Brukmanin tehtaanvaltaus
Argentiina on jo useamman vuoden ajan kamppaillut epätoivoisesti
lähes ylitsepääsemättömien talousvaikeuksien kanssa.
Maan bruttokansantuotteen romahtaminen ja pilviin kohonnut ulkomaanvelka
veivät maan konkurssin partaalle.
Vaikka pahin aallonpohja näyttää ainakin tältä
erää olevan ohitettu, ovat laman merkit vielä jokaisen Argentiinassa
vierailevan havaittavissa.
Argentiinan pääkaupungissa Buenos Airesissa sijaitseva Brukmanin
pukutehdas on yksi talouskriisin pahimmin koettelemista yrityksistä.
Yhtäältä se on varoittava esimerkki huolimattomasta taloudenhoidosta.
Toisaalta sama tehdas toimii argentiinalaisen työväenliikkeen
uuden tulemisen symbolina.
Brukmanin tekstiilitehdas oli ennen tunnettu yhtenä Latinalaisen Amerikan
tärkeimmistä miesten merkkipukujen ja päällystakkien
valmistajista. Kansainvälisistä muotihuoneista Brukmanin ammattitaitoon
luottivat mm. Christian Dior, Yves Saint Laurent ja Ralph Lauren.
Argentiinaa 1990-luvun lopulla kohdanneen laman vaikutukset Brukmanin
tuotantoon olivat kuitenkin katastrofaaliset. Hetkessä tehtaan myynti
putosi lähes olemattomiin. Myynnin tyrehtyessä myös yrityksen
velat kasaantuivat. Suurimman taakan ongelmista joutuivat luonnollisesti
kantamaan harteillaan yrityksen työntekijät.
Yksi heistä,
Juan Carlos Righini
, muistelee tekstiilitehtaan
omistajien vaatineen työntekijöiltään joustavuutta niin
palkanmaksun kuin työaikojenkin suhteen. Paradoksaalisesti palkkojen
pudotessa myös vaatimukset pidemmistä työpäivistä
kasvoivat.
”Pahimpana kriisiaikana loka-marraskuussa vuonna 2001 meille maksettiin
vain vajaat 10 prosenttia sovituista palkoista”, kertoo Righini. ”Sosiaali-
ja työttömyysturvamaksut jäivät työnantajan puolesta
täysin maksamatta. Ylityökorvauksista ei haaveillut hullukaan”,
hän jatkaa.
Joulukuussa vuonna 2001 työläisten mitta tuli lopulta täyteen.
Omistajien osoitettua useaan otteeseen haluttomuutensa yrityksen ongelmien
ratkaisemiseksi päättivät työntekijät ottaa tehtaan
haltuunsa.
Lähes puolentoista vuoden ajan Brukmanin pukutehdas oli työntekijöiden
muodostaman osuustoimintaliikkeen vallan alla. Puhaltaminen yhteen hiileen
kannatti, sillä alkuvaikeuksien jälkeen tehtaan tuotanto kasvoi
moninkertaiseksi ja Brukman alkoi jälleen kerran tuottaa voittoa. Hätää
kärsineiden työntekijöiden kannalta tärkeintä oli,
että palkanmaksu saatiin pitkän tauon jälkeen taas pyörimään.
Työntekijöiden puhemies
Alfredo
muistelee hymyillen
lehdistön liioittelevia kirjoituksia tehtaanvaltaajista: ”Meitä
kutsuttiin yleisesti vallankumouksellisiksi”. Nauraen hän lisää,
”
Lenin
,
Mao
ja
Castro
olivat vallankumouksellisia
– me vasta harjoittelimme”. Oli miten oli, Brukmanin maine kasvoi
jopa maan rajojen ulkopuolelle. Vaatetilauksia tulvi useista Latinalaisen
Amerikan ja Euroopan maista.
Työntekijöiden menestys oli ulkomaille lamaa paenneille tehtaanomistajille
kova pala. Pian he palasivatkin vaatimaan Brukmanin palauttamista sen alkuperäisille
omistajille. Työntekijöille ei enää kuitenkaan vanhaan
hallintoon paluu kelvannutkaan. Lisäksi he olivat valmiita puolustamaan
omin voimin saavutettua menestystään vaikka väkivalloin.
Yli 20 vuotta tehtaassa työskennellyt
Lorena
kertoo poliisin
yrittäneen häätää työntekijöitä
pariin otteeseen siinä kuitenkaan onnistumatta. Kuluvan vuoden pääsiäisenä
työntekijöiden vastarinta kuitenkin valitettavasti onnistuttiin
murtamaan.
Pitkäperjantain aamuna poliisit saapuivat vesitykkeineen, kyynelkaasuineen
ja kumiluoteineen. ”Tappelimme kynsin ja hampain työpaikkamme
puolesta”, sanoo Lorena näyttäen kumiluotien jälkiä
käsivarressaan. ”Ylivoiman edessä meidän oli kuitenkin
annettava periksi”.
Niinpä pääsiäisestä alkaen Brukmanin portit
ovat pysyneet kiinni. Ympärivuorokautinen poliisivartio päivystää
tehtaan sisäänkäyntiä suojelevan verkkoaidan sisäpuolella.
Samaisen aidan ulkopuolella työntekijät vahtivat tehtaan uloskäyntejä.
Huhu nimittäin kertoo entisten omistajien suunnittelevan tehtaan siirtämistä
koneineen päivineen Argentiinan naapurimaahan Uruguayhin. Suunnitelman
toteutuminen merkitsisi työmahdollisuuksien lopullista menettämistä.
Valtakoneiston painostuksesta huolimatta Brukmanin työntekijät
eivät aio luopua taistelusta työpaikkojensa puolesta. He asettavat
vähäisen toivonsa Argentiinan uuteen presidenttiin
Nestor Kirschneriin
,
jonka uskotaan olevan edeltäjiään avoimempi työväen
vaatimusten suhteen.
Lupauksista huolimatta Kirschner ei ole kuitenkaan suostunut ottamaan
vastaan tehtaan työntekijöiden edustajia. Viimeinen etukäteen
neuvoteltu aikaraja meni umpeen elokuun ensimmäisen viikon perjantaina.
Argentiinalaiseen tapaan alituisesti mate-teetä hörppivälle
Leonardolle
syy hallituksen nihkeään asenteeseen on varsin
selvä: ”Brukmanista on tullut Argentiinan nousevan työväenliikkeen
johtotähti”. Tämän Brukmanin ja useiden muiden tehtaanvaltaustaistelujen
veteraanin mukaan pukutehtaan työntekijöiden kamppailun merkitystä
ei kukaan vähättele. ”Jos presidentti antaa meille periksi,
tarkoittaa se yli 200 muunkin vallatun tehtaan vaatimusten tunnustamista”,
toteaa Leonardo.
Niinpä oman symboliarvonsa tuntevat Brukmanin työntekijät
aikovat siirtää telttakylänsä Argentiinan presidentinpalatsin
edustalle kuuluisalle Toukokuun aukiolle. Lähes kaksi vuotta takaperin
tällä keinolla onnistuttiin kaatamaan Argentiinan silloisen presidentin
Alberto De la Rúan
hallinto. Leonardon mukaan nyt saattaa
olla presidentti Kirschnerin vuoro.
