Kirjaudu sisään

    Salasana unohtunut

    • 0
    • Kirjaudu sisään
    • Tilaa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa

    Pääkirjoitukset

    Arkiston arkiston artikkeli
    1.1.2000 - 12:00
    Toimitus

    Alkuperäinen kirjoittaja: &Nbsp;

    Yksi Irakin shiiajohtajista, ajatollah Muhammed Bakr al-Hakim sai viikko
    sitten surmansa voimakkaassa autopommi-iskussa shiiamuslimien pyhimmän
    paikan, imaami Alin moskeijan edustalla Najafissa. Räjähdyksessä
    kuoli noin sata ihmistä ja sadat haavoittuivat.

    Tämä oli kuukauden sisällä jo kolmas samantyyppinen
    isku. Kaksi aikaisempaa suuntautuivat Jordanian Irakin-suurlähetystöä
    ja YK:n Irakin-päämajaa vastaan Bagdadissa.

    Isku oli jälleen uusi osoitus siitä, että USA:n johtamat
    miehittäjät eivät hallitse tilannetta Irakissa eivätkä
    kykene takaamaan kenenkään turvallisuutta. Tämä onkin
    ollut al-Hakimia surevien ja hautajaisiin sekä mielenosoituksiin osallistuneiden
    pääsyytös USA:ta kohtaan samalla kun entistä voimakkaammin
    on vaadittu miehittäjiä ulos maasta.

    Ehdokkaita al-Hakimin murhaan syyllisiksi on paljon, eikä mihinkään
    miehittäjien tai heidän nukke-elimensä väitteisiin kannata
    luottaa. Amerikkalaiset ja irakilaisen ”hallintoneuvoston” edustajilla
    on tapana syyttää rutiininomaisesti kaikesta Saddam Husseinin
    syrjäytetyn hallinnon kannattajia. Saddam Hussein on kiistänyt
    oman väkensä osallisuuden.

    Kun amerikkalaiset eivät ole löytäneet Saddamin väitettyjä
    joukkotuhoaseita ja kun irakilaisten vastarintataistelu miehitystä
    vastaan on koko ajan voimistunut, miehittäjät ovat myös pyrkineet
    kehittämään uuden perustelun sodalle ja miehitykselle. Irakiin
    väitetään virranneen al-Qaidan ja muiden islamistiryhmien
    taistelijoita, joita tosin kukaan ei ole nähnyt, ja Irakin väitetään
    nyt muodostuneen pääasialliseksi taistelukentäksi USA:n ”terrorisminvastaisessa
    sodassa”.

    Onpa Irakissa – miehittäjien lisäksi – muita ulkomaisia terroristeja
    tai ei, tämä on läpinäkyvä ja epätoivoinen
    yritys kiistää Irakissa käynnissä oleva miehityksen
    vastainen sissisota ja leimata siihen osallistuvat ”terroristeiksi”.

    Periaatteessa on mahdollista, että al-Hakimin murhasi mikä
    tahansa niistä ryhmistä, irakilaisista tai ulkomaisista, jotka
    eivät hyväksyneet hänen sopuilevaksi syytettyä asennetaan
    miehittäjiä ja nukkehallintoa kohtaan. Jos katsotaan laajemmasta
    uskonnollis-yhteiskunnallisesta näkökulmasta, jyrkempää
    vastarintalinjaa miehitykselle edustavien shiiojen tai islamilaisen vallankumouksen
    tartuntaa pelkäävien iranilaisten, kuwaitilaisten tai saudiarabialaistenkin
    voi kuvitella olleen asialla. Shiioista puheen ollen on samalla pakko kuitenkin
    kysyä, kuka shiia olisi suorittanut murhateon heidän uskonsuuntansa
    pyhimmällä paikalla.

    Mutta monet shiiajohtajat ovat myös ilmaisseet melko suoraan ja
    tavalliset shiiat täysin suoraan epäilyksensä, että
    al-Hakimin murhan takana oli joko USA tai Israel tai molemmat. On muistutettu,
    että USA ei suin surminkaan halua Irakista islamilaista valtiota eikä
    ylipäänsä normaalia valtiota, että USA samoin kuin Britannia
    ovat aina tehneet kaikkensa estääkseen enemmistönä olevia
    shiioja nousemasta johtavaan asemaan, että kolonialistit ovat aina
    harjoittaneet hajota ja hallitse -politiikkaa ja että miehittäjien
    intresseissä on lietsoa sekä eri shiiaryhmien keskinäisiä
    kahnauksia että shiiojen ja sunnien vastakkaisuutta estääkseen
    irakilaisten yhtenäisen vastarintataistelun ja shiiojen joukkomittaisen
    mukaantulon siihen.

