Laiva upposi, liike ei – 40 vuotta ympäristöaktivismia

Ranskan valtio pommitti Greenpeacen laivan Rainbow Warriorin vuonna 1985 meren pohjaan Aucklandin satamassa Uudessa-Seelannissa. Ranskan sotilastiedustelupalvelun (Direction Générale de la Sécurité Extérieure, DGSE) suorittama isku kohdistui kansainväliseen, riippumattomaan ympäristöjärjestöön Greenpeaceen. Tarkoituksena oli lopettaa ”vääränlainen” toiminta.

“Kyse ei ollut vain laivan upottamisesta – vaan koko liikkeen, aktivismin ja toivon äänen hiljentämisestä,” sanoo Mads Christensen, Greenpeace Internationalin pääsihteeri.

Aluksi Ranskan hallitus kiisti osallisuutensa Rainbow Warriorin pommi-iskuun, mutta todisteiden kasautuessa silloinen pääministeri Laurent Fabius joutui myöntämään tiedustelupalvelun vastuun. Paljastus johti korkeiden virkamiesten eroihin ja lisäsi painetta hallinnon läpinäkyvyyteen. Vaikka presidentti François Mitterrand kiisti olleensa tietoinen iskusta, väitteet hänen osuudestaan jäivät elämään kiistanalaisina. Ranska joutui maksamaan korvauksia ja siirtämään tuomitut agentit omaan valvontaansa, mikä heikensi sen kansainvälisiä suhteita vuosiksi.

Greenpeacen valokuvaaja Fernando Pereira kuoli pommi-iskussa. Pereira oli portugalilainen valokuvaaja ja Greenpeacen jäsen. Nuorena hän etsi arvoilleen sopivampaa työympäristöä ja lähti Portugalista välttääkseen myös asepalveluksen Salazarin autoritaarisen hallinnon aikana. Pereira asettui Alankomaihin, sai Hollannin kansalaisuuden ja työskenteli lehtikuvaajana sanomalehdessä De Waarheid (”Totuus”). Hän sai surmansa yrittäessään pelastaa kameransa toisen räjähdyksen osuessa Rainbow Warrioriin. Pereiran kuolemasta tuli globaali symboli ympäristöaktivismin hinnasta ja liikkeen käännekohdasta, joka vahvisti kansainvälistä vastarintaa luonnon tuhoamista vastaan.

Kävi toisin kuin bisnes oli suunniteltu: isku Rainbow Warrioriin ja Greenpeaceen ei vaientanut, vaan sytytti. Aktivismi ja kansalaisyhteiskunnan marginaali tulivat silloin räikeästi näkyviksi.

Greenpeacen mukaan nyt, neljä vuosikymmentä myöhemmin, aktivismi on jälleen uhattuna – ei pommein, vaan SLAPP-kantein, rakenteilla ja markkinamekanismeilla. “Kiihtyvä sodan uhka, ilmastokriisi sekä luontokato osoittavat, että tarvitsemme aktivismia nyt enemmän kuin koskaan,” Christensen muistuttaa.

SLAPP-kanne (Strategic Lawsuit Against Public Participation) on strateginen ja perusteeton oikeusjuttu, jonka tarkoituksena on pelotella aktivisteja, journalisteja ja muita julkiseen keskusteluun osallistuvia hiljaisiksi oikeusprosessin kustannusten ja keston kautta.

Yhteinen ekorintama – Pohjoismaat saman lipun alla

Greenpeace on kansainvälinen, riippumaton ympäristöjärjestö, joka tunnetaan rohkeasta ja näkyvästä toiminnastaan luonnon puolesta. Järjestö käyttää tutkimusta, vaikuttamista ja rauhanomaista kansalaistottelemattomuutta paljastaakseen ympäristörikoksia ja vaatiakseen muutosta. Greenpeace rahoittaa toimintansa yksityisillä lahjoituksilla eikä ota vastaan tukea valtioilta, yrityksiltä tai puolueilta. Greepeace perustettiin vuonna 1971 Kanadassa vastalauseena Yhdysvaltojen ydinkokeille.

Suomalaisista aktivisteista esimerkiksi Sini Saarela on tunnettu Greenpeacen kampanjoista: hän nousi kansainväliseen julkisuuteen oltuaan mukana Greenpeacen mielenosoituksessa Venäjän arktisen alueen öljynporauksia vastaan vuonna 2013. Saarela pidätettiin ja vietti kaksi kuukautta tutkintavankeudessa Venäjällä. Hän on ollut mukana useissa muissakin Greenpeacen tempauksissa Suomessa ja ulkomailla.

Suomen Greenpeacen eli Greenpeace Suomen johtaja on Sini Harkki, joka toimii koko Pohjoismaat kattavan Greenpeace Nordenin pääsihteerinä. Harkki aloitti tehtävässään 1.5.2024 ja vastaa Greenpeacen toiminnasta Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.