Ihmisen aiheuttamiin ekokatastrofeihin varauduttava
Delhi (IPS – Vandana Shiva*) Tapaninpäivän hyökyaallon perustavin opetus ihmiskunnalle on se, että meidän on varauduttava muihin kehittymässä oleviin ympäristökatastrofeihin, kuten ilmastonmuutokseen.
Vesimassojen peittäessä Malediivien saaret minusta tuntui, että luonto kertoo meille, miltä vedenpinnan nousu valtamerissä näyttää: kokonaisilta yhteiskunnilta ryöstetään ekologinen elintila planeetallamme.
Nykymenon jatkaminen tulee kalliiksi
Niin Yhdysvaltain hallitus kuin tanskalaisen Björn Lomborgin kaltaiset ekoepäilijätkin vakuuttavat meille, ettei pohjoisen pallonpuoliskon rikkailla valtiolla ole varaa rajoittaa hiilidioksidipäästöjään. Tsunami kuitenkin muistutti, miten kalliiksi nykymenon jatkaminen voi tulla.
Lomborgin pitäisi kysyä Malediivien asukkailta, hyväksyvätkö he vääjäämättömän vedenpinnan nousun, joka aiheutuu fossiilisten polttoaineiden käytön aikaansaamasta ilmastonmuutoksesta.
Tsunamin uhrien välittömän auttamisen ohella on ryhdyttävä heti toimiin myös ilmastonmuutoksen tulevia uhreja uhkaavan epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseksi.
”Ihmisen vahvin vaisto ei ole ahneus. Se on henkiinjäämisvietti, emmekä anna vaihtaa kotimaitamme, kansojamme ja kulttuurejamme joidenkin lyhytnäköisiin taloudellisiin etuihin”, pienten saarivaltioiden edustajat julistivat, kun YK:ssa keskusteltiin ilmastonmuutosta koskevasta sopimuksesta.
Vedenpinnan nousun aiheuttamat tulvat uhkaavat häätää joukoittain rannikoiden asukkaita Intian valtameren ympäristössä.
Patojen alulle panema maanjäristys?
Aluetta seuraavaksi koetteleva katastrofi voi olla myös suurten patojen alulle panema maanjäristys Gangesvirralla, sillä Tehrin jättipato on pystytetty järistysalttiin ruhjeen päälle.
Padosta aiotaan ohjata vettä satojen kilometrin päässä sijaitsevaan Delhiin, jossa sitä markkinoi maailman suurin yksityinen vesiyhtiö Suez.
Tehrin 260,5 metriä korkea pato vetää 3,22 miljoonaa kuutiota vettä. Jos pato laukaisee maanjäristyksen, 20 kertaa nyt koettua tsunamia korkeampi vesimassa lähtee liikkeelle. Se pyyhkäisisi alle 1,5 tunnissa olemattomiin pyhät Rishikeshin ja Haridwarin kaupungit.
Kahdeksan tunnin kuluttua kymmenmetrinen vesiseinämä iskisi 214 kilometriä alavirrassa sijaitsevaan Meerutiin. Bulanshahariin se ehtisi 12 tunnissa yhä 8,6 metrin korkuisena.
Katastrofivalmiuden tulisi jatkossa ulottua kaikkialle, missä lyhyen tähtäimen kasvua tavoitteleva kehitys on sysännyt syrjään ekologiset kustannukset ja riskit.
Todellinen katastrofivalmius tarkoittaa ympäristöriskien vähentämistä sen sijaan, että niitä kasvatetaan jättämällä ympäristökustannukset talouskasvua koskevien laskelmien ulkopuolelle.
Yksityistäminen järjetöntä
Yhteistä hyvää ja hallitusten sosiaalista vastuuta ei voida uhrata yksityisten voittojen ja yritysten ahneuden eteen. Hyökyaalloista hengissä selvinneet tarvitsevat nyt ruokaa, vettä ja lääkkeitä. Samaan aikaan, kun julkisen vallan on järjestettävä niiden jakelua, globalisoituva yritysmaailma ajaa yhä pontevammin niiden yksityistämistä.
Intia ja muut alueen maat tarvitsevat kipeästi halpoja kopiolääkkeitä tsunamin jälkihoidossa, mutta Intian hallitus antoi juuri katastrofin päivänä patenttisäädöksen, joka kielsi vuoden alusta lukien halpojen lääkkeiden valmistuksen.
Tilanne osoittaa ironisella tavalla ihmisten planeetan ja yhtiöglobalisaation yhteensopimattomuuden. Globalisaatiota johtavat voimat ovat kyvyttömiä vastaamaan siihen, mitä todellisille ihmisille ja heidän elämälleen tapahtuu.
Tsunami oli herätyssoitto ihmiskunnalle: emme voi jatkaa unissakävelyämme kohti julkisten palvelujen ja hyödykkeiden järjetöntä yksityistämistä. Jos vesi ja ruoka annetaan voittoa tavoittelevien globaalien yritysten vapaaksi kauppatavaraksi, miten yhteisö ruokkii nälkäiset ja antaa vettä janoisille?
Miljoonien ihmisten alttius katastrofeille vaatii kattavia julkisia järjestelmiä turvaamaan heille veden, ruoan ja lääkinnän.
Ei raha vaan myötätunto
Tsunami muistutti meille, että emme ole pelkästään kuluttajia voittojen säätelemillä markkinoilla. Olemme haavoittuvia toisistaan riippuvaisia olentoja haavoittuvalla taivaankappaleella. Yhteenkuuluvuutemme valuutta ei ole raha, vaan myötätunto. Päällimmäiseksi nousee nöyryyden sanoma: luonnon raivon edessä olemme voimattomia.
Samalla kun teemme kaikkemme uhrien auttamiseksi, tärkein pitkän tähtäimen apu on pienentää ekologista jalanjälkeä, jonka jätämme planeetallemme. Näinä epävarmoina aikoina ihmiskunnan selviämisen todellinen väline ei ole taloudellinen kasvu, vaan ekologinen joustavuus.
*Vandana Shiva on intialainen tutkija ja aktivisti, joka on erikoistunut naisten oikeuksiin ja ympäristökysymyksiin.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
