemmiston” ideologiaa edustava pikku-SDP. Satoa korjataan nyt.

SDP pyrkii kaikin tavoin hyödyntämään ”ay-vaikuttajien” hanketta. SDP:n lyhyen aikavälin tavoitteena tuskin on niinkään vasemmistoliiton sulauttaminen kuin jäsenten ja kannattajien vetäminen vasemmistoliitosta demareihin sekä vasemmistoliiton tekeminen entistäkin epäitsenäisemmäksi ja serviilimmäksi apupuolueekseen.

Myös porvariston intressejä tällainen vasemmistoliiton kuihduttaminen näyttäisi palvelevan paremmin kuin fuusioiminen, kuten Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta (5.2.) voi päätellä. Porvariston kannalta on tärkeää, että SDP:n ”vasemmalla” puolella olisi sitä suojaava ”iskunvaimentaja” ja kehnon politiikan myötäilijä ja että vasemmistolainen väki ei siirtyisi joukkomitassa SKP:hen.

SKP ei ilku eikä laskelmoi vasemmistoliiton vaikeuksilla. SKP tarjoaa vasemmistoliiton jäsenille ja kannattajille rehtiä yhteistyön kättä arjen kamppailuissa. SKP:n ovet ovat myös avoinna kaikille, jotka tekevät tilanteesta käytännön johtopäätökset.