”Kaikki ei saa olla kaupan!”

Alkuperäinen kirjoittaja: Thomas Micklin

– Kaikki ei saa olla kaupan, kiteyttää

Kansalaisjärjestöjen
WTO-kampanjan

aktivisti

Jaana Airaksinen

suhtautumistaan ensi
viikolla pidettävään

Maailmankauppajärjestön
WTO

:n ministerikokoukseen Qatarin pääkaupungissa Dohassa.

Airaksinen pitää kaikkein tärkeimpänä sitä,
ettei Dohan ministerikokous johda uuden ns. laajan neuvottelukierroksen
käynnistämiseen joka nykyisestäänkin liberalisoisi maailmankauppaa
vielä lisää.

Globalisaatio, maailmankaupan liberalisoiminen ja Maailmankauppajärjestö
WTO ovat suhteellisen uusia käsitteitä, joista ei tavallinen kadunmies
niin vain ota selvää. Sanomalehtien otsikkotasolla globalisaatio
ja WTO yhdistyvät lähinnä eri huippukokousten yhteydessä
mielenosoittajien ja poliisien välille syntyneisiin väkivaltaisiin
mellakoihin.

Nyt pidettävän WTO:n Dohan ministerikokouksen yhteydessä
ei ainakaan kannattane odottaa ”mellakoita”, sillä Arabian
niemimaalla sijaitsevassa piskuisessa Qatarin öljysheikkikunnassa mielenosoitukset
ovat lailla kiellettyjä, ja maahan saapumiseenkin tarvitaan viisumi.
Sopii vain arvailla, sijoitettiinko kokous sinne juuri ”sattuneesta
syystä”.

”WTO keskeinen vapaakaupan toimija”

Miksi sitten tavallisen suomalaisen sukankuluttajan tulisi olla kiinnostunut
siitä, mitä niinkin kaukaiselta tuntuva järjestö kuin
WTO tekee ja mitä sen ministerikokouksessa päätetään?

– WTO on keskeisimpiä valtioita vapaakauppaan pakottavia toimijoita.
Ja järjestön politiikka murentaa demokratiaa ja tasa-arvoa, vastaa
Kansalaisjärjestöjen WTO-kampanjan aktivisti Jaana Airaksinen.

Airaksinen selittää päätöksenteossa nyt käyneen
niin, että poliittinen päätöksenteko on siirtynyt talouden
alalle, ja poliittisten päättäjien valta on siirtynyt eduskunnalta
EU:lle ja WTO:lle.

Vaikka Suomi onkin muodollisesti edustettuna WTO:n kokouksessa – mm.
ulkomaankauppaministeri

Kimmo Sasin

(kok.) hahmossa – Suomi ei aja
kokouksessa ”omaa” linjaa vaan noudattaa siellä EU:n ”yhteistä”
linjaa.

– Käytännössä kyse on suuryhtiöiden linjasta,
joka on välitetty EU:lle ja WTO:lle vahvan lobbauksen kautta. Eri maiden
kauppaministeriöiden – myös Suomen – ja EU:n virkamiehet ovat
tässä keskeisiä vaikuttamisen kohteita, sillä he valmistelevat
päätöksiä varsin pitkälle, ennen kuin ne tulevat
poliittisten päättäjien saatikka kansalaisjärjestöjen
tietoonkaan, Airaksinen kuvailee tilannetta.

”Vapaakauppaa käydään vahvimpien ehdoilla”

Entä mitä vikaa itse asiassa koko vapaakaupassakin on – eikö
se ole kaikkien kauppaa käyvien etujen mukaista? Ainakin suomalaisten
etujen mukaista?

Jaana Airaksinen vastaa, ettei näin valitettavasti ole.

– Vielä joskus 1970-luvulla maailmanmarkkinat vetivät. Nyt
tuotetaan jo rutkasti enemmän, kuin mille on kysyntää, tai
mikä on kysynnän kasvun potentiaali. Ennen kilpailtiin laadulla,
nyt kilpaillaan hinnalla. Kun hintakilpailu kovenee, täytyy tuottaa
yhä halvemmalla. Ja keskeisin keino tuotantokustannusten alentamiseen
on palkkojen alentaminen. Tämä on sitä ”työmarkkinoiden
joustoa”, josta meilläkin niin paljon puhutaan, Airaksinen muistuttaa.

Hän lisää, että samat kilpailumekanismit ulottuvat
myös mm. yhtiöverotukseen. Eri maat kilpailevat siitäkin,
kuka verottaa ylikansallisia yhtiöitä vähiten, jotta nämä
yhtiöt sijoittuisivat juuri siihen maahan.

