Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Riippumatta siitä, päättyykö sotaliitto Natoa ravisteleva
kriisi USA:ta vastaan pullikoivien maiden antautumiseen vai pysymiseen kannassaan,
se on hyvä asia. Sitä on turha voivotella. Ja ansio kriisistä
on ennen kaikkea Euroopan sodanvastaisen kansalaismielipiteen.

Syyllinen kriisiin on USA, joka haluaa sitoa Naton etukäteen Irakin
vastaiseen hyökkäykseensä ja on keksinyt verukkeeksi sotilaallisesti
väkivahvan Turkin ”puolustamisen” muka Irakin iskujen varalta.
Näin se haluaa samalla luoda kuvaa Irakin vaarallisuudesta ja sen mahdollisesta
turvautumisesta joukkotuhoaseisiin.

Mutta kriisin osasyyllisiä ovat myös Nato ja sen eurooppalaiset
jäsenmaat. Ne ovat alistuneet USA:n määräilyyn, julistaneet
solidaarisuuttaan Atlantin takaisille sotakiihkoilijoille, hyväksyneet
liitolle globaalin imperialistisen sotilasopin ja aktivoineet liiton viidennen
artiklan. Nyt ollaan sitten pulassa, kun jälleen uusi hyökkäyssota
on ovella ja kansat panevat hanttiin.

Sitä paitsi Nato on kytketty sotasuunnitelmiin riippumatta siitä,
osallistuvatko itse sotimiseen vain halukkaat Nato-maat vai koko liitto.
Päähyökkääjä on Naton johtava maa ja sen apurit
ovat myös Nato-maita. Naton koneistoa ja tukikohtia käytetään
hyökkäyksessä, ja solidaarisuuslausumiakin tultaneen sorvaamaan.
Tarkkaan ottaen Ranskan, Saksan ja Belgian vastaan haraamisessa on kyse
siitä, että ne haluavat viivyttää sotatoimia, välttää
antamasta kuvaa sitoutumisesta etukäteen hyökkäykseen ja
säilyttää kasvonsa. Pelipanoksena on myös kiista YK:n
turvallisuusneuvoston ja sitä kautta vastaan haraavien maiden asemasta
versus USA:n yksipuolisesta toiminnasta.

USA:lle saattaisi jopa sopia paremmin, että se toimisi ilman YK:n
siunausta ja vain halukkaiden Nato-liittolaisten tuella. Näin se välttyisi
kaupanhieronnalta Ranskan, Venäjän ja Kiinan kanssa Irak-saaliin
jakamisesta vastineeksi sotatoimien hyväksymiselle. Toisaalta USA:n
hyökkäyshanke on niin häpeämätön ja riskialtis,
että mahdollisimman ”laaja liittoutuma” olisi tarpeen. USA:lla
on monia keinoja sekä kiristää että lahjoa vastaan haraavia
Nato-maita ja turvaneuvoston jäseniä. Toivottavasti USA epäonnistuu
tässä. Jos näin käy, se on sodanvastaisen liikkeen ansiota.

Naton tilanne on jälleen uusi karmiva osoitus siitä, millaiseen
kiipeliin sotaliiton jäsenyys Suomen johtaisi. Jo nyt Suomea on lähennetty
vaarallisesti Natoon, ja siihen syylliset on vedettävä asiasta
vastuuseen, myös lähestyvissä vaaleissa. (ES)

Jos ei hetkeäkään oteta todesta USA:n julkilausuttuja
perusteluja Irakin kimppuun käymiselle, niin mitkä sitten ovat
todelliset syyt? International Center for Peace and Justicen tutkija Karen
Talbot tuo kysymykseen mielenkiintoisia näkökulmia kirjoituksessaan
”War for World Dominance”.

Talbotin mukaan George W. Bushin ja hänen edustamansa Wall Streetin
hallitsevan eliitin todellisena syynä sotaan on epätoivoinen yritys
selviytyä pahenevasta taloudellisesta kriisistä, joka johtuu itse
heidän hallitsemansa järjestelmän perustavaa laatua olevista
ristiriidoista. Kuten ennenkin, sota nähdään ratkaisuna.
Nyt USA:n hallitsevat piirit haluavat sotaa kahmaistakseen Irakin ja Persianlahden
valtavat öljyrikkaudet. Ja mikä vielä tärkeämpää,
he haluavat kirjaimellisesti hallita maailmaa, koska he ajattelevat sen
pelastavan heidät yhä syvemmästä taloudellisesta suosta
ja turvaavan heille supervoitot. He ovat myös massiivisesti vierittämässä
kriisin taakkaa työläisten, köyhien ja keskikerrosten niskoille
niin USA:ssa kuin muuallakin maailmassa.

