EU:n palveludirektiivi uhkaa työehtoja ja palveluja

Alkuperäinen kirjoittaja: YRJÖ HAKANEN

Euroopan unionin EU:n komissio esittää palvelujen vapaakaupan laajentamista EU:n alueella lähes kaikkiin maksullisiin palveluihin. Sisämarkkinasäädökset ulotettaisiin koskemaan myös useimpia sosiaali-, terveys-, koulutus- ja muita peruspalveluja.

Suomen hallitus on näyttänyt tälle palveludirektiiville vihreää valoa toisin kuin Ruotsin hallitus, joka on esittänyt sen hylkäämistä. Myös eduskunnan suuri valiokunta puoltaa direktiivin hyväksymistä, vaikka esittää siihen eräitä ”selvennyksiä”.

Hallituspuolueiden lisäksi suuren valiokunnan myönteisen kannan palvelujen vapaakauppaan hyväksyivät myös vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat. Vain kristilliset jättivät eriävän mielipiteen.

Lissabonin

strategia

Palveludirektiivi liittyy EU:n ns. Lissabonin strategiaan, jonka keskeisenä tavoitteena on kilpailukyvyn parantaminen laajentamalla julkisten palvelujen yksityistämistä ja työnantajien tarpeiden mukaan tapahtuvaa joustavuutta työmarkkinoilla.

Direktiivillä aiotaan yhtenäistää palvelujen kauppaa koskevat säädökset ja poistaa esteet maksullisten palvelujen vapaakaupalta. Se koskee myös julkisia palveluja, jos niiden kustannuksista merkittävä osa katetaan maksuilla tai ne on kilpailutettu. Ulkopuolelle on jätetty sellaiset alat, kuten pankit ja vakuutusyhtiöt, joilla kilpailu on säädetty muilla direktiiveillä.

Direktiivi liittyy läheisesti EU:n perustuslakiesitykseen, joka laajentaa unionin kauppapoliittisen toimivallan yhä useampiin julkisiin palveluihin. Perustuslaki ja palveludirektiivi vievät yhdessä siihen, että EU saa vallan tehdä julkisia palveluja koskevia sopimuksia Maailman kauppajärjestön WTO:n GATS-neuvotteluissa.

Alkuperämaan

periaate

Direktiivin perusongelma on se, että siinä käsitellään kaikkia palveluja taloudellisena liiketoimintana. Myös perusoikeuksiin kuuluvia julkisia palveluja tarkastellaan vain kauppatavarana. Muut direktiivin isot ongelmat koskevat ns. alkuperämaan periaatetta, valvontaa ja lähetettyä työvoimaa.

Jos palveluja tarjoava firma sijoittuu toiseen EU-maahan pysyvästi, sen on noudatettava ko. maan lakeja. Mutta jos se vie palveluja tai työntekijöitä toiseen maahan ”tilapäisesti”, noudatetaan direktiiviesityksen mukaan alkuperämaan periaatetta, jolloin palveluja tuovaa yhtiötä koskevat vain lähtömaan lait. Normien valvonta olisi esityksen mukaan lähtömaan viranomaisten vastuulla. Tämä koskisi myös tilapäisesti ulkomaille lähetettyjä työntekijöitä, joiden työehtoihin sovellettaisiin lähtömaan normeja.

Halpatyön

direktiivi

Käytännössä direktiivi antaisi mahdollisuuden esimerkiksi virolaisille tai viroon rekisteröidyille yhtiöille kilpailla Suomen markkinoilla virolaisilla normeilla. Kaiken lisäksi tällaisten yhtiöiden toimintaa valvoisivat Viron viranomaiset.

Palvelujen laadun ja työmarkkinoiden valvonta kävisi monessa tapauksessa mahdottomaksi. Kuntien palvelut joutuisivat kilpailemaan veroparatiiseissa rekisteröityjen firmojen kanssa. Veronkierto pöytälaatikkofirmojen avulla ja pimeän työvoiman markkinat laajenisivat.

Julkisten palvelujen pakkokilpailuttamisen ohella direktiivi tähtää yleissitovien työehtosopimusten, minimipalkkajärjestelmien ja työntekijöiden sosiaaliturvan murentamiseen. Se on kuin Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toiveuni.

Talous-Sanomien pääkirjoituksessa julistettiinkin jo, että bussiliikenteen kilpailu muuttamalla työsuhteita osa-aikaisiksi ”takuupalkkajärjestelmän rasitteiden ohittamiseksi” on vasta alkua tiellä, jossa palveludirektiivin myötä ”käytännössä kaikki merkittävät julkiset palvelut tulevat kilpailutettaviksi, vaikka kunnallisvaalikeskustelun perusteella asiasta saattoi saada aivan toisen kuvan” (13.11.). Tuomitessaan AKT:n lakkokamppailun SAK:n ja STTK:n sosialidemokraattiset ja vasemmistoliittolaiset johtajat kaivoivatkin maata koko työehtosopimusjärjestelmän ja ay-liikkeen alta.

Eurooppalainen

mielenosoituspäivä

maaliskuussa

Julkisten palvelualojen ammattiliitot ja monet kansalaisjärjestöt ovat vaatineet direktiivin hylkäämistä kokonaan tai ainakin sen soveltamisalan rajaamista niin, että se ei koske julkisia peruspalveluja. Tällä kannalla on myös SKP.

Matti Vanhasen (kesk.) hallitus ja eduskunnan suuri valiokunta ovat kuitenkin valmiita hyväksymään direktiivin kunhan sitä ”selvennetään” niin, että se ei pakota kilpailuttamaan tai yksityistämään julkisia palveluja.

Tällaisetkin varaukset jäivät vain harvoihin puheenvuoroihin, kun EU:n parlamentti aloitti direktiivin käsittelyn. Parlamentissa on selvä enemmistö direktiiviesityksen kannattajilla. Komission odotetaan tuovan sen mukaisen esityksen kevään aikana jäsenmaiden hallitusten ja parlamentin yhteispäätösmenettelyyn.

Lokakuussa Lontoossa pidetyn Euroopan sosiaalifoorumin yhteiskunnallisten liikkeiden vetoomus nosti palveludirektiivin torjumisen yhdeksi pääteemaksi mielenosoituksiin, joita järjestetään sotaa ja yksityistämistä vastaan 19. maaliskuuta EU:n huippukokouksen alla ja kun tulee kuluneeksi kaksi vuotta hyökkäyksestä Irakiin.

Myös Suomessa on syytä koota voimat mahdollisimman laajasti palveludirektiiviä, palvelujen pakkokilpailuttamista ja työvoiman polkumyyntiä vastaan. Se voisi olla myös huhtikuussa pidettävän seuraavan Suomen sosiaalifoorumin keskeinen tavoite.