Puola kääntyy Nawrockin mukana oikealle

Puolalaisen Laki ja oikeus -puolueen  (PiS) tukeman ehdokkaan, Karol Nawrockin, valinta Puolan presidentiksi on siirtänyt maan politiikkaa entistä oikeammalle. Presidentinvaalien toisella kierroksella, jossa äänestysprosentti nousi ennätykselliseen 72 prosenttiin, Nawrocki sai 50,8 % äänistä, voittaen niukasti vastustajansa, Kansalaiskoalition (KO) Rafał Trzaskowskin, joka sai 49,11 %. Tämä on aloittanut Puolassa uuden poliittisen epävarmuuden kauden, sillä pääministeri Donald Tusk ilmoitti päivää vaalien jälkeen vievänsä hallituksensa luottamusäänestykseen parlamentissa pyrkiessään vahvistamaan hallituksensa asemaa. Nawrockin valinta kuitenkin heikentää hallituksen asemaa ja nostaa esiin mahdollisuuden, että viimeistään 2027 järjestettävien seuraavien parlamenttivaalien jälkeen PiS pyrkii muodostamaan koalitiohallituksen äärioikeistolaisen Konfederaatio-puolueen kanssa. 

Äärioikeiston kuninkaantekijä

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen Konfederaatio-puolueen ehdokkaasta, Sławomir Mentzenistä, tuli vaa’ankieliasemassa oleva toimija. Yhdessä vieläkin äärimmäisemmän ehdokkaan, Grzegorz Braunin, kanssa äärioikeisto sai ensimmäisellä kierroksella yhteensä noin 20 % äänistä. Toista kierrosta edeltävinä päivinä Mentzen tapasi molemmat ehdokkaat, ja Nawrocki suostui suoraan kaikkiin hänen vaatimuksiinsa, mikä osoittaa, kuinka vähäinen ohjelmallinen tai ideologinen ero heidän välillään on. 

Vaikka Trzaskowski hyväksyi vain osan Mentzenin esityksistä, hän jatkoi tapaamista yhteisellä valokuvaussessiolla, jossa he joivat olutta paikallisessa pubissa ulkoministeri Radosław Sikorskin kanssa. Trzaskowskin yritys houkutella Mentzenin äänestäjiä ei kuitenkaan onnistunut, vaan ainoastaan heikensi vaaliliittoa, joka oli kukistanut PiS:n vuoden 2023 parlamenttivaaleissa. 

Trzaskowski ei onnistunut pitämään koossa liikettä, joka oli nostanut KO:n yhdessä keskustalaisen Kolmannen tien ja keskustavasemmistolaisen Lewican kanssa valtaan vuonna 2023. On syytä muistaa, että PiS sai jo näissä parlamenttivaaleissa enemmän ääniä kuin KO, ja Nawrockin voitto vahvisti sen, että PiS nauttii maassa KO:ta laajemmasta yhteiskunnallisesta tuesta. KO:n johtama hallitus muodostettiin  niiden yhteiskunnan osien optimismin ja toivon aallon siivittämänä, jotka kaipasivat selvää irtiottoa kahdeksan vuotta kestäneestä PiS:n hallinnosta. 

Alle kahdessa vuodessa hallitus on kuitenkin muuttunut erittäin epäsuosituksi: 44 % väestöstä arvioi sen negatiivisesti ja vain 32 % positiivisesti. Vaikka Puolan talous kasvaa tällä hetkellä suhteellisen vahvasti, laajat kansanosat eivät koe hyötyvänsä tästä menestyksestä. Hallitus ei ole myöskään edennyt monissa tärkeissä kysymyksissä, kuten aborttilainsäädännön uudistamisessa, samaa sukupuolta olevien laillisissa parisuhteissa tai oikeusvaltioperiaatteen vahvistamisessa, osittain siksi, että entinen presidentti Duda on uhannut käyttää veto-oikeutta. Hallituksen heikot saavutukset vaikeuttivat Trzaskowskin kampanjaa ja hajottivat siten entisestään KO:n valtaan nostaneen löyhän liittouman valtaa. 

Hallituksen heikot saavutukset vaikeuttivat Trzaskowskin kampanjaa.

Jakautuneet persoonat

Trzaskowskin kampanja keskittyi ensisijaisesti hänen vastustajansa Nawrockin puutteisiin. Näihin kuului syytöksiä ja paljastuksia siitä, että Nawrocki oli aiemmin osallistunut järjestettyihin jalkapallohuligaanien tappeluihin; hankkinut hämärin keinoin asunnon iäkkäältä mieheltä; ollut yhteydessä rikollis- ja äärioikeistoryhmiin; sekä työskennellessään hotellin vartijana auttanut järjestämään prostituoituja vieraille. Toiveena oli, että tämä riittäisi estämään ihmisiä äänestämästä Nawrockia ja että he sen sijaan valitsisivat värittömän mutta luotettavan Trzaskowskiin.

