Somevaikuttaja vaatii toisenlaista politiikkaa
Miksi yhä useampi suomalainen jää yksin yhteiskunnan turvaverkkojen pettäessä? Aleksi Salonen, yhteiskunnallinen keskustelija ja kokemusasiantuntija, varoittaa: hyvinvointivaltion purkaminen ei ole vain taloudellinen valinta, vaan ideologinen muutos, joka heikentää entisestään nuoren sukupolven mahdollisuuksia. Kun valtion rooli elämän tukemisessa supistuu, työväenluokka joutuu kantamaan yhä suurempaa taakkaa – samalla kun pääoma kasaa vaurautta verovapaille alueille. Salonen haastaa näkemykset, jotka käsittävät demokratian ja oikeusvaltion pelkkänä vallankäytön välineenä, ja vaatii uudenlaista, yhteisöllistä politiikkaa, joka suojelee heikompia eikä nakkaa heitä vastakkainasettelun oravanpyörään. Näistä teemoista hän keskustelee myös Tiedonantaja-festivaalilla 11.10. otsikolla Perusturvaa vai ihmisten kyykyttämistä?
Mäntyharjulla asuva Aleksi Salonen on yhteiskunnallinen keskustelija ja kokemusasiantuntija, joka on tullut tunnetuksi analyyttisista somekirjoituksistaan. Niissä yhdistyvät systeemiajattelu, historian ja politiikan tarkastelu sekä kyky selittää monimutkaisia kokonaisuuksia selkeästi.
”Minulle politiikka ei ole vain tämän hetken ongelmien ratkaisemista, vaan ennen kaikkea pitkien syy–seurausketjujen näkemistä. Haluan katsoa, millaisessa yhteiskunnassa elämme 10 tai 20 vuoden kuluttua ja mitä suuntaa kohti olemme nyt menossa”, Salonen sanoo.
Keskiössä hänen ajattelussaan on kysymys siitä, mitä varten valtio ja yhteiskunta ylipäätään ovat olemassa. ”Hyvinvointivaltio ei ole tae onnistumisesta, vaan se on mahdollistanut sen. Maksuton koulutus, kohtuuhintainen asuminen ja terveydenhuolto ovat antaneet ihmisille mahdollisuuden yrittää ja rakentaa omaa elämäänsä. Nyt näistä rakenteista luovutaan yksi kerrallaan, ja se sysää ihmisiä yhä enemmän oman onnensa nojaan.”
Salosta huolettaa demokratian ja oikeusvaltion tila. Hänen mukaansa viime vuosien hallituspolitiikka on vahvistanut väärää käsitystä demokratiasta: että vaalivoitto antaa vallan käyttää valtiota mielensä mukaan. ”Demokratia ei ole valtakirja vallan väärinkäyttöön. Perustuslain tehtävä on ennen kaikkea suojata vähemmistöjä enemmistön vallalta. Jos tämä unohtuu, koko yhteiskunnan luottamus murenee.”
Keskustelijana Salonen on nostanut esiin myös sukupolvien välisen epätasapainon: nykyiset työssäkäyvät kantavat suurimman vastuun eläkejärjestelmän rahoituksesta samalla kun monia hyvinvointivaltion tukirakenteita on purettu. ”Nuorelta sukupolvelta vaaditaan jatkuvasti enemmän – pidempi koulutus, suuremmat maksut, kalliimmat asunnot – samalla kun turvaverkko heikkenee. Tämä ei ole kateuskysymys, vaan rakenteellinen epäoikeudenmukaisuus, joka rapauttaa järjestelmän kestävyyttä.”
Kokemusasiantuntijana Salonen toimii mielenterveyden kentällä. Hän on mukana Miessakit ry:n kouluttamana vapaaehtoisena MASI-chatissa, joka on isille tarkoitettu anonyymi keskusteluryhmä. ”Vapaaehtoisena olen saanut nähdä, kuinka tärkeää on, että isillä on matalan kynnyksen paikka, jossa voi jakaa kokemuksia ja saada vertaistukea.” Lisäksi hän käy potilaiden luona Virike ry:n kautta ja ohjaa ryhmiä, joissa omien kokemusten kautta kertynyt ymmärrys muuttuu yhteiseksi voimavaraksi. ”Kokemusasiantuntijuus antaa arvokasta tietoa, ja sen pitäisi nousta nykyistä suurempaan rooliin myös päätöksenteossa.”
Salosta huolestuttaa erityisesti perusturvan muuttuminen yhä ehdollisemmaksi. Hänen mielestään kyse ei ole vain hallinnollisesta päätöksestä, vaan laajemmasta ideologisesta muutoksesta siinä, millaisena ihminen nähdään. ”Perusturva ei saa olla keppi, jolla ihmisiä kuritetaan. Sen pitää olla turvaverkko, joka antaa mahdollisuuden rakentaa omaa elämää. Yhteiskunnan pitää uskoa ja luottaa ihmiseen’, Salonen sanoo. Hänen mukaansa Suomi tarvitsisi lähivuosina laajan kokeilun, jonka kautta voitaisiin edetä kohti vastikkeetonta perustuloa. ’Nykyinen järjestelmä ei enää vastaa todellisuutta, jossa ihmiset elävät.”
Toistuvan vastakkainasettelun sijaan Salonen peräänkuuluttaa laajempaa keskustelua. ”Monissa asioissa ei ole kyse siitä, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, vaan siitä, että sama ilmiö voi näyttää erilaiselta eri näkökulmista. Luvut ja tilastotkin voivat kertoa tarinan monella tavalla. Siksi meidän pitäisi uskaltaa puhua asioista laajemmin – nähdä sekä hyvät että huonot puolet – ja etsiä ratkaisuja, jotka kantavat pidemmälle kuin tämän päivän väittely.”
Kirjoitustensa kautta Salonen ei ole tyytynyt vain kritisoimaan. Mies hakee koko ajan uusia poliittisia suuntia: yhtenäistä julkista terveydenhuoltoa ilman rinnakkaisia järjestelmiä, verotuksen uudistamista kohti oikeudenmukaisuutta ja yhteiskuntamallia, jossa keskinäinen vastuu ja yhteisöllisyys korostuvat.
”Minua kiinnostaa se, miten voimme rakentaa järjestelmiä, jotka tukevat ihmisiä heidän elämänsä eri vaiheissa – ei vain silloin, kun he ovat tuottavia ja terveitä.”
Salosen ajattelussaan korostuu ihmiskuva, jossa jokaisella on arvo riippumatta suorittamisesta tai menestyksestä. ”Minulle tärkeintä on rakentaa yhteiskuntaa, jossa ihmisarvo ei riipu siitä, kuinka paljon ihminen jaksaa tehdä töitä tai kuinka hyvin hän pärjää yksin. Yhteiskunnan tehtävä on tukea silloin, kun elämä on vaikeaa – ja luottaa siihen, että ihmiset käyttävät tuen elämänsä rakentamiseen.”
Aleksi Salonen osallistuu Tiedonantaja-festivaalille 11.10 kello 10.30-12.00 Perusturvaa vai ihmisten kyykyttämistä? – keskusteluun Pasilan kirjaston auditoriossa, Kellosilta 9, Helsinki (2. kerros)
