Kunnallinen demokratia ei kestä yksityistämistä
Julkisen sektorin toiminnan tulisi olla kuin urheilutapahtuma, jossa tärkeintä on rehti osanotto. Voitoista ja kilpailusta ei pitäisi olla niin väliä.
Vielä 1980-luvulla julkisen sektorin toiminta meni jotakuinkin näin. 1990-luvulla lama kuitenkin muutti kaiken.
Laman jälkeen kunnissa alettiin turvautua palvelujen tuottamisessa yhä enemmän ostopalvelujen käyttöön. Nykyään palvelujen kilpailuttamisesta halutaan tehdä superlääke kuntien taloudellisen tilanteen turvaamiseksi. Kilpailuttamista on perusteltu myös asiakkaan eli kuntalaisen valinnan vapauden laajentumisella.
Kuntien tuottamat hyvinvointipalvelut tuotetaan edelleen pääsääntöisesti kuntien omien yksiköiden kautta. Kansainvälinen kilpailulainsäädäntö ei tulevaisuudessa välttämättä kuitenkaan tällaista palveluntuotantomallia enää tunne.
Yksityistämisessä on kyse ennen kaikkea demokratian toteutumisesta ja sen laajuudesta. Vaikka Suomessa kuntalain uudistus vuonna 1995 tehtiin tiukan talouspolitiikan otteessa, siihen haluttiin kirjata erilaisia keinoja, joilla kuntalaisten osallistumista kunnalliseen päätöksentekoon voitaisiin edesauttaa.
Nykyinen kuntalaki mahdollistaa muun muassa palvelujen käyttäjien edustajien läsnäolon kunnan toimielimissä sekä kunnan osa-alueita koskevan hallinnon järjestämisen, eli kaupunginosavaltuustojen perustamisen. Lisäksi kuntalaisten mielipiteet tulee ottaa huomioon päätöksenteossa.
Yksityistämisen uhkakuva
Kansainväliset ammattiyhdistysliikkeet ja kansalaisjärjestöt ovat raporteissaan todenneet, että talouden kansainvälistyessä monikansallisten yritysten vaikutusmahdollisuudet ovat lisääntyneet ja useissa maissa ne jopa painostavat hallituksia toimintansa laajentamiseksi. Samaisissa raporteissa on pelätty ihmisten vaikutusmahdollisuuksien supistuvan entisestään.
On harhaista ajatella, että Suomessa julkisen palvelusektorin avaaminen kilpailulle lisäisi esimerkiksi pienyrittäjyyttä. Koska ylikansallisten yritysten tavoitteita ovat yksityisen omistusoikeuden lujittaminen sekä muutokset lainsäädännössä ja muissa säännöksissä julkisen osallistumisen rajoittamiseksi, tulee hyvinvointipalvelujen tuottamisesta ylikansallisten yritysten temmellyskenttä, jossa kuntalakiin kirjatut vaikuttamismahdollisuudet ovat vain korulauseita. Eli, jos Hatanpään sairaalaan päivystyksen jonot ärsyttävät, voi vaatia tamperelaisten päättäjien päitä vadille. Yksityisen sairaalan päivystysjonossa pitääkin sitten ensin olla nippu osakkeita taskussa.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
