Se kuuluu asiaan – Sorvali ja Ryti Tiedonantaja-festivaalilla

Näyttelijät Ritva Sorvali ja Helena Ryti nousevat lavalle lauantaina 11.10. klo 18.30 Helsingissä Rauhanasemalla osana Tiedonantaja-festivaalia konsertilla nimeltä Kulkurotat. 
Nimi ei ole sattumaa. ”Kulkurotat ovat ne, jotka eivät pysähdy, vaikka tie olisi kivinen. Olemme kulkeneet taiteen kautta yhteiskunnan reunoilta sen ytimeen – ja takaisin”, sanoo Ritva Sorvali.

Ryti täydentää: ”Kulkurotta ei ole koditon, vaan kodin etsijä. Myös meidän taiteemme etsii paikkaa, jossa jokainen voi tulla kuulluksi.”

Kaj Chydeniuksen kanssa tehty yhteistyö ei ollut vain hienojen laulujen tekemistä, vaan myös yhteiskunnallista. ”Meillä oli yhteinen ymmärrys siitä, että taide ei ole vain esteettistä vaan myös poliittista. Kajn kanssa työskentely oli kuin osallistumista keskusteluun, joka kuului kaikille”, Ryti sanoo. Sorvali lisää: ”Meidän esityksemme eivät olleet pelkkiä

kulttuuritapahtumia – ne olivat kannanottoja. Kajn musiikki antoi meille välineen sanoa sen, mitä yhteiskunnassa ei aina haluttu kuulla.”

Tiedonantaja-festivaali on näyttelijöille mieluinen paikka. ”Festivaali on meille tärkeä, koska siellä ei tarvitse selitellä, miksi taide ottaa kantaa. Se kuuluu asiaan”, Sorvali toteaa.
Ryti jatkaa: ”Toivon, että aktivistit ja omistava luokka – vastakkaisen maailmankatsomuksen omaavat – eri ideologioita ja näkemyksiä edustavat voivat istua samaan katsomoon – jos esitys koskettaa molempia, se voi muuttaa jotain.”

Poliittinen identiteetti ei jää piiloon. ”Minulle radikaali vasemmistolaisuus ei ole pelkkä leima, vaan halua nähdä maailma toisin – niin, että taide kuuluu kaikille, ei vain niille, joilla on varaa tai valtaa”, Ryti sanoo. Sorvali puhuu suoremmin: ”Olen aina ajatellut, että taide on poliittista, halusi taiteilija sitä tai ei. Ja jos se on poliittista, miksei se voisi olla myös kommunistista ja ihmisten puolella.”

Sorvali ärhentyy viimeaikaisista Perussuomalaisten ihmisvihamielisistä puheista.

”Kasvot rasismille Suomessa on tänään antanut jokainen meistä, joka hyväksyy hiljaisesti sen, että toiset suljetaan ulos.”
Kulkurotat ei ole vain konsertti – se on saksalaisen Heinrich Heinen runo, jossa visioidaan maailman uusjakoa. Yhteiskunnallisia mullistuksia ja vallankumousta käsitelleet Heinen 1800-luvun runot osoittavat, että ihmiskunnan tulevaisuutta koskevat visiot eivät ole menettäneet ajankohtaisuuttaan.

Rytin ja Sorvalin konsertti on taiteellinen kannanotto, jossa laulut, runot ja puheenvuorot kulkevat yhteiskunnan kipupisteiden halki. Se on kutsu tulla mukaan, ei vain kuuntelemaan, vaan myös ajattelemaan.

Lauri Letonmäki (1886–1935) on suomentanut Heinrich Heinen (1787–1856) runon Kulkurotat. Runo on Rieti Ikosen (1869–1918) Säkeniä (1917–1921) -artikkelin mukaan julkaistu Kuluttajain lehdessä. Kuluttaja-lehti oli Kulutusosuuskuntien keskusliiton (1916–1957) äänenkannattaja.

Ritva Sorvalin mukaan Kaj Chydenius (1939–2024) on myös suomentanut Heinen runon. Sorvali esittää Chydeniuksen tekstiä. Chydenius ja Sorvali ovat levyttäneet Eero Ojasen (s. 1943) sovittaman kappaleen Kulkurotat – Tule aurinko kaunis -levyllä, jonka Texicalli Records julkaisi vuonna 2011.

Kulkurotat

Jos kylläinen oot rotta,
jäät kotiin, aivan totta.
Kylläiset tyytyy kotiin vaan,
mutta nälkäiset lähtee kulkemaan.

Aina vain ne jaksavat jatkaa
sitä mittaamatonta matkaa,
jossa mutkat ja suorat vaihtelee
eikä sateet haittaa tee.

Ne ylittää korkeat vuoret
ja järvet ne ui kuin nuoret.
Ihan kaikki ei matkaa kestä,
mutta vahvimpia se ei estä.

Ja on niillä kauhea naama,
kuin aaveen aikaan saama.
Eikä päässä yhtään karvaa –
sen rotan pääksi heti arvaa.

Pian päästään humalaan,
eikä uskota Jumalaan.
Ja yksikään pappi ei kasta
ainuttakaan rottien lasta.

Nälkäiset kulkijat nää
vain ryyppää ja rellestää.
Ne ei mieti ja niitä on monta,
omaa sieluaan kuolematonta.

Ota rottien heimosta selko –
poissa kissan ja kuoleman pelko.
Ei määrää hyvä, ei mammonakaan,
ja maailma jaetaan uudestaan.

Ne kulkurotat ne kulkee,
ja tänne ne tulla julkee.
Ne tulevat, sen saatat kuulla jo,
ja niitä on valtava joukkio…

Se kaikkea tätä on tiennyt,
jo porttien luona ne liennyt.
Ja kaupunginjohto ei mitään –
kaikki päätään puistelee.

