Puhdas vesi on poliittinen kysymys

Alkuperäinen kirjoittaja: Raini Lehtonen

Vesi on jokapäiväinen itsestäänselvyytemme, vaikka
viime talvena kuivan kesän jälkeen se alkoi kadota meiltäkin.
Monelle muulle se on vaikeasti saatava tarvike. 1,1 miljardia ihmistä
kärsii puhtaan juomaveden puutteesta. Yksi YK:n tavoitteista on vedenpuutteesta
kärsivien määrän vähentäminen puoleen vuoteen
2025 mennessä.

Vesi – ihmisoikeus vai kauppatavara

oli Suomen kolmannen sosiaalifoorumin
ilmeisesti kiinnostavin aihe, koska Työväenopiston ruokasaliin
ahtautui ainakin 150 kuulijaa istumaan lattioita myöten. Poliitikot

Anneli Jäätteenmäki

,

Satu Hassi

,

Erkki Tuomioja

ja

Pentti Tiusanen

tietysti lisäsivät kiinnostavuutta.

Vesi on ongelmallisempi aihe, kuin täällä tuhansien järvien
maassa arvataankaan. Vedestä on tullut suuromistajien omaisuutta, sillä
kaikkihan täällä yritetään muuttaa bisnekseksi.
Myös jo ilma, huomautti eräs foorumin puhuja.

Vesiseminaaria vetänyt

Olli-Pekka Haavisto

kertoi, että
veden kulutuksen arvioidaan lähivuosina nousevan 100 % käytettävissä
olevista kokonaisvesivaroista. Makea vesi on kuitenkin jakaantunut maapallolle
epätasaisesti. Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä on
alueita, joissa ihmisillä ei ole käytettävissä vettä
tarvittavaa 1 000 kuutiota vuodessa. Toisaalta suuret vesivarat ovat harvaanasutuilla
alueilla.

Monet suuret joet virtaavat usean maan kautta. Väkivaltaiset vesikiistat
ovat jo alkaneet.

Maailman erilaiset konfliktit eivät ole syntyneet ideologisista
tai uskonnollisista syistä vaan keskeinen yhteinen nimittäjä
on ollut luonnonvarat.

Eija Vinnari

Maan ystävistä kertoi, että yksityissektorin
hallinnassa maailman vesihuollosta on 5-10 %. Laitosten tuottavuudesta on
osoituksena Tallinnan vesilaitos, joka Viron itsenäistymisen jälkeen
kehittyi mm. Tukholman avustuksella taloudellisesti toimivaksi kaupungin
omistamaksi osakeyhtiöksi. Siitä syntyi kiistoja, ja se myytiin
kahdelle ulkomaisella yhtiölle. Kahden toimintavuoden jälkeen
yhtiöt olivat saaneet takaisin 93 % laitokseen sijoittamastaan summasta.

Risto Isomäki

kertoi, että maailmassa on ihmisiä
enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja ihmiset käyttävät
vettä enemmän kuin aikaisemmin. Metsien pinta-alat ovat pienentyneet,
jolloin vesi ei imeydy maaperään, vaan juoksee suoraan mereen.

Siitä on seurannut pohjaveden liikakäyttö ja samalla se
on eri tavoin myrkyttymässä. Dramaattisin esimerkki on Nepalin
ja Intian arsenikkikriisi. Näillä alueilla on tehty kymmeniä
miljoonia porakaivoja suoraan siihen korkeuteen, missä on Himalajalta
tulevaa arsenikkipitoista mineraalia.

Useampia ihmisiä koskettava ongelma on lukemattomista eri pisteistä
myrkyttyvä pohjavesi, koska kaikkialla maapallolla on kuoppakäymälöitä,
navetoita, puuhiilimiiluja, tehtaita, sahoja, huoltoasemia. Myrkyt ovat
jo nyt aika syvällä maaperässä ja menevät vähitellen
syvemmälle. Niiden pysäyttämiseksi ei voida oikeastaan tehdä
enää mitään.

Ilmaston lämpeneminen on myös uhkaava tekijä, koska se
lisää dramaattisesti veden haihtuvuutta. Se uhkaa myös voimistaa
jokien virtaamien vaihtelua.

Juomaveden puute on perustavin ongelma. Kyse on kuitenkin pienistä
vesimääristä. Mutta miten turvataan maatalouden vedentarve?
Tuotettaessa kilo vehnää tarvitaan 1 000 litraa vettä, kilo
riisiä 2 000 litraa, kilo pihvilihaa amerikkalaisella tyylillä
100 000 litraa. Myös teollisuus kasvattaa jatkuvasti veden tarvetta.
Sitä tarvitsee erityisesti ydinvoima ja hiilivoima.

Mitä sitten voidaan tehdä? On lisättävä metsien
määrää, pinta-alaa ja tiheyttä. Myös maatalouden
muut tuotantomuodot, joissa on monikerroksisia viljelmiä, varaavat
vettä tehokkaasti. Tehokkain keino vähentää vedenkäyttöä
olisi kasvissyönti.

– Kaikkea maapallolla riittäisi ellei täällä olisi
ihmisiä. Veden on tuonut kauppatavaraksi uusliberalistinen aalto 70-luvulta,
jolloin kaikki mikä liikkuu, haluttiin yksityistää, Erkki
Tuomioja totesi.

Anneli Jäätteenmäki kertoi ulkoasiainvaliokunnan vierailleen
hiljattain Lähi-idässä, jossa vesi konfliktin kärjistäjänä
ilmeni hyvin. Muuria rakennettaessa vesivarat ovat lähes kaikki jääneet
Israelin puolelle. Vettä ei riitä kasteluun, mikä tuottaa
nälkää. Puhtaan juomaveden tuottaminen kaikille on tällä
hetkellä ennen kaikkea poliittinen, ei taloudellinen kysymys.