Miksi isien osallistuminen ei muuta perherakenteita?

Tuore tutkimus osoittaa, että isyysvapaan jousto lisäsi isien osallistumista, mutta ei muuttanut perherakenteita. Tutkimuksen toteutti Työn ja talouden tutkimus Labore, ja sen tulokset haastavat oletuksia hoivavastuun jakautumisen rakenteellisista seurauksista.

Isyysvapaan laajentaminen lisäsi aktiivisuutta varhaisessa vanhemmuudessa, erityisesti vuoden 2010 uudistuksen myötä. Nuorten vanhempien todennäköisyys saada toinen lapsi ja pysyä yhdessä kasvoi, mutta vaikutukset eivät yltäneet tilastolliseen merkittävyyteen koko väestön tasolla.

”Joustava ajoitus näyttää olevan tärkeä tekijä isien osallistumisessa. Samalla tulokset osoittavat, ettei isyysvapaan laajentamisella ole ei-toivottuja vaikutuksia perherakenteisiin tai syntyvyyteen”, sanoo erikoistutkija Lauro Carnicelli.

Carnicellin mukaan uudistukset lisäsivät isien osallistumista, mutta niillä ei näyttäisi olevan laajoja vaikutuksia siihen, pysyvätkö perheet yhdessä tai saavatko vanhemmat lisää lapsia.

Isyysvapaauudistukset ovat olleet osa laajempaa pyrkimystä edistää sukupuolten tasa-arvoa ja hoivavastuun jakautumista. Niiden toivotaan tukevan perheiden hyvinvointia ja tasa-arvoista vanhemmuutta, mutta tutkimus osoittaa, että perhevapaapolitiikan vaikutukset voivat jäädä rajallisiksi, jos tavoitteena on muuttaa perherakenteita tai syntyvyyttä.

Tutkimuksen Isyysvapaauudistusten vaikutukset perherakenteeseen (Effects of paternity leave reforms on family structure) julkaistiin lokakuussa 2025 Laboren Työpapereina numerolla 356. Aineistona käytettiin Kelan ja Tilastokeskuksen rekisteritietoja, ja analyysi perustui niin sanottuun RRD-asetelmaan, jossa politiikkamuutoksen tarkkaa ajankohtaa hyödynnetään vaikutusten arvioimiseksi. Tarkastelun kohteena olivat vuosien 2001, 2003, 2007 ja 2010 uudistukset.

---