Wärtsilän miehen järkyttävä aamu

Alkuperäinen kirjoittaja: Arto Tuominen

Turku

(

TA

) Viime viikon keskiviikon piti olla varastomies

Pekka Salokanteleen

elämässä vain yksi aamu monien
muiden joukossa. Tuona aamuna Salokannel istui tiiviisti työnantajansa

Wärtsilän

Turun moottoritehtaan kursseilla tarkoituksenaan
opetella varastokirjanpidon uutta tietotekniikkaa.

Salokannel kertaa tuon aamun tapahtumia kuin unessa. Hän muistaa,
kuinka kesken kursseja ilmoitettu tieto moottorituotannon lopettamisesta
Turussa iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Kurssien pito tyssäsi siltä päivältä siihen
paikkaan. Tuli muuta ajateltavaa. Ironista Salokanteleen tapauksessa on,
että miehen liki kolmekymmentäviisi vuotta kestänyt työura
Wärtsilän palveluksessa alkoi juuri samaisessa työhuoneessa,
jossa tieto tuotannon loppumisesta nyt hänet saavutti!

Hiukan yli viisikymppinen Salokannel kertoo aloittaneensa työuransa
Wärtsilän palveluksessa kuusitoistavuotiaana juoksupoikana. Sitä
seurasivat vuodet hiojana, työkaluviilarina ja viimein varastomiehenä.
Pohjoisen Iistä oli kannattanut vanhempien kuoltua lähteä
leivän perään etelään.

Wärtsilä on kaikki nämä vuodet ollut turvallinen
työnantaja, joka on tarjonnut suhteellisen varman työpaikan myös
huonompina aikoina.

– Vain 1970-luvulla muistan tehneeni jonkin aikaa nelipäiväistä
työviikkoa, kertoo Salokannel.

Hän sanoo työilmapiirin Wärtsilässä jopa parantuneen
viime vuosina. Telakka-aikoina yhtiössä oli työssä jopa
5 000 ihmistä, nyt vain 680. Sen porukan Salokannel toteaa tuntevansa
kuin omat taskunsa. On ollut hyvä henki tehdä töitä,
kun kaikki ovat olleet puolituttuja.

Pekka Salokannel kertoo Wärtsilän tarjonneen aikanaan töitä
myös kahdelle hänen kolmesta pojastaan. Yksinhuoltajaisän
pojista

Henri

ennätti olla moottoritehtaalla varastomiehenä,
samoin pojista nuorin

Juho

, jolle tehdas tarjosi kesätyöpaikan.

– Henri sai lähteä tehtaalta pari vuotta sitten, kun hänen
kaksi vuotta kestänyttä määräaikaista työsuhdettaan
ei enää uudistettu. Silloin sai kolmekymmentä määräaikaista
lähteä, kertoo Salokannel ja uskoo huonompien merkkien alkaneen
jo tuolloin näkyä ilmassa.

Sitten tulivat mukaan nämä hirmuiset tulostavoitevaatimukset.
Kun omistajien täytyy saada niin paljon tuottoa, ettei mikään
riitä, laskee Salokannel. Ja vähitellen tihkui tietoja Wärtsilän
tuotannon lopettamisesta Hollannissa ja Ranskassa. Ja toisaalta moottorituotannon
käynnistämisestä halvan työvoiman Kiinassa.

Salokannel muistuttaa tuotannon olleen huomattavan kannattavaa ja moottorien
valmistuksen edellyttäneen korkeaa osaamista, josta kaikki Wärtsilän
Turun moottoritehtaan ihmiset ovat olleet erityisen ylpeitä.

– Ammattiyhdistysliikkeen johto on kyllä nukkunut kaikki nämä
vuodet ruususen unta. Kuinka on mahdollista, että olemme olleet vuosikaudet
EU:n jäseniä ja vasta nyt on paljastunut, että suomalaisen
työläisen työsuhdeturva on paljon heikompi kuin muissa jäsenmaissa,
kysyy Salokannel.

– Hollannissa ja Ranskassa Wärtsilän irtisanomat työläiset
ovat saaneet edes kunnon korvaukset. Meille ei olla tarjoamassa mitään
porkkanoita, ainoastaan keppiä, sanoo Salokannel.

Salokannel aikoo osallistua ensi keskiviikkona Turun torilla pidettävään
suurmielenosoitukseen moottorituotannon säilyttämisen puolesta.
Hän epäilee kuitenkin, että lopettamispäätöstä
tuskin mikään pyörtää, siitä kertoo jo sekin,
että Wärtsilän konsernijohtaja

Ole Johansson

ei edes
osallistunut ensimmäiseen yt-neuvottelukierrokseen.

Kevään tulon myötä valmistautuu elämässään
kymmeniä maratoneja juossut varastomies ehkäpä elämänsä
pisimpään maratoniin. Viisisataa päivää kitkuttelua
päivärahan varassa ja samaan aikaan sinnikästä työpaikan
hakua.

– Jostainhan on jotain löydyttävä, täytyy jonkun
tarvita hyvää ja ahkeraa varastomiestä, sanoo Salokannel
ja lähtee kirjastoon selaamaan lehtien työpaikkailmoituksia.