Airaksinen kertoo, miten moniin kehitysmaihin on luotu ns. halvan tuotannon
vyöhykkeitä.

– Tämä on syrjäyttänyt alkuperäistä, pienimuotoista,
hajautettua, todellista paikallista tuotantoa. Pahinta on, että vapaakauppa
on ulotettu myös elintarvikkeisiin. Tämä on aiheuttanut sen,
että mm. Meksikossa paikallinen ruoantuotanto on jäänyt Yhdysvalloissa
tuotetun vaikkapa tehomaissin ja muiden tehomaataloustuotteiden jalkoihin.

– Toinen esimerkki on Intia. Tuo maahan on perinteinen suuri maidontuottaja
– pyhine lehmineen. Mutta esimerkiksi Punjabin osavaltiossa kävi niin,
että vapaakaupan myötä sinne alettiin tuoda tanskalaista
maitoa, joka on EU:n voimakkaasti subventoimaa. On selvää, että
se oli halvempaa kuin punjabilaisten itse tuottama maito, joten se samalla
myös syrjäytti tuon paikallisen maidontuotannon. Punjabin osavaltio
onkin haastanut Intian liittovaltion oikeuteen siitä, että se
meni allekirjoittaman WTO:n kauppasopimukset, Airaksinen selostaa.

Hänen mukaansa tilanne on saanut aikaan jopa sellaisia ääri-ilmiöitä
kuin intialaisten maanviljelijöiden itsemurhalukujen selvän nousun.

”Ei uutta laajaa WTO-kierrosta”

Mitä WTO:n ensi viikolla pidettävään Dohan ministerikokoukseen
tulee, Jaana Airaksinen pitää tärkeimpänä, ettei
se johda uuden ns. laajan neuvottelukierroksen käynnistymiseen.

– Uusi laaja neuvottelukierros merkitsisi uutta lisäliberalisoimista
maailmankaupassa. Meillä on nyt viiden vuoden kokemukset siitä,
mitä edellisen kierroksen tiimoilta on tapahtunut, eivätkä
nämä kokemukset ole myönteisiä. Ensin pitää
hoitaa keskeneräiset asiat kuntoon, ennen kuin aletaan puuhaamaan uusia,
Airaksinen korostaa.

Hänestä monissa asioissa pitäisi jopa ottaa askel taaksepäin.

– Esimerkiksi elintarvikkeet pitäisi ehdottomasti irrottaa vapaakaupasta.
Ainakin sellaiset peruselintarvikkeet kuten riisi, maissi jne., Airaksinen
katsoo.

Uutta ”MAI-sopimusta” yritetään taas

Jaana Airaksinen kertoo, että Dohan ministerikokouksen asialistalla
on mm. uusi investointisopimus, uusi kilpailusopimus, palvelusopimusta neuvotellaan
uusiksi muotoon, joka vahingoittaa hyvinvointivaltiota, ja esimerkiksi terveydenhuoltokin
yritetään saattaa kansainvälisen kilpailun piiriin.

– Tuo uusi investointisopimus on itse asiassa aika saman tyyppinen kuin
jo aikoinaan kariutunut ns. MAI-sopimus. Ja kilpailusopimukseen on siirretty
vanhasta MAI-sopimusluonnoksesta periaate, että yhtiöt voivat
haastaa valtiot oikeuteen toimista jotka yhtiöiden mielestä ovat
niiden etujen vastaisia.

– Palvelusopimuksesta on pyrkimyksenä purkaa mm. nykyisiä poikkeamia,
mikä mahdollistaa yksityisen sektorin kilpailemisen julkisista palveluista.
Tässä ovat mukana myös mm. terveydenhuoltopalvelut, jotka
näin avautuisivat kansainväliselle terveydenhuoltobisnekselle,
Airaksinen luettelee.

Hän huomauttaa, että esimerkiksi Suomessa toki kilpailutetaan
ja yksityistetään julkisia palveluja nyt jo muutenkin, johtuen
hallitsevien poliitikkojen keskuudessa vallalla olevasta uusliberalistisesta
suuntauksesta.

– Mutta olisi vielä pahempi, jos nämä periaatteet oikein
sisällytettäisiin WTO:n alaisiin kauppasopimuksiin. Se ”betonoisi”
ne ja antaisi niille entistäkin juridisemman lainvoiman, Airaksinen
katsoo.