    Yksinkertaisempana selityksenä USA:n osallisuuteen al-Hakimin murhaan
    on esitetty, että tilannetta hallitsematon USA haluaa ajaa Irakin täyteen
    kaaokseen painostaakseen YK:n ja joukon uusia maita miehityksen viikunanlehdeksi.
    Samalla USA kuitenkin pitäisi miehityksen johdon samoin kuin ”jälleenrakennussopimukset”
    ja öljyn tiukasti omissa käsissään.

    Israelin osalta syytösten perustelut ovat osittain samat kuin USA:n
    osalta. Israelin etu on pitää Irak heikkona ja epäitsenäisenä
    ja lietsoa arabien keskuudessa hajaannusta. Israelilla on myös taloudellisia
    intressejä valvottavanaan Irakissa. USA ja Israel ovat puuhanneet yhdessä
    öljyputkea Irakista Israeliin, ja israelilainen yhtiö on jo saanut
    hoitaakseen Irakin puhelinverkoston järjestämisen. Israel, USA
    ja Irakin ”hallintoneuvosto” ovat tiettävästi käyneet
    kulissientakaisia keskusteluja siitä, että nukkehallinto tunnustaisi
    Israelin ja maiden välille solmittaisiin diplomaattiset suhteet.

    Israelin tiedustelupalvelun Mossadin asiamiehet soluttautuivat jo ennen
    USA:n hyökkäystä Irakiin ja ovat irakilaisten mukaan yrittäneet
    lietsoa etnisiä ristiriitoja sekä päästä sisään
    shiiayhteisöön. Shiiajohtajat väittävät, että
    ryhmä Mossadin agentteja oli nähty Najafissa vain viikkoa ennen
    pommi-iskua.

    Jotkut ovat jopa sanoneet, että sekä Jordanian lähetystön,
    YK:n päämajan että Alin moskeijan luona tehdyt pommi-iskut
    viittaavat siihen, että asialla eivät ole olleet mitkään
    amatöörit, vaan ”voimakas hallitus”.

    Niin tai näin, YK lähestyy nyt kohtalonhetkeään.
    Jos USA onnistuu taas saamaan YK:ssa läpi mieleisensä päätöslauselman,
    jolla YK kytketään laittoman ja rikollisen miehityksen kylkiäiseksi,

    maailmanjärjestö uhkaa menettää itsenäisyytensä
    ja maineensa rippeetkin. (ES)

    Pääministeri Matti Vanhasen ja hänen hallituksensa linja
    suhteessa EU:n uudistuksiin ja hallitusten väliseen konferenssiin on
    kestämätön. Taktisesti se on kestämätön siksi,
    että hallitus ilmoittaa etukäteen luopuvansa kannoistaan, joiden
    pitäisi olla sen aseita neuvotteluissa. Asiallisesti se on kestämätön,
    koska hallitus – varmaankin tahallaan – esittää toissijaiset
    asiat ja toisaalta olennaiset asiat ikään kuin samantasoisina.

    Esimerkiksi kysymys ”omasta” komissaarista ja kysymys EU:n
    presidentistä ovat sittenkin toissijaisia, varsinkin kysymys EU:n ”puolustuksesta”
    taas on Suomen tulevaisuuden kannalta ehdottomasti olennainen kysymys. ”Puolustus”
    pannaan tässä lainausmerkkeihin, koska puolustuksesta sanan varsinaisessa
    merkityksessä ei ole nyt kyse.

    EU:n ”puolustuksen” osalta Vanhanen ja hänen hallituksensa
    eivät näytä asettavan mitään ehdottomia kynnysehtoja.
    Edes aiemmin kovasti vastustetun, EU:n sisälle muodostettavan ”suljetun”
    puolustusytimen suhteen kanta ei enää ole selvä. Ja muuten
    Suomi on Vanhasen mukaan valmis osallistumaan EU:n ”puolustuspolitiikan”
    kehittämiseen ”aktiivisesti” ja ”ennakkoluulottomasti”.
    Natoon liittymistäkään ei suljeta pois.