Nämä vaalit eivät kuitenkaan olleet hyvekilpailu. Kuten monissa muissakin maissa, mitä enemmän liberaali valtavirta vähätteli vastustajaansa, sitä enemmän se itse asiassa vahvisti hänen vaalikannatustaan. Nawrocki kykeni rakentamaan kannatuksensa sen vallassa oleviin kohdistuvan vihan varaan, jota kokevat yhä enemmän maan talouskasvusta osattomiksi jäävät. Nawrockin äänestäjät eivät joko uskoneet tai välittäneet hallitukseen kytköksissä olevien tahojen levittämistä väitteistä, koska he katsoivat hallituksen olevan vieraantunut kansalaisten todellisista huolenaiheista.

Vaalitulosten analyysi paljastaa ne yhteiskunnalliset jakolinjat, jotka ratkaisivat lopputuloksen. Trzaskowski sai 73 % korkeakoulutetuista äänistä, kun taas Nawrocki keräsi 63 % vain perusasteen koulutuksen saaneiden äänistä. Maanviljelijöistä 79 %, työntekijöistä 68 % ja työttömistä 65 % tuki Nawrockia; kun taas johtajista ja esimiehistä 65 % sekä yritysten omistajista 57 % äänesti Trzaskowskia. Nawrocki sai 64 % maaseudun asukkaiden äänistä, kun taas Trzaskowski keräsi 66 % suurten kaupunkien asukkaiden äänistä. Lisäksi 54 % naisista äänesti Trzaskowskia, mutta 54,3 % miehistä antoi tukensa Nawrockille.

Mielenkiintoista kyllä, ikä ei juurikaan näkynyt äänestyskäyttäytymisessä. Tämä johtui osittain siitä, että Nawrocki onnistui voittamaan puolelleen nuoret äänestäjät, jotka olivat ensimmäisellä kierroksella äänestäneet Mentzeniä. Heistä valtaosa siirtyi tukemaan Nawrockia. Tämä osoittaa, että Puolassa on merkittävää kasvupotentiaalia oikeistolle, mikä selittää osaltaan PiS:n muuttuvaa poliittista strategiaa.

Oikeistoallianssi

Huolimatta Puolan politiikkaan sisäänrakennetuista jakolinjoista merkittävimmät poliittiset blokit ovat lähentyneet monissa keskeisissä kysymyksissä. Sekä Trzaskowski että Nawrocki ovat lietsoneet vihamielisyyttä maahanmuuttajia ja pakolaisia kohtaan, tukeneet verotuksen keventämistä sekä kannattaneet Puolan sotilasmenojen ylläpitämistä ja kasvattamista – tällä hetkellä ne ovat lähes 5 % BKT:sta. KO:n taktiikka ottaa äärioikeiston politiikkaa omakseen esimerkiksi maahanmuuttokysymyksissä on johtanut siihen, että ihmiset ovat mieluummin äänestäneet alkuperäistä versiota kuin sen heikkoa jäljitelmää. Toteutettu politiikka, kuten turvapaikkaoikeuden poistaminen, on entisestään ruokkinut Puolassa vallitsevaa maahanmuuttajavastaista ilmapiiriä ja luonut odotetusti maaperää äärioikeiston kasvulle. 

Strategian muutos

Nawrockin vaalikampanja osoittaa, miten PiS:n strategia on muuttumassa. Kahden hallituskautensa aikana (2005–2015) puolue yhdisti katolisen konservatismin elementtejä progressiiviseen, tulonjakoa edistävään sosiaalipolitiikkaan. PiS:n hallitukset ottivat käyttöön uuden universaalin lapsilisän, nostivat merkittävästi vähimmäispalkkaa, laskivat eläkeikää ja kielsivät suurimmaksi osaksia liikkeiden sunnuntaiaukiolon. Vaikka tässäkin politiikassa oli puutteensa, kyse oli silti ensimmäisestä kerrasta yli kahteen vuosikymmeneen, kun hallitus toteutti toimenpiteitä uusliberalismin hillitsemiseksi.

Viimeisissä presidentinvaaleissa Nawrocki ei kuitenkaan korostanut PiS:n sosiaalisia saavutuksia  eikä myöskään voimakkaasti vastustanut KO:n liberaalia talouspolitiikkaa. Hän kannatti verotuksen keventämistä ja jopa perustuslain muuttamista perintöveron poistamiseksi. Lisäksi hänen niin sanotut “sosiaaliset” lupauksensa olivat avoimen rasistisia ja kohdistuivat maahanmuuttajiin. Nawrocki lupasi esimerkiksi, että “Puolalaisilla kansalaisilla on oltava etusija lääkärijonoissa ja terveyskeskuksissa. Puolalaisilla lapsilla on oltava etusija kouluissa ja päiväkodeissa. Meidän on kiellettävä ukrainalaisille ja muille maksettavat eläkkeiden lisämaksut, ja sosiaalietuudet on ensisijaisesti kohdistettava puolalaisille.”

On todennäköistä, että PiS jatkaa Nawrockin strategiaa seuraaviin parlamenttivaaleihin asti. Näin puolue pyrkii voittamaan puolelleen ne nuoret äänestäjät, joita Konfederaatio ja muut äärioikeistovoimat vetävät puoleensa. Painopiste siirtyy sosiaalisesta solidaarisuudesta ja konservatiivisista arvoista yhä enemmän sosiaaliseen hierarkiaan sekä vihamielisyyteen ulkopuolisia ja “ei-peruspuolalaisia” kohtaan.

