”Tupoesitys ei vastaa ainuttakaan tavoitetta”

Alkuperäinen kirjoittaja: THOMAS MICKLIN

– Kahden ja puolen vuoden mittaiseen tuposopimukseen tähtäävä neuvottelutulos on minulle erittäin suuri pettymys. Jos katsotaan niitä tulopoliittisia sopimuksia, jotka on koko 1990-luvunkin aikana tehty, niin tämä on jopa vielä huonompi, myös ansiotason osalta, sanoo vantaalaisen metallialan yrityksen Kavika Oy:n jo 17 vuotta pääluottamusmiehenä toiminut Kai Laaksonen.

Laaksonen on myös ammattiosastonsa Helsingin Metalli 5:n luottamusmiesjaoston puheenjohtaja, Metalliliiton Helsingin piirijärjestön hallituksen jäsen sekä SAK:n Helsingin paikallisjärjestön hallituksen jäsen ja nuorten puheenjohtaja.

– Muutkin ovat pettyneitä. Kun tiistaiaamuna tulin töihin, työtovereiden ensimmäinen kommentti oli, että ”nyt riittää”. Seuraavaksi he kysyivät, miten liitosta pääsee nopeimmin eroamaan, Laaksonen kuvailee tämän viikon tuntoja.

Yritysten

kulta-aikaa

Kai Laaksonen muistuttaa, että 1990-luvun loppu ja 2000-luvun alku on ollut yrityksille parasta aikaa kautta Suomen koko historian.

– Teollisuustuotanto kasvoi yli seitsemän prosenttia pelkästään vuonna 2003 ja elektroniikkateollisuus nousi yli 15 prosenttia. Näin ollen työnantajilla ei ole minkäänlaisia ongelmia taloudellisesti. Jos he ovat ahneita, ja haluavat repiä kaikki irti, niin se on kyllä onnistunut näillä huonoilla tuposopimuksilla, Laaksonen kertaa.

Hänestä on hirtehisen ”hauskaa” sekin, että kun oli oikeasti heikko aika, eli 1990-luvun alkupuoliskon laman oloissa, niin mm. Metalli teki liittokohtaisen sopimuksen, joka oli parempi kuin tämä tupo nyt, siis taloudellisesti työntekijöiden kannalta. Eikä Suomen metalliteollisuus mennyt tuolloinkaan suinkaan konkurssiin, vaan täällä se yhä vain porskuttaa.

Tiukat

vaatimukset

– Meillä Metallissa on ollut tiukka vaatimus, että ensinnäkin ansioiden pitää nousta niin että palkallaan voi tulla toimeen myös suurimmissa kasvukeskuksissa ilman että on pakko tehdä kahta työtä, tai hakea sosiaalitoimistosta apua, Kai Laaksonen alkaa luetella metallityöläisten vaatimuksia ja jatkaa:.

– Toinen on se, että luottamushenkilöiden asemaa pitää parantaa selkeästi niin, että työnantaja ei voi rahalla ostaa luottamusmiehiä pois työpaikalta. Kolmantena työntekijöiden irtisanomisturvaa pitää parantaa niin, että työnantajille ei ole ilmaista heidän irtisanomisensa eivätkä kustannukset mene yhteiskunnan piikkiin, vaan työnantaja joutuu myös itse kantamaan vastuunsa siitä että se irtisanoo ihmisiä.

– Neljäntenä on ollut ns. ulkopuolisen työvoiman ja harmaan työvoiman taltuttaminen. Siihen kuuluu ns. tilaajavastuu yhtenä tärkeimpinä asioina, eli että pääurakoitsijoita voidaan haastaa oikeuteen siitä, että ovat ottaneet aliurakoitsijoita jotka tekevät harmaalla työvoimalla töitä, jättäen palkat maksamatta ja rikkoen lainsäädäntöä.

– Näistä, Metallin liittokokouksen määrittelemistä tavoitteista sekä Metallin ammattiosastojen selvittämistä jäsenten mielipiteistä, nyt aikaansaadulla neuvottelutuloksella ei täyty mikään. Näin ollen mielestäni on itsestään selvää, että Metalliliiton hallinnon ja päättävien elinten tulee hylätä tupon neuvottelutulos ja lähteä liittokohtaisiin neuvotteluihin, Laaksonen summaa.

