Operaatio Horjutus

Alkuperäinen kirjoittaja: Vladimir Fjodorov Moskova

Monet viime viikkojen tapahtumat sekä kansainvälisellä
areenalla että Venäjällä antavat aiheen puhua Venäjän
vastaisten voimien koordinoidusta hyökkäyksestä tarkoituksella
demonisoida Venäjä, saattaa se maailmalla huonoon valoon ja horjuttaa
maan sisäistä tilannetta.

Objektiivisesti länsi on kiinnostunut siitä, että Venäjä
olisi vakaa maa, jolla on ennustettava johto ja josta ei koidu kenellekään
sotilaallista, taloudellista tai ekologista uhkaa. Länsimaissa on paljon
ihmisiä, jotka ymmärtävät Venäjän suuren roolin
uuden oikeudenmukaisen maailmanjärjestyksen aikaansaamisessa ja terrorismin
uhan torjumisessa.

Mutta on sellaisiakin poliitikkoja, jotka eivät halua nähdä
Venäjää itsenäisenä, voimakkaana valtiona. Heitä
on eniten Yhdysvalloissa. Amerikkalaiset poliitikot ovat osoittaneet ja
osoittavat, että Venäjää pidetään kilpailijana
kansainvälisellä areenalla ja kompastuskivenä tiellä
USA:n maailmanherruuteen. Tätä todistaa tapahtumien kehitys viime
syyskuun 11. päivän jälkeenkin.

Vladimir Putinin

lausunto, jonka mukaan ”me olemme Amerikan
kanssa”, ja sitä seuranneet Venäjän toimet merkitsivät
paljon. Mutta USA:n taholta ei ole otettu yhtäkään askelta,
joka osoittaisi, että se haluaisi nähdä Venäjän
tasa-arvoisena kumppanina monilla aloilla, vakaana, voimakkaana valtiona.
Pikemminkin päinvastoin.

Otetaan vaikkapa USA:n ja sen liittolaisten aktivoituminen entisellä
Neuvostoliiton alueella ja sen läheisyydessä.

Vuonna 1995 presidentti

Bill Clinton

asetti aselajien esikuntapäälliköiden
yhteiskomitean suljetussa kokouksessa pitämässään puheessa
seuraavat tehtävät:

on pyrittävä kaikin tavoin estämään
kommunistien paluu valtaan,

Venäjästä irrottautuneisiin
valtioihin on perustettava meille myötämieliset hallitukset,

Venäjä on jaettava pieniksi
valtioiksi aiheuttamalla alueiden välille samanlaisia sotia, jollaisia
organisoimme Jugoslaviassa.

Clintonin ulkoministeri

Madeleine Albright

korosti useaan otteeseen,
että huolehtiminen Neuvostoliiton entisestä alueesta on USA:n
velvollisuus.

USA:n nykyinen politiikka on vain tämän linjan johdonmukaista
jatkoa. Melkein heti uudeksi ulkoministeriksi tultuaan kenraali

Colin
Powell

sanoi, että Venäjällä ei voi olla omia kansallisia
etuja missään muualla kuin sen omalla alueella. Putin vastasi
silloin melko jyrkästi, että Venäjällä on kansallisia
etuja missä hyvänsä maailmankolkassa.

Nyt tilanne on toinen. Venäjän globalisaation tutkimuslaitoksen
johtajan

Mihail Deljaginin

mielestä Venäjä ei suuntaudu
vain lähtemään pois maailmanareenalta valtiona, joka vaikuttaa
kansainväliseen politiikkaan, vaan myös pois entiseltä Neuvostoliiton
alueelta valtiona, joka oli vaikuttanut tällä alueella. Kaikki
Venäjän poliitikot eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä,
mutta presidentti Putinin ulkopolitiikan arvostelu on Venäjällä
viime päivinä voimistunut. Esitetään muun muassa, että
Georgian tapahtumat ovat Venäjälle ”totuuden hetki”.

Monta vuotta Venäjän taholta on kiinnitetty Georgian johdon
huomiota siihen, että heidän maastaan on tullut tshetsheeniterroristien
käyttämä ihmisten, aseiden ja rahavirtojen kauttakulkualue
ja pohjoisessa Pankisin solassa heidän todellinen tukikohtansa. Tbilisistä
on aina vastattu, ettei se pidä paikkaansa ja että solassa on
muka vain pakolaisia.

Viime vuoden lopussa Washingtonissa äkkiä huomattiin tilanne
ja sanottiin, että solassa voi olla myös talebaneja ja al-Qaida-järjestön
taistelijoita, jopa johtavassa asemassa olevia. Georgian johto myönsi
viipymättä, että solassa on tshetsheenejä ja nähtävästi
myös talebaneja. Washingtonista tuli ehdotus lähettää
maahan amerikkalaisia erikoissotajoukkoja georgialaisten terrorisminvastaisten
yksiköiden kouluttamiseksi, ja se hyväksyttiin heti.

Georgian armeijaa on jo monta vuotta ylläpidetty USA:n ja Naton
avulla. Yli kolme vuotta maan puolustusministeriössä ovat toimineet
amerikkalaiset upseerit. Kahta lentokenttää kunnostetaan kovalla
vauhdilla Naton lentokoneita varten. Yhdestä Georgian alueesta tulee
mahdollisesti Turkin Nato-prikaatin majoituspaikka. Tarvitaanko sellaisia
valmisteluja muutaman kymmenen talebanin kiinni saamiseksi?

