Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Oletetaan hetken, että Yhdysvaltojen ja Britannian YK:n turvallisuusneuvostolle
esittämä päätöslauselma tähtää todella
suvereenisuuden palauttamiseen Irakille heinäkuun alussa.

Tällöin ensimmäinen ongelma, johon törmätään,
on ulkomaisten joukkojen läsnäolo maassa, kutsutaanpa niitä
miehitysjoukoiksi tai USA:n johtamaksi ”monikansalliseksi joukoksi”.
Tämä joukko pysyisi esityksen mukaan Irakissa ainakin vuoden ajan.
Mitään takarajaa joukkojen läsnäololle ei ole asetettu.
Jatkoajasta päättäisi YK:n turvallisuusneuvosto yhdessä
uuden väliaikaishallituksen kanssa. USA voi turvallisuusneuvoston pysyvänä
jäsenenä vetollaan estää minkä tahansa joukkojen
pois vetämistä vaativan esityksen.

Päätöslauselmaesityksen mukaan Irakin omat asevoimat ja
poliisi toimisivat ”yhteisissä operaatioissa” USA:n komennossa.

Maa, jonka ”turvallisuuden ylläpitämisestä”
ja omien asevoimien ja poliisin komennosta vastaavat sen miehittäneet
joukot, ei tietenkään voi olla itsenäinen. Kulunutta vertausta
käyttäen: maa voi olla puolittain itsenäinen yhtä vähän
kuin kukaan voi olla puolittain raskaana. Jos uudella Irakin hallituksella
ei ole täyttä valtaa ja vastuuta Irakin kansan turvallisuudesta
sekä muista asioista, silloin maa ei ole todella itsenäinen.

Eikä asiaa muuta muuksi se, että tarkoin valikoitava ja ilman
vaaleja nimitettävä väliaikainen hallitus ”pyytää”
joukkoja jäämään maahan. Eihän sillä ole muuta
mahdollisuutta, vaikka haluakin olisi. Se jos mikä osoittaa, ettei
mistään itsenäisyydestä ole kysymys.

Mitä tulee ”turvallisuuden ylläpitämiseen”,
juuri vieraiden joukkojen läsnäolo on turvattomuuden pääsyy.
Mutta presidentti Bush manaa jo esiin lisää väkivaltaa ”vallansiirron”
jälkeen pohjustaakseen joukkojen päättymätöntä
läsnäoloa Irakissa ja niiden määrän lisäämistä.

Toinen ongelma on väliaikaisen hallituksen kokoonpano. Siitä
on neuvoteltu suljettujen ovien takana YK:n erikoislähettilään
Lakhdar Braminin, miehittäjien ja näiden kanssa yhteistyössä
olevien irakilaispiirien kesken. Kansaa edustavien ja miehitystä vastustavien
voimien on vaikea kasvojaan menettämättä osallistua tähän
prosessiin. Jo tämä todennäköisesti johtaa siihen, että
uudesta hallituksesta tulee miehittäjien nöyrä myötäilijä.

Tämä aiheuttaa kolmannen ongelman. Uusi hallitus tuskin yrittää
käyttää aktiivisesti niitäkään vähäisiä
ja epämääräisiä valtuuksia, joita sille päätöslauselmaluonnoksessa
lupaillaan.

Kaiken lisäksi miehittäjät ovat jo etukäteen pitäneet
huolen siitä, että väliaikainen hallitus pysyy tiukasti heidän
näpeissään. Kuten sanottu, amerikkalaisilla tulee olemaan
ratkaiseva määräysvalta sotilaallisissa ja turvallisuusasioissa.
Väliaikaisen hallituksen on myös noudatettava miehityshallinnon
runsaan vuoden aikana laatimia lakeja ja päätöksiä,
yksityistämispäätökset mukaan lukien, eikä se voi
päättää uusista laeista. Amerikkalaiset ”neuvonantajat”
pitävät todellista valtaa ministeriöissä, tietoliikenteessä
ja mediassa.

On väitetty, että uusi hallitus saa sentään päätösvallan
Irakin öljyvarojen ja -rahojen käytöstä. Näinköhän?
Irakilaiset ovat vuoden ajan yrittäneet jopa YK:hon vedoten saada USA:lta
takaisin maan öljyvarojen valvonnan, mutta tuloksetta. USA on julistanut
öljysopimukset, öljynviennin ja öljyvarojen käytön
salaisiksi. YK:lta irakilaiset eivät ole saaneet edes audienssia. Sitä
paitsi muodollinen päätösvalta ja todellinen määräysvalta
ovat kaksi eri asiaa.

Entä YK:n rooli päätöslauselmaluonnoksessa? Se määritellään
pyöreästi neuvonantajan ja avustajan tehtäviksi. Jos päätöslauselma
hyväksytään, YK:n päärooliksi tuleekin toimia viikunanlehtenä
miehityksen jatkamiselle ja kansainvälisen lain jatkuvalle rikkomiselle.
Kaiken lisäksi YK aiotaan päätöslauselman kautta vetää
mukaan ”tuomitsemaan kaikki terroriteot Irakissa”. Päätöslauselmassa
yritetään leimata koko Irakin vastarintaliike terroristiseksi
liikkeeksi.