Vihdoinkin

jäsenäänestys

– Reilu keino irtautumiseen tupoesityksestä on laittaa ratkaisu jäsenäänestykseen, jollaista sivumennen sanoen ei Metallissa ole järjestetty kohta 15 vuoteen. Olen varma, että jäsenäänestykseen päästessään tällainen tupoesitys kaatuu täysin selkeästi, Laaksonen väittää.

Hän korostaa, että kun SAK nyt antaa ymmärtää saaneensa monia tavoitteitaan läpi, siinä on todellisuudessa kyse vain siitä, että eräitä asioita on saatu erinäisten työryhmien käsittelyyn.

– Samankaltaisia työryhmiä oli jo edelliseenkin tupoon liittyen, eikä niistä tullut yhtään mitään ulos, vaan kaikki hautautui sinne. Nyt samoja asioita työnnettiin taas sinne takaisin, eikä nytkään ole valitettavasti odotettavissa sen kummempia tuloksia, Laaksonen ennakoi.

– Työnantajat kehuvat tätä neuvottelutulosta nyt vieläkin enemmän. SAK:n puheenjohtajallekin on tärkeä tätä kehua, sillä Lauri Ihalaisellahan on enää pari vuotta jäljellä puheenjohtajana ennen eläkkeelle siirtymistään, joten hän teki nyt kahden ja puolen vuoden sopimuksen, josta vastuuta hänen ei enää tarvitse loppupäässä kantaa, Laaksonen huomauttaa.

Yhä uusia

ongelmia tiedossa

– Jos tupo toteutuu nyt esitetyssä muodossa, se aiheuttaa paljon ongelmia. Metallissa on esimerkiksi pääluottamusmiehiä, jotka ovat taistelleet ja tehneet paljon töitä työpaikoillaan. Siellä sanotaan nyt – jopa pääluottamusmiehet itse – että he eivät enää jaksa, jos vastauksena kaikelle on tällainen tupo. He lopettavat tähän, ja rupeavat elämään ihan omaa elämäänsä ilman ay-liikettä, Laaksonen kertoo kuulemaansa.

– Näin ollen ay-liikkeen ns. joukkovoima tulisi entisestäänkin supistumaan. Ja ehkä ihmiset lähtevät enenevässä määrin hakemaan toimeentulonsa myös harmaasta taloudesta, kun sitä ei ole enää mahdollista saada normaalista työsuhteesta, eikä ”millään tunnu olevan mitään väliä”.

– Sitten vielä ihmiset, jotka tekevät pätkätöitä, ja esimerkiksi palvelualojen työntekijät, jotka ovat valtaenemmistöltään naisia, saisivat tästä tuposta todella päin naamaa. Heitä pidetään tällä pilkkanaan. Olisi pitänyt olla senttimääräiset eikä prosenttimääräiset korotukset ja kunnon matalapalkkaerät, Laaksonen katsoo.

Hänestä myös julkisen sektorin matalapalkkaiset saavat pitkin korvia senkin myötä, että samaan aikaan tehtyjen veroratkaisujen seurauksena yhteiskunnan verotulotkin entisestään pienenevät.

– Ja kun samassa pamauksessa myös poistetaan rikkaiden varallisuusvero kokonaan, niin pelkästään kuluvan vuoden 120 miljoonan euron varallisuusverotuotolla voisi palkata noin 5 000 uutta hoitajaa terveyden- ja vanhustenhoitopuolelle, Laaksonen on ehtinyt laskea.

Taisteluintoa!

Kai Laaksonen toivottaa mm. Rakennusliitolle, AKT:lle, Paperiliitolle ja muille tuposta pois jääville ammattiliitoille nyt suurta taisteluintoa.

– On täysin oikea päätös olla tulematta mukaan tupoon. Nämä liitot lähtevät nyt tappelemaan asioista, jotka ovat tärkeitä koko ay-liikkeen kentälle. On noloa että metallityöläiset, jotka aikoinaan olivat eturintamassa taistelemassa mm. viiden päivän työviikon puolesta, on nyt sysätty taka-alalle, ja puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa päinvastoin jopa kehotti AKT:läisiä lopettamaan äskeisen työtaistelunsa. Tätä me tavalliset metallilaiset häpeämme, Laaksonen ilmoittaa.

– Katson että niiden liittojen jäsenet, jotka nyt irtautuvat tuposta, ovat tämän päivän ay-liikkeen uutta aatelistoa, joka näyttää meille kaikille miten tehdään parempi tulevaisuus, Kai Laaksonen suitsuttaa.