SKP:n edustajakokous tähtää uuteen alkuun

Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous järjestetään tilanteessa, jossa maailma palaa, rauhanliike yskii ja työväenliike etsii uutta kurssiaan. Väistyvä puheenjohtaja Liisa Taskinen tiivistää tilanteen: ”Toivon, että edustajakokouksessa syntyy yhteinen tahtotila ja innostus.”

Kokouksessa käsitellään uusi rauhanasiakirja, jonka pääkirjoittaja Tapio Siirilä linjaa sen olevan vastaus sodan arkipäiväistymiseen ja asevarustelun logiikkaan. ”Asiakirjan pitäisi ennen kaikkea johtaa käytännön toimintaan”, Siirilä sanoo.

Edustajakokouksen keskiössä on yhteisen suunnan löytäminen: kapitalismin kriisi ei odota, eikä rauhan rakentaminen voi jäädä pelkän retoriikan varaan. SKP etsii nyt uutta rooliaan sekä rauhan rakentajana että yhteiskunnassa laajemmin – yhdessä, moninaisena ja taistelutahtoisena.

Kokouksen tiedot

SKP:n edustajakokous järjestetään 14.–15. kesäkuuta 2025 Porissa, Diakonialaitoksen Pihlaja-salissa (Metsämiehenkatu 2, 28500 Pori). 14.6. kokous alkaa klo 11.00 ja sisältää poliittisen selostuksen, keskustelua ajankohtaisista asioista sekä puolueen talouden ja hallinnon tarkastuksen. 15.6. kokous alkaa klo 9.00. Kokouksessa valitaan SKP:n keskuskomitea ja käsitellään sääntöjen mukaiset asiat.

Rauhanasiakirja vastaa sodan normalisoitumiseen

Kun maailma muuttuu, myös rauhanpuheiden on muututtava. SKP:n uusi rauhanasiakirja on kirjoitettu juuri tätä varten: se ei tyydy kierrättämään vanhoja iskulauseita, vaan ottaa suoraan kantaa militarismin ja asevarustelun kiihtyvään logiikkaan. Tapio Siirilän mukaan ”Kaikki ongelmat esitetään nykyään ratkeavan sillä, että ruvetaan ammuskelemaan ja kasvatetaan asevarastoja.”

Siirilä korostaa, että pelkkä vanhan tekstin päivitys ei olisi riittänyt. ”Maailma on muuttunut dramaattisesti. On Ukrainan sota, Gazan kansanmurha ja Suomen ja Yhdysvaltojen välinen niin sanottu DCA-sopimus”, hän luettelee. DCA-sopimuksella Suomi avaa alueitaan Yhdysvaltojen asevoimien käyttöön – samalla budjettivaroja ulkomaisen sotilasinfrastruktuurin ylläpitoon.

Rauhanasiakirja ei jää vain nykyhetken analyysiin, vaan se piirtää myös historiallisen jatkumon, joka muistuttaa, kuinka Suomi sai oman poliittisen kehyksensä Venäjän autonomian kautta – ei lännen sylissä, kuten nykyään usein esitetään. ”Tämä historiallinen näkökulma on vastalääke yksipuoliselle Venäjä-narratiiville”, Siirilä painottaa.

Asiakirjan laatiminen ei ollut yksinkertainen prosessi. ”Osa palautteesta jäi hyvin yleisluontoiseksi”, Siirilä toteaa ja kuvaa ideologista keskustelua usein vaikeasti konkretisoituvaksi.

Tästä syystä asiakirja on tärkeä. Se ei ole vain tekstikokoelma, vaan työkalu toimintaan. Sen tavoitteena on tehdä SKP:stä entistä näkyvämpi ja aktiivisempi rauhan rakentaja – toimija, joka ei tyydy pelkästään osoittamaan ongelmia, vaan rakentaa konkreettista vaihtoehtoa sotakoneiston logiikalle.

”Toivon, että se johtaa käytännön toimintaan”, Siirilä sanoo. Rauha ei ole pelkkä sanakäänne, vaan suunta, jonka puolesta tulee toimia – kaduilla, kokoussaleissa ja kampanjoissa. Ja siinä työssä kommunisteilla on edelleen erityinen tehtävä.

Liisa Taskisen kausi huipentuu kollektiivin kutsuun

Liisa Taskinen nousi kolme vuotta sitten SKP:n puheenjohtajaksi yllättäen – ilman puolue-eliitin tukiverkkoja tai valtakoneiston kokemusta. Hän toi mukanaan avoimuutta, kuuntelua ja kyvyn pitää puolue koossa murroksen keskellä. Nyt hänen kautensa on päättymässä, ja äänessä on realistinen mutta toiveikas johtaja. ”En tiedä, sainko paljoakaan aikaan”, Taskinen sanoo – ja samalla sanoo enemmän kuin moni uskaltaisi.

Yksi Taskisen keskeisistä havainnoista liittyy johtamiskulttuuriin. ”Sanotaan, että pitää osata delegoida, mutta meillä ei ole ketään, jolle delegoida”, hän toteaa. Puolueen resurssien vähäisyys tekee yksilöjohtamisesta mahdotonta – siksi kollektiivisen johdon merkitys korostuu.

Taskinen haluaa selkeyttää keskuskomitean ja poliittisen toimikunnan rooleja. Poliittinen toimikunta tuo asiat esiin, mutta keskuskomitean tulisi kantaa suurempi vastuu myös käytännön puoluetyöstä. ”Toivon, että seuraava keskuskomitea ottaa enemmän vastuuta kaikilla tasoilla.”

Taskinen nostaa esiin myös vasemmiston laajemman haasteen: keski-ikäisten puutteen liikkeessä. Nuoria ja veteraaneja löytyy, mutta kolmikymppiset ja nelikymppiset puuttuvat. Taskinen ei syytä heitä, vaan myöntää, ettei SKP ole onnistunut tarjoamaan tilaa niille, jotka tasapainoilevat ruuhkavuosien ja poliittisen aktiivisuuden välillä.

Edustajakokoukselta Taskinen toivoo uutta alkua. ”Tarvitsemme todellista keskustelua ja vastuunkantoa”, hän sanoo. Hänen mukaansa keskustelun on oltava avointa kaikille – sukupolvesta, kielitaidosta ja sukupuolesta riippumatta.