Toinen kaappaus

Alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Susi

”Presidentti Aristide pakeni Haitista, USA:n sotilaita hillitsemään
kaaosta”. Näin otsikoi

Helsingin Sanomat

viime maanantaina.
Monet todisteet osoittavat kuitenkin, että todellisuudessa USA lietsoi
järjestelmällisesti kaaosta Haitissa ja junaili presidentti

Jean-Bertrand
Aristiden

syrjäyttäneen vallankaappauksen. Tässä
käytettiin hyväksi myös väestön keskuudessa esiintynyttä
aitoa tyytymättömyyttä Aristiden hallintoa kohtaan.

Edes puhe Aristiden paosta ei näytä pitävän paikkaansa.
Ranskan radion haastattelemien silminnäkijöiden mukaan amerikkalaiset
sotilaat pakottivat kello kahden aikaan sunnuntain vastaisena yönä
Aristiden aseilla uhaten mukaansa ja lennättivät hänet pois
maasta. Tätä väitettä puolittain tukee myös amerikkalaisviranomaisten
lausunto, jonka mukaan USA järjesti Aristiden poistumisen tämän
”pyynnöstä”.

Seuraavana päivänä useat lähteet kertoivat Keski-Afrikan
tasavaltaan lennätetyn Aristiden omasta viestistä, jonka mukaan
hänet oli ”kidnapattu” ja viety väkisin maasta. Hän
ei ollut eronnut vapaaehtoisesti. Sotilaat olivat saartaneet hänet
ja USA:n diplomaatit olivat uhanneet, että ellei hän lähde
Haitista puolisotilaalliset joukot valtaisivat presidentinpalatsin ja hänet
surmattaisiin. USA kieltäytyisi takaamasta hänen turvallisuuttaan.

USA lähetti jo samana päivänä, sunnuntaina, merijalkaväen
joukkoja Haitiin ja ajoi Ranskan tuella YK:n turvallisuusneuvostossa läpi
päätöksen, joka valtuutti kansainvälisten ”rauhanturvajoukkojen”
lähettämiseen Haitiin.

”Bushin hallinto on taas ryhtynyt hallinnon vaihtamiseen aseellisen
aggression avulla. Tällä kertaa aseellinen aggressio suuntautuu
demokraattisesti valitun Haitin presidentin hallintoa vastaan”, sanoi
USA:n entinen oikeusministeri

Ramsey Clark

.

Haitin tilannetta koskevien tosiasioiden ilmituloa vaikeutti laaja harhatiedon
levitys valtamediassa. Mutta vähitellen kertyneiden tietojen mukaan
Aristiden syrjäyttäminen oli tulosta

George W.


Bushin

hallinnon junailemasta kapinasta ja kaappauksesta. Sen toimeenpanijoina
olivat Haitin hajotetusta armeijasta lähtöisin olevat tappajajoukkiot
sekä CIA:n tukemat kuolemanpartiot, jotka terrorisoivat väestöä
1990-luvulla vallinneen sotilasdiktatuurin aikana.

Aseistettujen joukkioiden johdossa ovat

Louis Jodel Chamblain

,
entinen Haitin armeijan upseeri, joka oli tuomittu elinkautiseen pakkotyöhön
sekaantumisesta poliittisen aktivistin

Antoine


Izmérymin

vuonna 1993 tapahtuneeseen salamurhaan, ja

Jean-Pierre Baptiste

,
niinikään tuomittu elinkautiseen osuudestaan vuoden 1994 joukkomurhiin.
Chamblain ja Baptiste johtavat lyhennettä FRAPH kantavaa CIA:n tukemaa
ja rahoittamaa järjestöä, joka harjoitti vuosina 1991-93
valtioterroria sotilashallinnon vastustajia vastaan.

Kolmas aseellisten joukkioiden johtaja on

Guy Philippe

, entinen
Haitin armeijan sotilas, joka sai 1990-luvulla USA:n erikoisjoukkojen koulutusta
Ecuadorissa ja lähetettiin sen jälkeen takaisin Haitiin, missä
hänestä tuli pahamaineinen poliisipäällikkö. Hän
yritti organisoida vallankaappauksen vuonna 2000. Häntä epäillään
osallisuudesta kokaiinin salakuljetukseen.

Raskaasti aseistetut terroristit tunkeutuivat Haitiin Dominikaanisen
tasavallan ja Haitin välisen rajan yli. On olemassa luotettavia todisteita,
että USA koulutti, rahoitti ja aseisti näitä joukkoja Dominikaanisessa
tasavallassa asein, jotka oli alun perin lähetetty Dominikaanisen tasavallan
armeijalle.

Sadat haitilaiset ovat saaneet surmansa USA:n junaileman kaappauksen seurauksena.
Kaupungeissa, jotka joutuivat joukkioiden haltuun, on silminnäkijöiden
mukaan suoritettu talo talolta hallituksen kannattajien etsintöjä
ja teloitettu ne, jotka eivät ole onnistuneet pakenemaan. Joukkioiden
johtajat uhkasivat Aristiden poistumisesta huolimatta marssia pääkaupunki
Port-au-Princeen palauttamaan ”järjestyksen”.