Presidentti

Eduard Shevardnadzhe

sanoi, että Pankisin sola
on monimutkainen asia mutta että hän oli kutsunut amerikkalaiset
sen takia, että tilanne maassa on kestämätön. Ja todellakin,
hänen valtansa on epävakaa, noin kolmannes maasta, Abhasia, Etelä-Ossetia
ja Adzharia ovat käytännössä itsenäisiä. Hän
korostikin, että amerikkalaiset tulevat ”Georgian rajojen turvallisuuden
ja maan suvereenisuuden turvaamisen merkeissä”.

Putin katsoo, että amerikkalaisten läsnäolo Georgiassa ei
ole mikään tragedia; jos heidän läsnäolonsa on
mahdollinen Keski-Aasiassa, niin miksi se ei voi olla sitä Georgiassa,
joka on päätöksissään itsenäinen valtio. Venäjän
kova reaktio johtui hänen mukaansa siitä, että tiedot Moskovaan
tulivat Washingtonista eivätkä Tbilisistä.

Vertailu Keski-Aasiaan ei kuitenkaan kestä monessakaan suhteessa.
Kyse on Georgian muuttamisesta USA:n sillanpääasemaksi Taka-Kaukasiassa.
USA ja Nato voivat ryhtyä siellä toimenpiteisiin Abhasiaa, Etelä-Ossetiaa
ja Vuoriso-Garabahia vastaan sillä verukkeella, että ”emämaat”
Georgia ja Azerbaidzhan eivät pysty vakauttamaan tilannetta ”omilla
alueillaan”. Esimerkiksi Tbilisi auttaisi tshetsheenitaistelijoita
siirtymään Pankisin solasta Abhasian alueella ja Ossetian rajalla
sijaitsevaan Kodorin solaan. Se olisi veruke, joka tekisi mahdolliseksi
uuden ”terrorisminvastaisen” rintaman avaamisen Venäjän
rajalla.

Samaan aikaan USA ja eräät länsieurooppalaiset maat horjuttavat
tilannetta Moldovan tasavallassa käyttäen hyväkseen sen sisäistä
oppositiota ja ristiriitoja tasavallan johdon sekä Dnestrin alueen
ja Gagauzin autonomioiden välillä. Ei ole mikään salaisuus,
että laittomia mielenosoituksia Chisinaussa kiihotetaan ja rahoitetaan
ulkomailta.

Kehitys Moldovassa muistuttaa lähes täysin niitä käsikirjoituksia,
joiden mukaisesti samankaltaiset tapahtumat kehittyivät Minskissä
ja Belgradissa ja aikaisemmin Prahassa ja Berliinissä. Länsimaiden
mediassa muun muassa vaiettiin täysin tasavallan muissa kaupungeissa
järjestetyistä lukuisista mielenosoituksista, joissa tuettiin
Moldovan johtoa.

Kommunisti ovat olleet Moldovassa vallassa jo vuoden. Ilman ulkomaisia
luottoja tilanne tasavallassa on vakaantunut, tuotannon alamäki on
loppunut, BKT on ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen kasvanut kuusi
prosenttia, palkka- ja eläkerästeistä on tehty loppu ja aktiivinen
taistelu korruptiota vastaan on käynnissä.

Ennennäkemätöntä on amerikkalaisten avoin sekaantuminen
Ukrainan vaalikamppailuun kommunistien ja muiden Ukrainan ja Venäjän
yhteistyön kannattajien etenemisen estämiseksi. Parlamenttivaalit
ovat 31. maaliskuuta.

Madeleine Albright saapui äskettäin Kiovaan ja antoi henkilökohtaisesti
ohjeita jokaiselle oppositiojohtajalle erikseen. Krimin tasavallassa paikallinen
oikeus poisti erilaisiin tekosyihin vedoten ehdokaslistoilta Krimin parlamentin
puheenjohtajan, kommunisti

Leonid


Gratshin

. Hänen johdollaan
alueella on viimeiset neljä vuotta säilynyt yhteiskunnallinen
ja kansallinen vakaus.

Tapahtumat Georgiassa, Moldovassa, Ukrainassa, Krimillä ja Keski-Aasian
alueella ovat VFKP:n ja muiden patrioottisten voimien mielestä pyrkimyksiä
luoda uusia jännityspesäkkeitä Venäjän etelärajoille
ja niiden läheisyyteen.

Samaan aikaan, ilman mitään erityisiä syitä, Nato joukkoja
on kiireellisesti siirretty Itämeren ja Pohjanmeren alueelle. Venäjän
ja Valko-Venäjän rajoilla aloitettuihin laajoihin harjoituksiin
osallistuu 500 lentokonetta ja yli 150 sotalaivaa. Teemana ovat Norjan ja
Venäjän sekä sekä Valko-Venäjän ja Puolan
väliset sodat, joissa Nato esiintyisi ”rauhaanpakottajana”.

On selvää, että Venäjän johto ei ehtinyt käyttää
niitä mahdollisuuksia, joita sillä oli viime syys-lokakuussa.
Nyt USA:ssa ja eräiden Euroopan poliitikkojen keskuudessa on syntynyt
harhaluulo, että Venäjää ei enää tarvita.

Moskovan poliittisissa piireissä keskustellaan nyt, onko Kreml tehnyt
virheitä tehdessään strategisen valintansa vain lännen
suuntaan. Maantieteellisen ja geopoliittisen sijaintinsa takia Venäjä
ei voi olla vain joko lännen tai idän kanssa ja toimia ”alueellisena
valtakuntana”. Venäjän rajoilla on Eurooppa, itä ja
etelä, ja Venäjän pitäisi olla paitsi yhdyssiteenä
niiden välillä myös aktiivisena maailmanpoliittisena tekijänä.

Yksiselitteistä vastausta ei tällä hetkellä ole,
koska Venäjän ympärillä pelattava pasianssi on monitahoinen.