”EU:n säädökset iso uhka Suomen kuntapalveluille”

Alkuperäinen kirjoittaja: THOMAS MICKLIN

– Meille annetun kuvan mukaan Euroopan unioni EU ei millään tavoin vaikuta – tai niin kuin jotkut sanovat – uhkaa Suomen kuntien palveluja, tai että palvelut ovat ja pysyvät kuntien päätösvallassa. Valitettavasti näin ei ole, varoittaa Vaihtoehto EU:lle -tiedotuskeskuksen VEU:n pääsihteeri Juhani Lilja.

Hän muistuttaa, että aivan alusta alkaen, aina jäsenyysneuvotteluista lähtien, on EU toistuvasti vaatinut jäsenmaitaan ja konkreettisesti myös Suomea supistamaan julkista sektoriaan. Siitä johtuu meilläkin into alentaa valtion perimiä veroja vaikka väkisin.

– Supistamalla julkista sektoria eri tavoin kilpailuttamalla, yksityistämällä ja kaupallistamalla palveluita tai myymällä pois tuottavia yhtiöitä ”tehdään tilaa” yksityiselle sektorille. Asia on monesti kuorrutettu erilaisilla usein perättömiksi todetuilla väitteillä yksityisen sektorin kyvystä hoitaa paremmin palveluita. Kaiken takana on kuitenkin raaka bisnes ja voitontavoittelu, Lilja toteaa.

Hänestä on surkuhupaisaa, että tämä monissa tapauksissa on sitten johtanut kansainvälisten suuryhtiöiden invaasioihin, jolloin ne ovatkin voineet dominoida eri tavoin palvelumarkkinoitakin. Kuvaavaa kehitykselle on, miten EU:n johtoelimet ovat 1990-luvun lopulta kehuneet Suomen talouskehitystä ja erityisesti sen kilpailulle herkkiä palveluita.

– Mehän tunnemmekin maksajina sitten tämän asian kääntöpuolen, Lilja huomauttaa kuivasti.

Palveludirektiivi

lähiajan uhkana

Pääsihteeri Lilja mainitsee, että Euroopan unionissa on tällä hetkellä ainakin kaksi hanketta, jotka vaikuttavat aivan käytännössä kuntien toimintaan.

– Toinen on valmisteilla oleva palveludirektiivi, joka on tarkoitettu ohjaamaan palvelukauppaa. Direktiivin tavoitteena on luoda palveluiden sisämarkkinat, ja sen oleellinen elementti on oikeastaan kaiken mahdollisen kaupallistaminen, Lilja sanoo.

Hän katsoo, että jos tämä palveludirektiivi tulisi esitetyssä muodossa voimaan, se merkitsisi melkoista mullistusta nykyiseenkin tilanteeseen.

– Tämä direktiivi perustuu ns. lähtömaaperiaatteelle, eli vietäessä palveluja EU-maasta toiseen, yritys noudattaa lähtömaan säädöksiä. Vastaanottajamaa ei ehdottomasti saa asettaa lisävaatimuksia, ja kaiken lisäksi valvonta on lähtömaan viranomaisten käsissä, Lilja selostaa ja jatkaa:

– Mitään dokumentteja tai selvityksiä esimerkiksi mahdollisesti lähetettyjen työntekijöiden työsuhteen ehdoista tai vakuutuksista tai muista vastaavista ei tarvitse olla nähtävillä. Käytännössä se merkitsee esimerkiksi nyt Rakennusliiton suorittaman työmaavalvonnan loppua, Lilja huomauttaa.

Toistaiseksi direktiivin ulkopuolelle jäisivät vain kunnan itse tuottamat palvelut, joten Liljan mielestä paljon harrastettu väite, jonka mukaan on sama, kuka palvelut tuottaa, kunhan valvonta säilyy kunnalla, on tässäkin valossa tavattoman vaarallinen.

EU:n perustuslaki

vaikuttaa palveluihin

Toinen merkittävä hanke Suomen kuntapalveluidenkin kannalta on Liljan mukaan EU:lle valmisteltu perustuslaki.

– Varmaan ensimmäistä kertaa koko maailman mitassa pyritään perustuslakiin kirjaamaan uusliberalistiset talouslinjat. Paljon mainostettu peruspalveluiden pysyminen omissa käsissä on suorastaan valheellinen. Perustuslakineuvotteluiden loppuvaiheessa kirjattiin erilaisia käsityksiä, milloin palveluja ei tarvitse kilpailuttaa, mutta ne ovat epämääräisiä, ja lopultakin päätöstä tästä asiasta, siis milloin ne pitää kilpailuttaa ja milloin ei, emme tee me suomalaiset esimerkiksi eduskunnassa, vaan siitä päättää Euroopan unioni, Lilja korostaa.

Hänestä onkin pakko kysyä, miksi nykyiseen perustuslakiesitykseen ei haluttu kirjata alkuperäistä tekstiesitystä?

– Alkuperäisen esityksen mukaan ”peruspalvelut ovat jäsenvaltioiden kansallisessa päätösvallassa”. Nyt perustuslakiesitys siis sisältää päinvastaisen tavoitteen, jonka mukaan unioni kaikissa toimissaan noudattaa vapaan kilpailun ja markkinatalouden oppeja, ja se merkitsee kaupallisuuden tunkeutumista sellaisillekin alueille, joihin me emme ole tottuneet. Puhutaan vesihuollosta, koulutuksesta, yksityisistä sairaanhoito- ja vanhuspalveluista jne., Lilja luettelee.

Esimerkkinä

Helsingin

vammaiskuljetus

– Tuorein esimerkki Helsingissä on nyt jo surullisen kuuluisa vammaisten ja vanhusten kuljetuspalvelujärjestelmä, jossa tähänastisten monien yksityisyrittäjien – taksien – tilalle kaupunki on rakentamassa käytännössä yhden yhtiön monopolia, Lilja toteaa.

Hän korostaa, että EU:n perustuslaki sisältää maininnat unionin laajentuneista oikeuksista solmia kansainväliset sopimukset jäsenvaltioiden asemesta ja puolesta.

– Samalla kun EU:n toimialue laajenee merkittävästi, on ainoastaan EU:lla oikeus toimia – eli antaa määräyksiä, lakeja, direktiivejä jne. – kaupan alalla toimialueesta riippumatta, eli siis myös kuntapalveluja koskevasti, Vaihtoehto EU:lle -tiedotuskeskuksen pääsihteeri Juhani Lilja tiivistää.