Lasten hyvinvointi ei ole kuluerä

Suomen lapsilisäjärjestelmä on yksi hyvinvointivaltion tärkeimmistä tukipilareista. Vuodesta 1948 lähtien maksetut lapsilisät ja niiden puolustamiseksi käyty kansalaisyhteiskunnan taistelu vuonna 1958 loivat osaltaan pohjaa koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiselle.

Lapsilisät ovat edelleen liian pieniä suhteessa perheiden todellisiin elinkustannuksiin. Tilanteeseen on pohjimmiltaan syynä eriarvoistava talousjärjestelmä, jossa vauraus kasautuu harvoille. Samalla monet lapsiperheet kamppailevat selviytyäkseen arjesta. Lapsiperheköyhyys ei ole sattumaa, vaan seurausta poliittisista valinnoista, jotka asettavat yksityisen voitontavoittelun ja markkinoiden ehdoilla toimivan talousmallin ihmisten hyvinvoinnin edelle.

Nykyinen lapsilisäjärjestelmä ei myöskään ota riittävästi huomioon sitä, että lasten köyhyys on seurausta ennen kaikkea vanhempien köyhyydestä. Tämä puolestaan juontuu työmarkkinoiden epävarmuudesta, matalapalkka-aloista, sosiaaliturvan aukkoisuudesta sekä siitä, että työn hedelmät jakautuvat epäreilusti. Lapsilisät eivät tällä hetkellä kompensoi näitä rakenteellisia epäkohtia; päinvastoin perheiden toimeentuloa paikataan usein lyhytnäköisillä tukimalleilla, jotka ...