Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan tutkija Arto Nokkala: Suomen vaikutusvalta voisi olla suurempi Naton ulkopuolella (18.20. 02)

Alkuperäinen kirjoittaja: Thomas Micklin

Kun

Natoon

liittymistä on perusteltu myös sillä,
että Suomi saisi nykyistä suuremman kansainvälis- ja turvallisuuspoliittisen
vaikutusvallan, on todettava, että asia voisi olla myös päin
vastoin: Suomen vaikutusvalta saattaisi olla jatkossakin suurempi nimenomaan
Naton ulkopuolella, koska asiat, joihin Suomi kykenisi Natossa vaikuttamaan,
ovat melko kapea-alaisia. Myös ennen kaikkea Venäjän-politiikassaan
Suomella olisi ilmeisesti suurempi liikkumavara Naton ulkopuolella kuin
sen jäsenenä.

Näin sanoo

Tampereen yliopiston

politiikan tutkimuksen laitoksen
kansainvälisen politiikan yliassistentti, yhteiskuntatieteiden tohtori

Arto Nokkala

TA:n haastattelussa.

Nokkalalla on vankka tausta turvallisuuspoliittisena asiantuntijana.
Jo 1990-luvun alussa hän toimi

Maanpuolustuskorkeakoulun

strategian
laitoksen tutkijana. Sen jälkeen everstiluutnantti evp. on toiminut
useita vuosia

Tampereen rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen Taprin

vierailevana tutkijana ja on nyt reilun vuoden ollut Tampereen yliopiston
politiikan tutkimuksen laitoksen kansainvälisen politiikan yliassistentti.

Pääministeri

Paavo Lipposen

(sd.) suhteellisen tuoreen
lausunnon mukaan Suomen Nato-jäsenyyden suhteen ei ainakaan pariin
vuoteen olisi tapahtumassa mitään uutta.

Nuo ”pari vuotta” viitannevat siihen, että vuonna 2004
hallituksen on määrä antaa eduskunnalle uusi turvallisuus-
ja puolustuspoliittinen selonteko, jonka odotetaan ottavan kantaa myös
Suomen Nato-jäsenyyteen – suuntaan tai toiseen.

Moni on jo pitkään ollut sitä mieltä, että Suomessa
on olemassa poliittisen eliitin jonkinlainen ”salaliitto”, jonka
päämääränä on viedä maamme sotilasliitto
Naton jäseneksi. Ongelmana on vain se, että erilaisissa gallupeissa
valtaosa suomalaisista on ilmaissut vastustavansa Nato-jäsenyyttä
tai vähintäänkin halunnut säilyttää Suomen
nykyisen sotilaallisen liittoutumattomuuden. Näin ollen ”salaliiton”
tehtävänä olisi myös kääntää kansalaisten
enemmistön pään jäsenyydelle myönteiseksi.

– Asiaanhan vaikuttaa myös se, että meillä on eduskuntavaalit
ensi maaliskuussa, jonka jälkeisen hallituksen poliittisesta koostumuksesta
ei tietenkään voi olla vielä minkäänlaista varmuutta,
Nokkala huomauttaa.

Kuitenkin tämä hallitus on se, joka laatii vuoden 2004 selonteon
ja myös määrittelee kannan Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen.

Nokkala ymmärtää puheita ”salaliitosta”.

– Tämähän perustuu siihen, että tämmöinen
perinnehän Suomessa on vähän ollut. Ja etenkin ulkopolitiikka
on ollut aika elitististä, tai ainakin se on mielletty sellaiseksi,
Nokkala toteaa.

Hän mainitsee joidenkin toivoneen sitäkin, ettei Nato-jäsenyydestä
tulisi liian keskeistä teemaa edessä olevissa eduskuntavaaleissa.

– Mutta kyllähän se väistämättä

on

vaaliteema, onhan se sentään niin tärkeä kysymys, Nokkala
huomauttaa.

Arto Nokkala toteaa, että yhtenä merkittävänä perusteluna
Suomen liittymiselle Natoon on esitetty pääsyä mukaan niiden
pöytien ääreen, jossa tehdään merkittäviä
päätöksiä turvallisuus-, puolustus- ja sotilaspoliittisista
asioista, jotka joka tapauksessa koskettavat myös Suomea – olimmepa
sitten mukana päättämässä tai ei.

– Olen puhunut eräänlaisesta ”vaikutusvaltakoulukunnasta”,
joka käydyssä keskustelussa on painottanut nimenomaan näitä
Suomen vaikutusvaltanäkökohtia Nato-jäsenyyden etuna, Nokkala
sanoo.