USA yritti Haitin kriisin aikana luoda julkisuudessa itsestään
kuvaa jonkinlaisena puolueettomana välittäjänä Aristiden
perustuslaillisen hallinnon, hallitsevan omistajaeliitin ja oikeistoterroristien
välillä. Samalla se kuitenkin kieltäytyi kaikesta väliintulosta
Aristiden puolustamiseksi, edellytti hallituksen ja aseellisten joukkioiden
välistä kompromissia, johon Aristide oli valmis mutta joukkiot
eivät, ja näin pelasi valttikortit jälkimmäisten käsiin.
Vielä jokin aika sitten USA väitti, ettei se kannata Aristiden
eroa, mutta vähän ennen viime sunnuntaita se jo selvästi
näytti Aristidelle ovea.

Aseellisella väkivallalla ja vallankaappauksella aikaansaatua muutosta
tuskin voidaan vakaannuttaa ilman terroria maan työläisiä
ja köyhiä kohtaan. Haitin etuoikeutetuista luokista koostuva ns.
”poliittinen oppositio” ja sen isännät USA:ssa voivat
tästä syystä tuntea houkutusta antaa kuolemanpartioiden ainakin
tilapäisesti riehua Port-au-Princessa. Toinen keino on vakaannuttaa
tilanne eliitin hyväksi ulkomaisten, ennen kaikkea amerikkalaisten
joukkojen läsnäolon avulla ja palkitsemalla kuolemanpartioiden
johtajat jotenkin. Yksi näiden keskeisistä vaatimuksista on armeijan
uudelleen pystyttäminen, oletettavasti heidän johdollaan.

USA:n tarkoituksena on pystyttää Haitiin nukkehallinto ja vakiinnuttaa
pysyvä sotilaallinen läsnäolonsa maassa. Bushin hallinto
tähtää Karibian alueen militarisoimiseen.

Hispaniolan saari, jolla Haiti sijaitsee, on portti Karibian altaalle,
joka sijoittuu strategisesti Kuuban, luoteessa, ja Venezuelan, etelässä,
väliin. USA:n joukot saarella auttavat suuntaamaan poliittista painostusta
sekä Kuubaa että Venezuelaa vastaan ja ovat osa laajempaa alueellista
operaatiota.

Haitissa on nyt tapahtunut toinen

Jean-Bertrand Aristiden

vastainen
kaappaus.

Ensimmäinen kaappaus tapahtui 1991, vähän sen jälkeen
kun Aristide olisi valittu presidentiksi

Francois Duvalierin

diktatuurin
murruttua. Uusi sotilasjuntta hallitsi vuoteen 1994 saakka, ja tänä
aikana CIA:n rahoittama kuolemanpartio FRAPH tappoi 3 000 Aristiden kannattajaa.

Lopulta

Bill Clintonin

hallinto lähetti amerikkalaisjoukkoja
maahan syrjäyttämään juntan. Mutta valtaan palannut
Aristide ei ollut enää sama mies kuin tullessaan ensi kertaa presidentiksi
suurin lupauksin ja valtaisalla kansan tuella.

Aristide taipui Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston
sanelemiin ratkaisuihin, jotka edelleen köyhdyttivät maata. Hän
lakkautti armeijan vain antaakseen itselleen uskollisten joukkioiden murskata
protestit ja suorittaa laittomia tappamisia. Ja hän asettui ammattiliittoja
vastaan.

George W. Bushin

tultua valtaan Haiti joutui tekemisiin vihamielisen
USA:n kanssa, joka kieltäytyi antamasta sille apua vuoden 2000 vääriksi
väitettyjen vaalien takia. Vaalit eivät olleet virheettömät,
mutta Aristiden kannattajat saivat kiistatta enemmistön äänistä.

Helmikuussa 2001 Aristide valittiin presidentiksi toiseksi kaudeksi,
mutta hän on siitä lähtien joutunut kohtaamaan jatkuvaa kuohuntaa.
Bushin hallinto on kuristanut Haitin taloutta jatkamalla kansainvälisen
avun saartoa. Uuskonservatiiviset ideologit Bushin hallinnossa ovat tehneet
kaiken voitavansa heikentääkseen Aristidea ja levittäneet
käsitystä, että Washington tukisi hallinnon vaihdosta Haitissa.

Nyt on sitten tapahtunut toinen kaappaus. Aristiden lähtöä
edeltäneenä päivänä Valkoisen talon lehdistösihteeri

Scott McClellan

, samalla kun melko suoraan kehotti Aristidea eroamaan,
julisti, että Haitin kaaos oli ”suurelta osin herra Aristiden
aikaansaama”.

Kaikessa vilpillisyydessään lausunto pitää osittain
paikkansa. Aristide osoittautui pikkuporvarillisen nationalisminsa pohjalta
kyvyttömäksi saavuttamaan ja puolustamaan kansalle tärkeitä
etuja imperialismin paineen alla, syyllistyi väärinkäytöksiin
ja menetti laajojen kansanjoukkojen luottamuksen. Tämä antoi mahdollisuuden
syrjäyttää hänet.

Mutta itse McClellanin mainitsema kaaos oli aivan ilmeisesti tulosta
USA:n tukemasta kapina- ja kaappausoperaatiosta. Ulkovallalla pitäisi
olla mitään oikeutta osallistua toisen valtion laillisesti valitun
presidentin syrjäyttämiseen, onpa tämä tehnyt mitä
virheitä tahansa. (ES)