USA liittolaisineen murhaa siviilejä joukkotuhoasein Napalmia, rypälepommeja, uraania

Alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Susi

Yhdysvallat liittolaisineen esitti keskeiseksi perusteluksi hyökkäykselle
Irakiin sen väitetyt joukkotuhoaseet. Mitään joukkotuhoaseita
ei ole toistaiseksi löydetty. Sitä vastoin USA liittolaisineen
murhaa irakilaisia mitä hirvittävimmin joukkotuhoasein, pommein,
risteilyohjuksin ja bunkkerinsärkijäpommein. Luotettavien todisteiden
mukaan ”liittouma” on käyttänyt myös kansainvälisten
sopimusten vastaisesti napalmia, rypälepommeja ja köyhdytettyä
uraania ja valmistautuu käyttämään myös ”ei-tappavia”
myrkkykaasuja, jotka nimestään huolimatta voivat olla tappavia.
Ydinaseen käyttökään ei ole poissuljettu.

”Liittouman” hyökkäyksessä on tähän
mennessä mennyt pieleen lähes kaikki mikä voi mennä
pieleen. USA:n presidentti

George W. Bush

julisti kuitenkin jo heti
hyökkäyksen alkajaisiksi, että ”liittouma” hyväksyy
vain voiton. Tämä tarkoittaa sitä, että ”liittouma”
joutuu turvautumaan yhä laajempaan ja summittaisempaan siviilien tappamiseen
ja että myös armeijoiden miestappiot molemmin puolin kasvavat.

”Liittouman” erikoisjoukot aloittivat kiihkeän joukkotuhoaseiden
etsinnän jo päiviä ennen Bushin virallista hyökkäysjulistusta.
Ne eivät kuitenkaan tähänkään päivään
mennessä ole löytäneet mitään todisteita Irakin
kemiallisista tai biologisista aseista, ydinaseista puhumattakaan.

Lehtimiehet, hallitukset ja YK:n virkailijat, myös asetarkastajien
johtaja

Hans Blix

, samoin kuin tavalliset ihmiset kysyvät nyt
yhä vaativammin, missä ovat todisteet tämän hyökkäyssodan
oikeuttamiseksi.

USA:n puolustusministeriltä

Donald Rumsfeldilta

kysyttiin
viime sunnuntaina, miksi USA:n joukot eivät ole löytäneet
mitään kätkettyjä joukkotuhoaseiden varastoja, joiden
olemassaolon Bushin hallinto oli julistanut USA:n tiedustelun osoittaneen.
Jättäen huomiotta sen, että ”liittouman” joukot
valvoivat jo tuolloin laajoja Irakin alueita, Ramsfeld selitti, että
joukot eivät olleet vielä saavuttaneet niitä osia maasta,
mihin aseita oli sijoitettu. Hän puhui Tikritin ja Bagdadin ympäristöstä
sekä erämaasta muun muassa maan länsiosassa.

USA:n asevoimien komentaja

Richard Myers

selitti samana päivänä,
että pääosa joukkotuhoaseista on alueella Bagdadista etelään,
mutta lisäsi, että USA:n joukot olivat liian kiinni sotimisessa
etsiäkseen niitä. ”Sen vuoro tulee kun sota on ohi.”

Kumpikin lausunto paljastui pian tehtailluksi.

The Washington Post

ja brittilehdet kertoivat seuraavana päivänä, että vähän
ennen kuin ensimmäiset pommit putosivat Bagdadiin ”liittouman”
erikoisoperaatioryhmät lensivät Irakin läntiseen erämaahan
ottamaan haltuunsa neljä kohdetta, joita USA:n pääesikunta
piti ensisijaisina ja joissa uskottiin olevan kemiallisia taistelukärkiä,
scud-ohjuksia ja liikuteltavia laukaisualustoja. Lyhyen laukaustenvaihdon
jälkeen ryhmät valtasivat kohteet, mutta eivät löytäneet
mitään.

Kaikkiaan USA:n joukot olivat maanantaihin mennessä tarkistaneet
ainakin kymmenen kohdetta, joiden sanottiin olevan ”heidän tiedustelunsa
parhaita johtolankoja” – ilman tulosta.

Erään USA:n virkailijan mukaan armeijan tiedustelupalvelulla
on lista lähes 300:sta haltuun otettavasta kärkikohteesta, joista
kymmenen edellä mainittua kuuluivat kiireellisimpiin. ”Kaikki
etsinnät ovat osoittautuneet negatiivisiksi”, eräs pääesikunnan
upseeri kertoi Washington Postille.

Bushin hallinto selittää nyt, että mitään joukkotuhoaseita
ei ehkä löydetäkään ennen kuin sota on ohi. Epätoivoissaan
se on myös väittänyt, että joukkotuhoaseet saattavat
olla piilossa Syyriassa.

Samalla USA vaatii, että se itse johtaa asejahtia ilman YK:n turvallisuusneuvoston
tähän tehtävään valtuuttamia YK:n virastoja. Bushin
hallinto neuvottelee jo yksityisten yhtiöiden kanssa ase-etsintää
koskevista sopimuksista. Yksi yhtiö, joka kilpailee kiellettyjen aseiden
etsintää koskevista sopimuksista, on varapresidentti

Dick Cheneytä

lähellä oleva Halliburton.

Koska USA:n aiemmin esittämät todisteet Irakin joukkotuhoaseista
ovat osoittautuneet perättömiksi ja koska USA:n pelätään
tekaisevan todisteita paikan päällä, useat hallitukset ovat
vaatineet, että YK:n tarkastajien on saatava tarkastaa jokainen mahdollinen
löytö.