Puolan vasemmisto on jumissa kilpailevien oikeistolaisten poliittisten blokkien välissä.

Kansainväliset suhteet

Presidentinvaalit käytiin kansainvälisen tilanteen hakiessa uutta muotoaan Donald Trumpin noustua Yhdysvaltain presidentiksi. Molemmat ehdokkaat jakoivat laajalti samanlaiset näkemykset Ukrainan sodasta, suhtautuivat erittäin myönteisesti Yhdysvaltoihin ja kannattivat massiivisia investointeja Puolan armeijaan. KO:n hallitus ja Trzaskowski ovat kuitenkin lisäksi ajaneet Puolan tiiviimpää liittoutumista muiden eurooppalaisten valtioiden, kuten Saksan ja Ranskan, kanssa sekä EU:n militarisointisuunnitelmia. Samaan aikaan PiS ja Nawrocki ovat tiivistäneet suhteitaan Trumpin hallinnon suuntaan. Konservatiivinen poliittinen toimintakonferenssi (Conservative Political Action Conference) piti ensimmäisen kokouksensa Puolassa vain viisi päivää ennen presidentinvaalien toista kierrosta. Tapahtumassa Yhdysvaltain sisäisen turvallisuuden ministeri Kristi Noem ilmaisi tukensa Nawrockille ja totesi: “Jos valitsette johtajan, joka tekee yhteistyötä presidentti Donald J. Trumpin kanssa, Puolan kansalla on vahva liittolainen, joka varmistaa, että pystytte torjumaan viholliset, jotka eivät jaa arvojanne.”

Trumpin valinta merkitsee alueellista voittoa trumpismille. Nawrocki hyväksyi Mentzenin vaatimukset, ettei Puola lähettäisi joukkoja Ukrainaan ja että hän estäisi kaikki yritykset ottaa Ukraina Naton jäseneksi (Trzaskowski allekirjoitti vain ensimmäisen vaatimuksen). Tämä heijastaa osittain nykyisen Yhdysvaltain hallinnon muuttuvaa ulkopoliittista strategiaa ja toisaalta Puolan yhteiskunnassa kasvavaa pelkoa siitä, että maa vedetään mukaan Ukrainan ympärille muodostuneeseen konfliktiin. Nawrocki kannattaa Puolan sotilasmenojen lisäämistä entisestään, mikä on linjassa Trumpin valitseman strategian kanssa, joka pyrkii pakottamaan Euroopan Nato-maat kasvattamaan sotilaallisia voimavarojaan.

Mihin nyt vasemmisto?

Puolan vasemmisto on jumissa kilpailevien oikeistolaisten poliittisten blokkien välissä. Sosialidemokraattinen Lewica pysyy kolmen puolueen koalitiohallituksen pienimpänä kumppanina. Nawrockin valinnan jälkeen on entistäkin epätodennäköisempää, että tämä hallitus toteuttaisi vasemmiston ajamia uudistuksia, kuten aborttilainsäädännön uudistamista. Tällaisissa olosuhteissa on todennäköistä, että Lewican kannatus heikkenee entisestään Tusk’n hallituksen tuen laskiessa edelleen.

Samaan aikaan Keskusta-vasemmistolainen Razem-puolue onnistui näissä vaaleissa vahvistamaan itsenäistä poliittista asemaansa ja kasvattamaan äänestäjien keskuudessa tunnistettavuuttaan. Kysymys kuuluukin, onnistuuko se täyttämään hallituksen ja Lewican laskevan kannatuksen myötä syntyvän tyhjiön. Onko sillä mahdollisuus voittaa puolelleen ne äänestäjät, jotka etsivät pro-sosiaalista vaihtoehtoa samalla, kun PiS siirtyy yhä oikeammalle talouspolitiikassa? Ja lopuksi: löytääkö se poliittista voimaa haastaa vallitsevan poliittisen konsensuksen, jossa sotilasmenot asetetaan etusijallemuiden keskeisten investointien, kuten uusiutuvaan energiaan siirtymisen, asumisen ja terveydenhuollon, kustannuksella?

Gavin Rae on  Puolassa asuva ja työskentelevä sosiologi. Hän on kirjoittanut laajasti Puolan politiikasta, yhteiskunnasta ja taloudesta sekä Keski- ja Itä-Eurooppaan liittyvistä aiheista. Hän on julkaissut kaksi kirjaa: Poland’s Return to Capitalism – from the Socialist Block to the European Union ja Privatising Capital – The Commodification of Poland´s Welfare State. Hän on ajatushautomo Naprzódin (Eteenpäin) perustajajäsen. Naprzód on transform! europe verkoston tarkkailijajäsen.

Artikkeli on julkaistu alunperin englanniksi Transform!europen blogissa transformnetwork.net/blog nimellä ”Poland Turns Further to the Right After Nawrocki Wins the Polish Presidency”. Artikkelin on englannista tekoälyavusteisesti suomentanut Tiina Sandberg.