Hänestä on kuitenkin kyseenalaista, paljonko yksi pieni maa
kuten Suomi todellisuudessa voisi vaikuttaa niinkin isossa ja varsin erikokoisista
valtioista koostuvassa järjestössä kuin Nato.

– Suomi olisi tietenkin yksi maa muiden jäsenmaiden joukossa. Mutta
tätäkin tärkeämpää on se, että ne asiat
joihin Natossa voisi vaikuttaa, ovat varsin kapea-alaisia ja liiton välineet
yksinomaan sotilaallisia. EU on turvallisuuden alalla huomattavasti monipuolisempi,
Nokkala katsoo.

Hänestä oleellista Natossa on myös se, että jäsenvaltiot
ovat niin erikokoisia ja ennen kaikkea niiden varsinkin sotilaalliset resurssit
ovat niin erilaisia.

– Tämä tarkoittaa vähintäänkin käytännössä
sitä, että suuret jäsenmaat määräävät
mitä tehdään, ja erityisen suuri määräysvalta
on tietysti Yhdysvalloilla, Nokkala korostaa.

Hän haluaakin nähdä vaikutusvallan laajempana käsitteenä.

– Kun sanotaan, että Naton jäsenenä Suomella olisi nykyistä
suurempi kansainvälispoliittinen vaikutusvalta, voisi tähän
vastata, että saattaisi myös käydä ihan päin vastoin.
Esimerkiksi Venäjän-politiikassaan Suomella on yhä varsin
laaja liikkumavapaus, jos sitä vielä EU-jäsenenäkin
halutaan käyttää

.

Mutta kun katsotaan, miten vastahakoisesti

Venäjä kuitenkin yhä

suhtautuu Naton laajentumiseen,
on melko ilmeistä, että Naton jäsenenä Suomella olisi
nykyistä paljon sidotumpi asema omassa Venäjän-politiikassaan,
Nokkala katsoo.

Arto Nokkala huomauttaa, ettei Nato-jäsenyyteen nykyisin näyttäisi
liittyvän ihan yhtä paljon ”automatiikkaa” kuin aiemmin
kylmän sodan aikana.

– Jäsenmaa saisi ”periaatteessa” tukea muilta jäsenmailta
hyökkäyksen kohteeksi joutuessaan, mutta tämän tuen
muodot eivät ole mitenkään ennalta määrättyjä,
vaan niistä päätetään aina tilannepohjaisen arvioinnin
perustalta. Järjestelmä avun vastaanottamiseksi olisi tosin luotu.

– Vastavuoroisesti jäsenmaalla on myös sopimuspohjainen velvoite
itse osallistua Naton yhteiseen puolustukseen. Avunannon muodot ovat Suomen
eduskunnan käsissä ja resurssit ratkaisevat melko pitkälle.
Poliittinen paine joukkojen lähettämiseen olisi suurin siinä
tapauksessa, että yhteinen uhka olisi mittava etenkin suurten jäsenmaiden
mielestä, jos kohta sekin tehtäneen kulloisenkin tilanteen mukaan.
Voidaan kysyä, haluaako maan poliittinen eliitti taipua tälle
paineelle, vai uskalletaanko silloinkin harjoittaa omaehtoista politiikkaa,
jos Suomen edut eivät yhdisty Nato-etuihin, Nokkala pohtii.

Nato-jäsenyys aiheuttaisi väistämättä myös
rakenteellisia muutoksia Suomen armeijassa.

– Aseistuksen ja puolustusorganisaation Nato-yhteensopivuus saatettaisiin
loppuun. Puolustusvoimien teknisen kärjen kehittäminen painottuisi,
ja esimerkiksi suuren miehistöreservin merkitys vähenisi. Etenkin
ilmavoimat – niin omat kuin muiden jäsenmaiden ilmavoimien vastaanottokyky
Suomen kentillä – sekä muu ilmapuolustus olisi varsin keskeisellä
sijalla. Suomalaisten sotilaiden harjoitukset ulkomailla lisääntyisivät
merkittävästi, Nokkala luettelee Suomen Nato-jäsenyyden joitakin
suoranaisia materiaalisia seurauksia.

Sotilasbudjettiakin toki jouduttaisiin kasvattamaan, joskin se jo nyt
on Suomessa suurempi bruttokansantuotteeseen nähden kuin joissakin
uusissa Itä-Euroopan Nato-maissa.

Näyttäisi siis siltä, että Suomen poliittinen eliitti
on valmis asemäärärahojen kasvattamiseen ihan ilman Nato-jäsenyyden
”pakkoakin”…