Irakin öljyvarojen haltuunotto antaisi yhdysvaltalaisille öljy-yhtiöille
myös mahdollisuuden heikentää Opecia ja näin valvoa
hintoja. USA:n eliittiä ajaa myös se tosiasia, että Irak
sijaitsee strategisesti lähellä muita Lähi-idän öljyrikkaita
maita, tärkeitä vesireittejä ja Keski-Aasiasta vedettäviä
öljyputkireittejä. Taustalla on niin ikään se, että
maailman öljyvarannot ovat hupenemassa. Irakin öljylähteitä
voidaan hyödyntää senkin jälkeen kuin useimmat muut
ovat ehtyneet.

Ottaakseen haltuunsa nämä öljyvarat USA:n on miehitettävä
Irak ja syrjäytettävä kilpailevat voimat, kuten Ranska, Venäjä
ja Kiina, joille kaikille Irakin hallitus on myöntänyt öljykonsessioita.

Sota Irakia vastaan tuottaa myös yhä suurempia voittoja aseteollisuudelle.
Laskut maksavat tavalliset veronmaksajat, joilta imetään triljoonia
dollareita Pentagonille samalla kun sosiaalisia perusohjelmia heikennetään
tai eliminoidaan.

Nämä ovat Talbotin mielestä nykyisen sotakiihkon avainsyitä.
Mutta taustalla on laadullisesti vielä vaarallisempaa: Bushin hallinnon
pitkään valmistelema ja kaikenvoittava suunnitelma totaalisesta
taloudellisesta ja sotilaallisesta maailmanherruudesta. Tällaiseen
herruuteen pyritään paitsi köyhempien maiden hallitusten
ja kansojen myös EU:n, Japanin ja muiden kilpailijoiden täydelliseksi
hallitsemiseksi. Hyökkäys Irakiin on keskeinen tekijä maailmanherruuden
suunnitelmassa.

Talbot muistuttaa, että tähän kriittiseen käännekohtaan
tultaessa on jo nähty sotilasteollisen kompleksin poliittisen vaikutusvallan
hälyttävä kasvu ja uusien sotilasoppien, kuten ”terrorisminvastaisen
sodan” ja ”ennaltaehkäisevän” ydiniskun, esiinmarssi.
On kuultu avoimesti puhuttavan ”avaruuden hallitsemisesta maapallon
hallitsemiseksi” tarkoituksella suojella USA:n investointeja. On jouduttu
todistamaan toimia avaruuden aseistamiseksi ja ydinaseistamiseksi, Naton
nopea itälaajentaminen ja USA:n tukikohtaverkoston levittäytyminen
ympäri maailmaa, erityisesti öljykenttien ja putkireittien lähelle.
Ja Irakissa, Jugoslaviassa ja Afganistanissa on nähty yhä voimakkaampien
ja kiellettyjen aseiden, kuten rypälepommien, köyhdytetyn uraanin
ja muiden, tuhansia siviilejä tappaneiden joukkotuhoaseiden käyttö.

Kaikki tämä kalpenee siihen verrattuna, mitä on tulossa,
Talbot sanoo viitaten Pentagonin Irakin vastaiseen ”Shock and Awe”
-hyökkäyssuunnitelmaan massiivisine risteilyohjusiskuineen. Suunnitelman
kehittäjä Harlan Ullman on verrannut sitä vaikutukseltaan
samanlaiseksi kuin ”ydinaseet Hiroshimassa”. ”Shock and Awe”
on Talbotin mukaan tarkoitettu demonstroimaan miltä Harmageddon näyttäisi.
Sen on nimensä mukaisesti tarkoitus järkyttää ja pelästyttää
maailman ihmisiä ja maita – kaikkia, jotka saattaisivat uskaltaa uhmata
USA:n herruutta tai asettua valloituksen ja rosvoilun tielle. Bush ja hänen
lähipiirinsä ovat toistuvasti korostaneet, että Irak tulee
olemaan vain alkua ennennäkemättömälle jatkuvalle sodalle.
(ES)