Irakilaiset voivat kuitenkin jälleen kerran sotkea miehittäjien
suunnitelmat. (ES)

PS. Jatkoksi viime viikon artikkeliin Nick Bergin teloituksen omituisuuksista:
Filmiasiantuntijat ovat tutkineet sekä Bergin teloitusvideon että
Abu Ghraibin vankilassa kuvatun kidutusvideon digitaalisia vesileimoja ja
todenneet ne identtisiksi. Tämä antaa lisäpontta arvelulle,
että Bergin teloitus tapahtui Abu Ghraibin vankilassa. Jos näin
on, tekijöistä ei ole epäselvyyttä.

Vasemmistoliittoa on jo pitkään ”normalisoitu” konsensukseen,
jonka siivittämänä Suomea viedään Natoon ja mukaan
EU:n militarisoimiseen. Jo vuosia sitten puolueen Nato-jäsenyyttä
vastustava kanta lievennettiin muotoon ”vasemmistoliitto ei kannata”.
Maaliskuussa vasemmistoliitto allekirjoitti eduskunnan turvallisuuspoliittisen
seurantaryhmän raportin, jonka mukaan Nato-jäsenyys on Suomelle
”todellinen vaihtoehto”. Puolueen EU-vaaliohjelmasta jätettiin
myös kokonaan pois kanta EU:n perustuslakiin.

Viime viikonvaihteessa pidetyn puoluekokouksen hyväksyttäväksi
tarjottiin sitten Nato-kumppanuutta kehuvaa linjanvetoa, jonka mukaan ”Suomi
on Natolle hyvä ja luotettava kumppani sotilaallisessa kriisinhallinnassa
ja armeijamme on pitkälti Nato-yhteensopiva”. Vastalauseiden takia
sama asia muutettiin vähemmän räikeään muotoon.

Puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes junttasi myös avoimesti läpi
myönteistä kantaa EU:n taistelujoukkoihin ja oli valmis tukemaan
Suomen osallistumista sotilaallisiin interventioihin ilman YK:n valtuutustakin.
Kun tälle kannalle tehtiin vastaesitys, puoluejohto siirsi koko kiistan
taistelujoukoista pois puoluekokouksen päätösvallasta ensi
marraskuun puoluevaltuustoon.

Vasemmistoliitto menee siis EU-vaaleihin ja kunnallisvaaleihin ikään
kuin sammutetuin lyhdyin. Mutta puoluejohdon myönteinen kanta Natoon,
EU:n militarisoimiseen ja EU:n perustuslakiin on tullut selväksi. Se
kanta aiotaan viedä läpi vaalien jälkeen. Epärehellistä.
Vasemmistoliittoon ei ole luottamista. (ES)

Toukokuun alkupuolella pidettyjen Intian parlamenttivaalien tulokset olivat
merkittävät kahdessakin mielessä: Hallitusta pitkään
johtanut hindufundamentalistinen Bharajiya Janata -puolue kärsi yllättäen
rökäletappion ja joutui oppositioon. Ja kommunistit voittivat.

BJP:n vaarallinen hanke Intian muuttamiseksi virallisesti hinduvaltioksi
tuli torjutuksi ja sen rikkaita suosiva ja USA:n ylivaltapyrkimyksiä
myötäilevä uusliberalistinen linja sai tuomion. Tilalle nousi
perinteinen valtapuolue, kongressipuolue INC. Se ei saanut yksinään
enemmistöä parlamenttiin, mutta pystyi muodostamaan hallituksen
voittoisan vasemmiston avulla.

Vasemmiston paikkamäärä on suurin sitten vuoden 1952.
Intian kommunistinen puolue (marxilainen) sai 44 paikkaa, kymmenen enemmän
kuin aikaisemmin. Intian kommunistinen puolue kaksinkertaisti paikkamääränsä
kymmeneen.

Heti vaalien jälkeen spekuloitiin kommunistien osallistumisesta
kongressipuolueen johtamaan hallituskoalitioon. Kommunistit päättivät
kuitenkin jäädä hallituksesta ja tukea sitä tärkeissä
äänestyksissä ulkoapäin.

Kommunistit haluavat säilyttää itsenäisen roolinsa
työtätekevien etujen ajajina ja imperialismin vastustajina. Samalla
he pyrkivät kaikin tavoin varmistamaan, että uuden hallituksen
oloissa demokraattiset ja maalliset voimat vahvistuvat ja että hallitus
vahvistaa valtion maallista luonnetta, harjoittaa itsenäistä ulkopolitiikkaa,
helpottaa työtätekevien ja köyhien asemaa, pidättyy
yksityistämisestä sekä kehittää sosiaalisektoria.
(ES)