Hoitajien irtisanomiset murentavat asiakasturvallisuutta

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer nostaa jälleen esiin vakavan huolen vanhustenhoidon tilasta. Liiton puheenjohtaja Päivi Inberg arvostelee järjestön tiedotteessa (12.1.) jyrkästi hyvinvointialueiden säästötoimia, jotka ovat johtaneet pitkän työuran tehneiden lähihoitajien irtisanomisiin ja henkilöstömitoitusten heikentymiseen.

Inberg muistuttaa, että koulutetun hoitohenkilöstön riittävä määrä ja toimiva valvonta ovat hoivan perusedellytyksiä. ”Työnantajien tulee palkata riittävästi hoitohenkilökuntaa, jotta ikääntyneet saavat tarvitsemansa hoidon, johon jo perustuslain mukaan heillä on oikeus”, sanoo Inberg. Hänen mukaansa kyse ei ole vain hallinnollisesta velvoitteesta, vaan yhteiskunnan moraalisesta vastuusta.

Säästötoimet iskevät hoivatyön ytimeen

Hyvinvointialueiden viime vuosien mittavat säästötoimet ovat johtaneet siihen, että kokeneita hoitajia on irtisanottu ja henkilöstömitoituksia on painettu alas. Inberg kuvaa kehitystä vaaralliseksi: ”Hyvinvointialueiden toteuttamat mittavat säästötoimet, joiden vuoksi esimerkiksi pitkän työuran tehneitä lähihoitajia on irtisanottu, vaarantavat asiakasturvallisuuden ja hyvän hoidon”, sanoo Inberg.

Inbergin mukaan vanhustenhoitoa on ajettu alas vuosien, jopa vuosikymmenten ajan. ”Vanhustenhoito on ollut jatkuvien säästöjen kohde, vaikka kansalaiset ovat vaalikyselyissä arvottaneet vanhustenhoidon merkittäväksi huolenaiheeksi”, sanoo Inberg.

SuPer on varoittanut tilanteesta toistuvasti, mutta poliittiset päätökset ovat kulkeneet toiseen suuntaan. ”SuPer on varoittanut vanhustenhoidon tilanteesta useasti, mutta säästöpäätöksiä on tästä huolimatta tehty. Kukaan päätöksentekijöistä ei voi väittää, ettei olisi tiennyt Suomen vanhustenhoidon todellisesta tilasta”, sanoo Inberg.

Puheenjohtaja Inberg korostaa, että Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer on tuonut epäkohtia esiin lukuisissa lausunnoissa ja keskusteluissa.

Valvonta ei riitä paikkaamaan henkilöstöpulaa

Vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköitä valvotaan, ongelmat toistuvat erityisesti vanhusten- ja vammaistenhoitoyksiköissä. SuPeriin tulee jatkuvasti yhteydenottoja epäkohdista, jotka liittyvät suoraan henkilöstömitoituksen riittämättömyyteen.

”Hyvin usein ongelmat liittyvät siihen, että toimintayksikössä henkilöstömitoitus on ollut liian matala”, sanotaan tiedotteessa (12.1.).

Viime vuosina hyvinvointialueet ovat korvanneet ympärivuorokautista asumispalvelua yhteisöllisellä asumisella. SuPer varoittaa, että tämä kehitys on johtanut liian heikkokuntoisten asiakkaiden ohjaamiseen yksiköihin, jotka eivät vastaa heidän hoidon tarpeeseensa.

SuPer pyysi elokuussa 2025 sosiaali- ja terveysministeriötä sekä Valviraa antamaan selkeät ohjeet siitä, millaiset asiakaskriteerit soveltuvat iäkkäiden yhteisölliseen asumiseen. Taustalla oli huoli siitä, että yhteisölliseen asumiseen ohjataan asiakkaita, joiden oikea paikka olisi ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikkö.

Inberg kuvaa tilannetta näin: ”Yhteisöllisellä asumisella hyvinvointialueet hakevat säästöjä, koska yhteisöllisen asumisen yksiköissä ei ole säädetty henkilöstömitoitusta ja monissa yksiköissä asiakkaat ovat esimerkiksi yöaikaan kotihoidon vastuulla”, sanoo Inberg.

SuPerin mukaan selkeät kriteerit tukisivat sekä hyvinvointialueiden että valvontaviranomaisten työtä. Ilman niitä riskinä on, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset jäävät ilman tarvitsemaansa hoivaa.

Itsemääräämisoikeuden vahvistaminen vaatii resursseja

SuPer osallistuu sosiaali- ja terveysministeriön työryhmään, jonka tavoitteena on vahvistaa asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeutta. Työryhmä pyrkii muuttamaan lainsäädäntöä niin, että rajoitustoimenpiteiden käyttö vähenee ja osallisuus lisääntyy.

Inberg painottaa, että tämä työ vaatii jatkuvaa kehittämistä: ”Samalla tulee jatkuvasti kehittää toimintatapoja, jotta asiakkaan ja potilaan osallisuus lisääntyy ja rajoitustoimenpiteiden käyttö vähenee”, sanoo Inberg.

Itsemääräämisoikeuden toteutuminen ei kuitenkaan ole mahdollista ilman riittävää henkilöstöä. Hoivatyöntekijät – olivat he naisia, miehiä tai ei-binaarisia ammattilaisia – tarvitsevat aikaa, resursseja ja työrauhaa kohdatakseen asiakkaat yksilöinä.

Kysymys yhteiskunnan arvoista

SuPerin viesti on selvä: vanhustenhoidon kriisi ei ole luonnonlaki, vaan seurausta poliittisista valinnoista. Kun hoivatyötä tekevien ääni sivuutetaan ja säästöjä tehdään rakenteista, jotka koskettavat kaikkein haavoittuvimpia, kyse on vallankäytöstä – siitä, kenellä on toimijuus ja kenellä ei.

Tämä on myös luokkakysymys. Hoivatyöntekijät ovat työväenluokan ytimessä, ja heidän työnsä arvo mitataan usein vain kustannuksina, ei yhteiskunnallisena välttämättömyytenä. Samalla ikääntyneet, jotka ovat rakentaneet tämän maan, joutuvat kantamaan seuraukset.

SuPerin mukaan ratkaisu on yksinkertainen mutta poliittisesti vaikea: riittävä henkilöstö, selkeät kriteerit ja hoivatyön arvostuksen palauttaminen.

---