Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Otsikko ei ole meidän keksimämme. Se on Helsingin Sanomien
pääkirjoituksen otsikko. Emme olisi keksineet parempaa. Pääkirjoituksessaan
Helsingin Sanomat käsittelee Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan
uusinta tutkimusta, jonka mukaan peräti 79 prosenttia kansalaisista
haluaa Suomen pysyvän sotilaallisesti liittoutumattomana. Sama tutkimus
paljastaa, ettei 71 prosenttia kansalaisista kannata Suomen Nato-jäsenyyttä,
vaikka Baltian maat liittyisivätkin sotilasliittoon.

Helsingin Sanomat on turhan häveliäs oman roolinsa suhteen.
Lehti on Nato-jäsenyyttä ”julkisesti pohjustanut” hallituksenkin
edestä. Mikään instanssi Suomessa ei ole tehnyt uutterammin
mielipiteenmuokkausta Nato-jäsenyyden puolesta. Mahtaa maan ylivoimaisesti
suurimmasta lehdestä tuntua turhauttavalta, ettei sen viesti ole mennyt
perille. Sen sijaan pienen Tiedonantajan ainoana suomalaisena sanomalehtenä
yksiselitteisesti ajama ”ei Nato-jäsenyydelle”-linja on sama
kuin kansalaisten ylivoimaisen valtaenemmistön.

Helsingin Sanomat tavallaan tunnustaa voimattomuutensa ja vierittää
vastuuta Nato-propagoinnista hallitukselle: ”Jos hallitus katsoo Nato-jäsenyyden
varteenotettavaksi vaihtoehdoksi lähivuosina, sitä on ryhdyttävä
ajoissa perustelemaan kansalle.”

Sitkeästi Helsingin Sanomat näyttää kuitenkin omista
kovista kokemuksistaan huolimatta luottavan siihen, että kansalaiset
saadaan kyllä ostamaan vaikka paskaa paketissa, kunhan riittävän
monet auktoriteetit sitä tarpeeksi kauppaavat. Epäilemättä
muistoissa kimmeltää temppu, joka tehtiin EU-jäsenyyden osalta.

Onkohan Helsingin Sanomissa muuten harkittu turvautumista takavuosien
koeteltuun keinoon? Mitäpä jos lehti julistaisi olevansa ”virallisesti”
Nato-jäsenyyden kannalla?

Varsin erikoinen oli Kansan Uutisten MTS:n tutkimusta kommentoiva pääkirjoitus.
Siinä sekoitettiin yhteen kaksi toisiinsa kuulumatonta asiaa, kysymys
Nato-jäsenyydestä ja terrorisminvastainen taistelu. Jälkimmäinen
on muka muokannut poliittisten johtajien asenteita Nato-myönteisemmiksi.
”Siinä missä päättäjät ovat nähneet
entistä tiiviimmän ja laajemman yhteistyön tarpeelliseksi
terrorismin uhkaa vastaan, kansalaiset tuntevat entistä suurempaa tarvetta
eristäytyä”, lehti kirjoitti.

KU näki olevinaan tasapuolisesti, että ”molemmille näkemyksille
on järkevät perusteensa”. Todellisuudessa lehti leimasi kansalaisten
näkemyksen primitiiviseksi ja kestämättömäksi ”eristäytymiseksi”,
impivaaralaiseksi haluksi pysytellä ”kaukana pahasta maailmasta”.
Pääkirjoitus päättyi ketunhäntä kainalossa:
”Kumpi näkemys on oikeampi, riippuu siitä, tuoko eristäytyminen
todella turvaa kansainväliseltä terrorismilta. Jos Suomi joutuisi
terrori-iskun kohteeksi, mikä ei onneksi ole lainkaan todennäköistä,
liittolaiset voisivat hyvinkin kelvata.”

Vähemmästäkin ymmärtää, että KU olisi
mielellään yhtä avoimesti Nato-jäsenyyden kannalla kuin
Helsingin Sanomat. Mutta asiassa on yksi mutta: MTS:n tutkimuksen mukaan
peräti 96 prosenttia vasemmistoliiton kannattajiksi luokitelluista
kansalaisista on KU:n kanssa eri mieltä ja Tiedonantajan kanssa samaa
mieltä, eli sotilaallisen liittoutumattomuuden kannalla.