    EU:n ”puolustuksesta” puhuttaessa peittyy helposti itse perusasia.

    Jos EU:n sisälle muodostetaan suljettu ”puolustusydin”
    turvalausekkeineen, myös koko EU:sta tulee sotilasliitto. ”Puolustusydinhän”
    olisi institutionalisoitu EU:n perustuslakiin ja se toimisi EU:n nimissä
    ja mandaatilla. EU:n jäsenenä Suomi luopuu silloin sotilaallisesta
    liittoutumattomuudesta ja siitä tulee sotilasliiton jäsen riippumatta
    siitä, meneekö se mukaan ytimeen vai ei tai minkä käytännön
    sotilaallisten toimien ulkopuolelle se jättäytyy tai ei jättäydy.

    Samoin käy myös siinä tapauksessa, että unioni unionina
    rakentaa oman ”puolustuksen”, jossa kaikki jäsenmaat ovat
    mukana. Siinäkin tapauksessa EU:sta tulee sotilaallinen liitto. Onko
    sillä kollektiivisen puolustuksen artiklaa vai ei, ei ratkaise asiaa,
    koska EU tähtää sotilaalliseen toimintaan alueensa rajojen
    ulkopuolella, ei alueensa ja jäsenmaidensa puolustamiseen hyökkäystä
    vastaan. Eikä asiaa ratkaise sekään, osallistuuko Suomi niihin
    tai näihin EU:n sotilaallisiin toimiin vai ei. Olennaista on se, millainen
    on se unioni, jonka jäsenmaa Suomi on.

    Suomen ei olisi koskaan pitänyt liittyä EU:hun. Ja jos Suomi
    aikoo nyt pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana valtiona, sen on
    päästävä nopeasti eroon EU:sta. Käytännön
    askel tällä tiellä olisi kansanäänestyksen järjestäminen
    uuden EU:n perustuslaista ja ”puolustuksesta” ja suomalaisten
    ”ei” tässä äänestyksessä. (ES)


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!

    Uusimmat artikkelit

    Italian kriittisen ay liikkeen keskiössä on vaatimus sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja vastarinta hallituksen budjettipolitiikkaa vastaan. Kuva Stefano Bolognini CC 4.0.
    Ulkomaat
    28.11.2025
    JP (Juha-Pekka) Väisänen

    Yleislakko haastaa Italiassa sotilasmenoja kasvattavan hallituksen politiikan

    Italian työväenliike valmistautuu marraskuun lopun ratkaiseviin päiviin. Ammattiliittojen keskusjärjestö (Unione Sindacale di Base, USB) järjestää tänään (28.11.

    Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu paljasti, että suomalainen käytäntö osa aikatyön lisätunneista on syrjivä.Kuva Edsel Little CCO 2.0.
    Uutiset
    27.11.2025
    Toimitus

    Suomi ainoa Pohjoismaa, jossa työväenluokan oikeudet poljetaan tuomioistuimen kynnykselle?

    Politiikka
    26.11.2025
    TA
    Tilaajille

    Komintern marraskuu 2025

    Screenshot 2025 11 17 215240
    Politiikka
    26.11.2025
    JP (Juha-Pekka) Väisänen
    Tilaajille

    ETUC: Minimipalkkadirektiivion voitto työntekijöille

    2024 08 19 Event, Thüringer Wahlkampftour Start des BSW in Eisenach STP 2958 by Stepro
    Kulttuuri
    26.11.2025
    Tiina Sandberg
    Tilaajille

    Yhteisöllisyyden manifesti

    Tilaa lehti

    Tukea Tiedonantajalle

    Ota yhteyttä

    Mediakortti

    Toimituksen ja käyttäjien luoman sisällön käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi-lisenssi, ellei erikseen mainita.

    Tiedonantaja

    Osoite: Viljatie 4 B, 3. kerros, 00700 Helsinki
    Puh: 09 – 7743 8150
    Sähköposti: 

    Juttuvinkit ja journalismi

    Copyright 2025 © Tiedonantaja | Tietosuojaseloste


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!