Ja porvarit pyssyjä koittaa,
ja papisto kelloja soittaa.
Kas, valtionuhka on outo ja uus –
on vaarassa omaisuus.

Ei auta vaikka kellot soi,
ei perustuslaitkaan suojella.
Ei kymmenen kanuunanlaukaustakaan teitä, lapset, kykene pelastamaan.

Heinrich Heine – Kaj Chydenius

Vastavirtaan kulkemisen taide

Ritva Sorvali ja Helena Ryti eivät ole koskaan kulkeneet valtavirran mukana. Heidän taiteellinen työnsä on vuosikymmenten ajan ollut vastavirtaista – kantaaottavaa, rohkeaa ja rehellistä.

”Rasismi Suomessa ei ole vain huutelua kadulla – se on hiljaisuutta, kun joku suljetaan ulos. Meidän tehtävämme taiteessa on rikkoa se hiljaisuus”, Ryti sanoo. Sorvali jatkaa: ”Tänä päivänä rasismi saa kasvot siinä, kun ihminen ei saa asuntoa, ei työtä, ei katsetta. Me haluamme nähdä nämä asiat – ja laulaa siitä.”

Heidän konserttinsa Kulkurotat ei ole pelkkä esitys – se on taiteellinen kannanotto. Konsertin nimi juontaa juurensa runoon, joka puhuu syrjäytetyistä ja vaiennetuista. ”Kulkurotat ei ole vain runo – se on identiteetti. Me olemme niitä, jotka kulkevat, jotka eivät mahdu muottiin. Se on kunnianosoitus niille, jotka eivät saa ääntään kuuluviin”, Ryti kuvaa. Sorvali lisää: ”Kulkurotat on runo niistä, joita ei kutsuta juhliin, mutta jotka silti tulevat. Me olemme niitä. Meidän taiteemme tulee, vaikka ei kutsuta.”

Taiteilijat näkevät, että juuri nyt tarvitaan rohkeutta – ei vain lavalla, vaan yhteiskunnassa. Ritva ja Helena ovat vaarallisempia kuin pääministerin sanomiset – taiteilijat puhuttelevat ihmisiä suoraan sydämiin. Sorvali sanoo: ”Tiedonantaja-festivaali on meille tärkeä, koska siellä ei tarvitse selitellä, miksi taide ottaa kantaa. Se kuuluu asiaan.”
Heidän sanansa eivät ole vain mielipiteitä – ne ovat kutsu toimintaan. Taide voi yhdistää, herättää ja muuttaa. Ja Kulkurotat kulkee juuri sinne, missä sanat ovat vielä sanomatta.

Kaj Chydeniuksen musiikillinen perintö

Kaj Chydeniuksen perintö ei rajoitu sävellyksiin – se ulottuu syvälle taiteen ja yhteiskunnan kudokseen. ”Kaj ei koskaan säveltänyt tekstiä, ellei hän ollut sen kanssa samaa mieltä. Se oli hänen tinkimättömyytensä. Ja se teki yhteistyöstä rehellistä”, Ryti toteaa.

Sorvali täydentää: ”Kaj oli taiteilija, joka ei pelännyt ottaa kantaa. Meidän yhteistyömme perustui luottamukseen.”
Ritva Sorvali muistelee, kuinka tarkka säveltäjä Kaj Chydenius oli laulujen toteutuksessa.

”Jos lauloin yhdenkin nuotin väärin, hän pysäytti heti ja sanoi: En ole säveltänyt noin, olen säveltänyt näin. Vuosikymmenten yhteistyön aikana näin kävi kuitenkin vain kerran. Silloin olin laulanut sekä nuotin että rytmin väärin”, Sorvali kertoo. Yllättäen Chydenius kuitenkin piti virhettä parempana kuin alkuperäistä. Kaj sanoi, että muutetaan se näin – ja todella Chydenius muutti sävellystä”, Sorvali naurahtaa.

Erityisen lämpimästi Ryti ja Sorvali muistelevat satuoopperoita ja lasten kulttuuriteoksia, joita he toteuttivat Chydeniuksen kanssa. Ne eivät olleet pelkästään lapsille suunnattuja esityksiä, vaan korkeatasoista taidetta, jossa lapsiyleisö kohdataan vakavasti otettavana kulttuurin kokijana. Tällä hetkellä heillä on ohjelmistossaan Chydeniuksen satuooppera Saapasjalkakissa.

Ritva Sorvali kertoo, että hän oli nuorena päättänyt lopettaa laulamisen kokonaan. Teatterikoulun lauluopetus tuntui turhauttavalta, ja hänestä yritettiin muovata korkeaa sopraanoa, johon Sorvali ei yltänyt. Kun näyttelijäopiskelija kerran yritti tavoittaa korkeaa säveltä, opettaja purskahti nauruun. ”Siinä kohtaa ajattelin, että tämä oli tässä – minä en enää laula”, Sorvali muistelee.

Päätös kuitenkin murtui, kun hän joutui Lahden kaupunginteatterissa esitykseen, jossa oli Kaj Chydeniuksen musiikkia. Chydenius kuuli Sorvalin ja ihmetteli, miksei tämä laulanut. ”Hän sanoi: ’Herranjumala, miksi et laula?’ Ja siitä se laulaminen sitten alkoi uudelleen – Chydeniuksen käskystä”, Sorvali kertoo.

Näyttelijöiden puheesta välittyy syvä kunnioitus Chydeniuksen taiteellista ja eettistä perintöä kohtaan – yhteistyö hänen kanssaan ei ollut vain musiikillista, vaan myös maailmankatsomuksellista kumppanuutta.