Monitahoinen työllisyyskysymys
Millaista on suomalainen työllisyyspolitiikka, kuka sitä tekee, miltä ideologiselta pohjalta se ponnistaa ja millaisia vaihtoehtoja sen toteuttamiseen voisi löytyä? Kaikkiin näihin vastaa Jouko Kajanojan toimittama kirja Työllisyyskysymys.
Kenen syy on työttömyys?
Sekä Suomessa että maailmalla on hyväksytty uusliberaali ajatus, että suurin työttömyyttä aiheuttava ongelma ei ole pula työpaikoista vaan työttömien haluttomuus työllistyä, työttömien kouluttautumattomuus, sekä kyvyttömyys hakeutua erilaisiin työtehtäviin kyllin joustavasti.
Puhtaan uusklassisen talousteorian näkökulmasta työmarkkinoilla vallitsee kilpailutilanne, jossa työn hinta hakeutuu markkinoiden ohjaamana tasolle, joka on optimaalisin sekä työntekijälle että teettäjälle. Teoria lähtee siitä, että työntekijä pyrkii saamaan itselleen riittävän korvauksen menetetystä vapaa-ajastaan ja laskee siksi tarkasti muun muassa sitä, millaisen sosiaaliturvan tason hän voi työttömänä saavuttaa.
Teorian kannattajat ovat kaikkein innokkaimpia nostamaan keskusteluun kannustinloukut ja sosiaaliturvan tason. He näkevät nämä suoraan työttömyyden aiheuttajina ja olisivat siis innokkaita muun muassa alentamaan sosiaaliturvan tasoa parantaakseen kannustimia.
Kun Työllisyyspolitiikka on pitkälti sosialidemokraattien miehittämän Vapaus valita toisin -verkoston kirja, ei ole ihme, että sen vastaus edellä olevalle mallille on keynesiläisyys. Suhdannepolitiikalla ratkaistaan työttömyys niin, että yhteiskunnan hankkeilla luodaan työpaikkoja silloin kun talous yskii.
Marxilaisen teorian käsitteleminen ja pohtiminen olisi avannut kirjaan lisää mielenkiintoisia näköaloja työttömyyden syihin ja niihin tarttumiseen. Nyt tämä analyysi jää puuttumaan.
Teoriaosuudessa käsitellään myös työllisyyspolitiikan tavoitteiden asettamista meillä ja muualla, aktiivisen työvoimapolitiikan merkitystä ja globalisaation vaikutusta työvoimapolitiikkaan. Tämän luettuaan alkaa saada kiinni työttömyyspoliittisen keskustelun eri koulukunnista ja siitä, miksi ne ovat valinneet tiettyjä linjoja.
Keppiä vai porkkanaa?
Teoreettisen alun jälkeen kirjassa käydään läpi kannustimien vaikutuksia työttömyyteen, sekä työttömyyden kustannuksia. Työttömyysturvan vaikutusten arviointi osoittautuu käytännössä hyvinkin mutkikkaaksi.
On vaikea tietää, missä määrin ihmiset pohtivat työn vastaanottamisen järkevyyttä vain talouden kannalta. Vaikuttaa oikeastaan siltä, että kannustinloukkujen, ja esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan muutosten vaikutukset, jäävät melko pieniksi. Käytännössä työmarkkinoilla on niin paljon eri suuntiin vaikuttavia muuttujia, ettei työntekijä voi itse ohjata uraansa läheskään niin paljon kuin uusklassiset teoriat johdannaisineen olettavat.
Työntekijä joutuu tekemään päätöksensä riittämättömin tiedoin ja kestämään työelämän epävarmuutta. Lisäksi teoreettiset mallit vastaavat huonosti kysymykseen siitä, miten itse asiassa on päädytty nykyiseen tilanteeseen, jossa massatyöttömyys on pysyvä ongelma.
Lopulta työttömyyteen puree tehokkaimmin työpaikkojen lisääminen, joka vähentää myös tehokkaasti työttömyyden negatiivisia vaikutuksia ja sen aiheuttamia kustannuksia.
Kun työttömyyden aiheuttamat kustannukset huomioidaan talouslaskelmissa, alkaa aktiivinen työvoimapolitiikka ja työpaikkojen lisääminen, jopa valtion toimesta, vaikuttaa sangen perustellulta.
Mitä vaihtoehtoja meillä on?
Kun kirjan alkuosa on välillä hyvin raskasta ja teoreettista luettavaa, on hyvä, että se esittelee myös runsaasti konkreettisia malleja hoitaa työttömyyttä. Kirjassa käydään kattavasti läpi erilaisia jo toteutettuja kokeiluja.
Tutuiksi tulevat niin suomalaiset kuin ulkomaisetkin työvoimapoliittiset toimenpiteet ja niiden haasteet. Vaihtoehtoja on valittavaksi asti. Hallituksemme eivät vain ole toistaiseksi näihin tarttuneet.
Kirjan viimeisessä osiossa käydään vielä nopeasti läpi tulevaisuuden näkymiä. Työtakuu, kansalaistyö ja perustulo ovat kaikki pohtimisen arvoisia avauksia. Kuitenkin juuri tämä osuus kirjasta tuntuu hiukan köykäiseltä. Olisiko jossain kuitenkin ollut pari visionääriä enemmän?
Toinen puute on mielestäni se, että työn muutoksesta kyllä puhutaan, mutta kirjasta puuttuu näkökulma siitä, mitkä tekijät ajavat yrityksiä ja työnantajia suosimaan prekaaria työtä, ja miten työntekijöille epävarmuuden lisääntyvänä määränä näkyvä muutos vaikuttaa yritysten voitoissa.
Työmarkkinoilla kun ollaan aina enemmän tai vähemmän sen kysymyksen äärellä, minne raha menee ja kuka korjaa voitot.
TIINA SANDBERG
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!