Hovioikeus tuomitsi poliisijohtoa kaasuttamisesta – Elokapina: ”Voimme viimein keskittyä olennaiseen”

Helsingin hovioikeus on antanut merkittävän ratkaisun, jossa poliisijohtoa tuomittiin rauhanomaisten mielenosoittajien kaasuttamisesta syksyllä 2020. Päätös laajentaa käräjäoikeuden aiempaa tuomiota ja katsoo vastuulliseksi koko komentoketjun, ei vain yksittäistä yleisjohtajaa.

Elokapinan mukaan hovioikeuden ratkaisu on tärkeä ennakkotapaus, joka asettaa selkeämmät rajat poliisin voimankäytölle. Kaasutettuihin kuuluva Till Sawala kuvaa Elokapinan tiedotteessa (19.12.) päätöstä helpotuksena:

”Olen tyytyväinen siihen, että poliisin voimankäytölle asetettiin selvät rajat. Mielenosoittajien ei pitäisi joutua pelkäämään kemiallisia aseita, vaan saada toteuttaa perustuslaillista oikeuttaan osoittaa mieltä poliisin turvaamana. Euroopassa on meneillään kasvava ympäristöaktivismin tukahduttamisen aalto, mikä tekee tästä päätöksestä entistäkin tärkeämmän”, sanoo Till Sawala.

Syyttäjä ja asianomistajat vaativat tuomiota kaikille seitsemälle sumuttamiseen osallistuneelle poliisille. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että kyse oli laajemmista institutionaalisista ongelmista ja tuomitsi johdossa olleet poliisit tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoihin. Päätös korostaa rakenteellista vastuuta – ei vain yksittäisten toimijoiden virheitä.

Rakenteellinen vastuu ja poliisin toimintakulttuuri puntarissa

Elokapinan mediayhteyshenkilö Elina Kauppila muistuttaa, että tapaus ei ole irrallinen. ”Pitää ottaa huomioon, ettei ole kyse yksittäistapauksesta. Elokapinan mielenosoituksissa on nähty jo useita poliisin ylilyöntejä. Valtioneuvoston linnan mielenosoituksessa 2021 poliisi syytti julkisesti Elokapinaa rakennuksen ’miehittämisestä’ ja pidätti mielenosoittajat pitäen heitä kiinniotettuina yli 24 tunnin ajan. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet myöhemmin ylimitoitettuina. Viime vuonna Porkkalankadulla poliisi retuutti ja heitteli mielenosoittajia – Amnestyn ihmisoikeustarkkailijoiden mukaan voimankäyttö oli selvästi ylimitoitettua rauhanomaisia mielenosoittajia kohtaan”, sanoo Elina Kauppila.

Myös kaasutetuksi joutunut ja oikeudessa asianomistajana kuultu Ville Saarinen näkee ratkaisun merkittävänä viestinä poliisiorganisaatiolle. ”Toivon, että poliisijohdon tuomitseminen antaa vahvan signaalin koko poliisiorganisaatiolle siitä, että voimankäytössä on menty selvästi yli, ja että rauhanomaisiin mielenosoitustilanteisiin pitää löytyä tolkullinen linja”, sanoo Ville Saarinen.

Elokapinan mukaan poliisiväkivallan ja muiden tukahduttamistoimien tarkoituksena on ollut hiljentää kansalaisyhteiskunnan ääntä. Liikkeen mukaan vaikutus on ollut päinvastainen: epäoikeudenmukaiseksi koettu kohtelu on lisännyt solidaarisuutta ja vahvistanut toimintakykyä. Elokapina kertoo keränneensä muutamassa päivässä kymmeniä tuhansia euroja oikeudenkäyntikulujen kattamiseen.

Saarinen korostaa, että liikkeen varsinainen tavoite on edelleen ilmastokriisin torjuminen. ”Kiihtyvä ekokriisi on aikamme suurin turvallisuusuhka. Atlantin merivirtausten romahduksen myötä Suomen ruokahuolto voi romahtaa vielä omana elinaikanani. Tässä hätätilassa meidän ei pitäisi joutua käyttämään aikaamme poliisiväkivallan kitkemiseen – niin mielenosoittajien kuin tuomioistuintenkin pitäisi voida keskittyä siihen, että hallitus saadaan noudattamaan ilmastolakia ja turvaamaan perustuslain mukainen elinkelpoinen ympäristö meille kaikille”, sanoo Saarinen.

Hovioikeuden ratkaisu osuu aikaan, jolloin yhteiskunnallinen liikehdintä ja valtion kontrollitoimet ovat monissa Euroopan maissa kiristyneet. Tapaus nostaa esiin kysymyksen vallan ja vastuun jakautumisesta: kenellä on oikeus määritellä, miten kansalaiset – riippumatta sukupuolestaan tai sukupuolisesta moninaisuudestaan – voivat käyttää perusoikeuksiaan? Marxilaisittain tarkasteltuna poliisin toiminta näyttäytyy valtiokoneiston välineenä, joka pyrkii turvaamaan pääoman etuja työväenluokan ja ympäristöliikkeiden kustannuksella.

Elokapina toivoo, että oikeusvoitto mahdollistaa keskittymisen takaisin olennaiseen: elinkelpoisen maapallon turvaamiseen ja ilmastolain noudattamisen vaatimiseen. Liikkeen mukaan tämä on yhteinen tehtävä, joka ylittää yksilöiden ja yhteiskuntaluokkien rajat – mutta ei saa unohtaa, että valtasuhteet määrittävät edelleen, kenen ääni kuuluu ja kenen toimintaa rajoitetaan.

---