Jotenkin Helsingin Sanomien avoin Nato-myönteisyys tuntuu reilummalta
kuin KU:n vilpistelevä piilomyönteisyys. (ES)

Syyskuun terrori-iskujen jälkeen monet Euroopassa ja Suomessakin
ovat ihastelleet sitä, miten USA:n asenne YK:hon, kansainvälisiin
sopimuksiin ja kansainväliseen yhteistyöhön on muuttunut
myönteisemmäksi ja miten Bushin hallinto on hylännyt yksipuolisuuden,
unilateralismin. Kyse on ollut näköharhasta, osittain myös
halusta löytää alibi omalle USA:n sotapolitiikan myötäilylle.
Ei USA ole mihinkään muuttunut, korkeintaan röyhkeämmäksi.

Bushin hallinto ei ole muuttanut kielteistä kantaansa Kioton ilmastosopimukseen,
ydinkoekieltosopimukseen, kansainväliseen rikostuomioistuimeen, käsiaseiden
laitonta myyntiä koskevaan sopimukseen eikä muihinkaan asioihin,
joista sitä ennen syyskuun 11. päivää syytettiin.

Muutosta ei ole tapahtunut myöskään Bushin hallinnon suhtautumisessa
ohjustorjuntaa rajoittavaan ABM-sopimukseen ja uutta ohjuspuolustusjärjestelmää
koskevaan hankkeeseen. Tätä osoittaa se, että USA aikoo nyt
irtisanoutua ABM-sopimuksesta saadakseen vapaat kädet rakentaa tähtien
sota -järjestelmänsä.

Sama linjan muuttumattomuus koskee myös biologisten aseiden valmistusta,
varastointia ja valvontaa. Bioaseita koskevan sopimuksen olennaisen tärkeästä
valvontamekanismista on neuvoteltu vuosien ajan, mutta USA:n hallitus ilmoitti
jo viime kesäkuussa, ettei se suostu siihen, että valvonta tehdään
osaksi kansainvälistä oikeutta. Viikko sitten USA ehdotti Geneven
seurantakokouksessa, että koko bioaseiden valvontatyöstä
luovutaan. Estääkseen koko yrityksen romahtamisen kokous päätti
pitää vuoden tauon. Mutta on päivänselvää,
että jos USA ei muuta kantaansa, koko hanke romuttuu.

Temppu nähdään laajasti merkkinä siitä, että
Bushin hallinto on kääntänyt selkänsä asevalvontasopimuksille.
USA:n tiedemiesten liitto kutsuu maansa toimia sabotaasiksi. Eurooppalaiset
diplomaatit syyttävät yksityisissä lausunnoissaan USA:ta
petoksesta. Molemmista onkin kysymys.

Bioasevalvonnan vastainen Bushin hallinnon sabotaasiteko muuten asettaa
USA:n julistaman ”terrorisminvastaisen taistelun” todella omituiseen
valoon. USA on pitänyt kovaa melua bioaseiden terroristien tai ”häirikkövaltioiden”
käsissä muodostamasta vaarasta, ja maa on kärsinyt pernaruttokirjeistä.
Mutta kun olisi mahdollista käytännössä luoda kansainvälinen
bioaseiden vastainen strategia, niin kukapa muu sen estää kuin
USA.

Merkkejä USA:n ”myönteisyydestä” on oltu näkevinään
myös Lähi-idän konfliktin yhteydessä. Sekin on tainnut
olla näköharhaa. USA on tukenut avoimesti Israelin hallituksen
viimeaikaista, tavallistakin törkeämpää valtioterrorismia.
Ylipäänsä kannattaa muistaa, että juuri USA:lla ja vain
USA:lla olisi valta panna koska tahansa piste marionettinsa riehunnalle
ja Palestiinan kansan kärsimyksille, jos se niin haluaisi. Vaan kun
ei halua.

Selvä osoitus Bushin hallinnon entisestä ja entistä röyhkeämmästä
äärioikeistolaisesta linjasta ovat tietysti myös toimet,
joihin maassa on ”terrorisminvastaisen taistelun” varjolla ryhdytty
kansalaisvapauksien rajoittamiseksi ja oikeusvaltion tuhoamiseksi. Samoin
kuin vihjailut ”terrorisminvastaisen sodan” laajentamisesta uusiin
kohteisiin.

Kaikki ne hallitukset ja poliittiset voimat, jotka ovat hokeneet ja hokevat
”täyttä solidaarisuuttaan” USA:lle, tulevat edesauttaneeksi
ja rohkaisseeksi Bushin hallinnon sotapolitiikkaa ja toimia kansainvälisten
normien rikkomiseksi. (ES)