Luis Astorgan kirja ehdottaa rakkautta politiikan muodoksi

Keväisenä iltana helsinkiläisessä kirjakaupassa kaikui metsä – ei humisten oksissa vaan puheenvuoroissa, jotka kurottivat yli kansallisten rajojen ja valtavirtaisten ajattelumallien. Chilestä Suomeen muuttaneen kirjailijan ja metsäteollisuuden parissa vuosikymmeniä toimineen Luis Astorgan kirja Ikuisesti Suomi: Chileläisen pakolaisen muistelmat julkaistiin tilaisuudessa, joka muistutti enemmän yhteisöllistä heräämistä kuin kirjallista muodollisuutta.
Astorgan tarina ei ole tavanomainen muistelma. Se on maanpakolaisen, työntekijän, ajattelijan ja metsänystävän toisiinsa kietoutunut todistus. Kirja piirtää lukijalle metsän, joka ei ole hiljainen vaan poliittinen. Se kysyy, mitä tapahtuu, kun metsää katsotaan vallan eikä elämän näkökulmasta.
”Metsänhoito toimii peilinä sille, miten yhteiskunta järjestää suhteensa luontoon – se paljastaa, ketä kuunnellaan ja kenen näkymät pyyhitään pois”, sanoo Astoga.
Tilaisuuden äänimaisema rakentui Agit Propista tunnetun Monna Kamun ja säveltäjä-pianisti Eero Ojasen ...