Oikeiston woke-asenteita selittää erityisesti usko väestönvaihtoteoriaan

Woke-keskustelu on viime vuosina noussut yhdeksi suomalaisen politiikan kiistellyimmistä teemoista, mutta ilmiötä ei ole aiemmin tarkasteltu systemaattisesti mittareiden avulla. Turun yliopiston INVEST-tutkimuskeskuksen tuore selvitys tarjoaa ensimmäisen kokonaiskuvan siitä, miten woke-asenteet jakautuvat poliittisella kentällä ja mitkä tekijät niitä selittävät.

Tutkimuksen mukaan oikeiston woke-asenteita määrittää voimakkaimmin usko väestönvaihtoteoriaan – ajatukseen siitä, että Suomen väestöä vaihdetaan suunnitelmallisesti. Enemmistö perussuomalaisia kannattavista vastaajista yhtyi tähän uskomukseen, mikä teki siitä kriittisen oikeiston asenteita selittävän keskeisimmän yksittäisen tekijän.

Tutkimuksen toteutti erikoistutkija Oskari Lahtinen, joka on kehittänyt mittarit sekä vasemmiston että oikeiston woke-asenteiden arvioimiseksi. Woke-termi viittaa alun perin yhteiskunnallisten epäkohtien tunnistamiseen, mutta poliittisessa keskustelussa sen merkitys on laajentunut ja muuttunut. Lahtisen mukaan juuri tämä merkitysten liukuma tekee ilmiöstä tutkimuksellisesti kiinnostavan ja haastavan.

”Oikeisto-woke nousi kunnolla keskusteluun vasta viime keväänä, kun yhdysvaltalaisen oikeiston identiteettipolitiikkaa alettiin analysoida valtamediassa. Sille ei ole aiemmin ollut minkäänlaista mittaria. Nyt luomani ja päivittämäni mittarit toimivat tutkimuksessa psykometrisesti erinomaisesti”, sanoo Lahtinen Turun yliopiston tiedotteessa (16.1.2026).

Tutkimukseen osallistui yli 600 vastaajaa, joilta kysyttiin samoja väittämiä ja kartoitettiin poliittista sijoittumista vasemmisto–oikeisto-akselilla. Vastaajilta kysyttiin myös, voiko väkivaltaa pitää oikeutettuna ”poliittisesti vaarallisia” ihmisiä kohtaan. Lahtisen mukaan vasemmistolaisten woke-asenteiden ja poliittisen väkivallan hyväksymisen välillä näkyi uusi ja huomiota herättävä yhteys. ”Yhteys oli korrelaatioltaan 0,28. ‘Kohtalaisen’ yhteyden rajana pidetään yleensä 0,3. Kyseessä on tämän aineiston osalta selkeä nousu kolmen vuoden takaisesta”, Lahtinen sanoo. Aiemmassa aineistossa poliittisen väkivallan hyväksyntä torjuttiin selvästi tiukemmin, mikä viittaa muutokseen poliittisen ilmapiirin sisällä.

Väestönvaihtouskomus oikeiston asenteiden ytimessä

Kriittisen oikeiston asenteita mitattiin väittämillä, jotka liittyivät suunniteltuun väestönvaihtoon ja yhteiskunnan valkoisiin kohdistamaan syrjintään. Vaikka kokonaisuutena kriittisen oikeiston asenteet olivat heikosti yhteydessä henkilökohtaiseen syrjintäkokemukseen, väestönvaihtouskomus erottui selvästi voimakkaimpana selittäjänä. Tämä kertoo siitä, että oikeiston woke-asenteet rakentuvat ennen kaikkea maailmankuvallisista ja identiteettipoliittisista tekijöistä, eivät henkilökohtaisista kokemuksista.

Lahtinen päivitti tutkimusta varten aiemmin kehittämäänsä CSJAS-R-mittaria ja loi rinnalle uuden kriittisen oikeiston asenteita mittaavan CRS-asteikon. Mittarit avautuvat nyt muiden tutkijoiden käyttöön, mikä mahdollistaa ilmiön tarkemman ja vertailukelpoisemman tutkimuksen tulevaisuudessa.

Vastaajat rekrytoitiin Turun yliopiston, INVESTin ja oikeistolaisten poliittisten toimijoiden viestintäkanavien kautta. Tämä tehtiin, jotta otos kattaisi myös oikeistolaisten näkemyksiä, joita aiemmissa tutkimuksissa on ollut vaikeampi tavoittaa. Tämän vuoksi tuloksia ei voi suoraan yleistää koko väestöön, mutta ne tarjoavat tärkeän näkymän poliittisen polarisaation mekanismeihin ja siihen, miten identiteettipolitiikka muovaa suomalaista julkista keskustelua.

Kallungin tutkimus paljastaa, miten woke-retoriikka rakentaa vastakkainasettelua

Turun yliopiston tutkimuksen rinnalla Tampereen yliopistossa valmistunut Minna Kallungin kandidaatintutkielma (2025) tarjoaa diskurssitason näkökulman siihen, miten woke-termiä käytetään poliittisena välineenä. Kallunki analysoi perussuomalaisen ajatushautomon Suomen Perustan Woke – identiteettipolitiikkaa antirasismista transkysymyksiin -julkaisua ja selvittää, millaisia sukupuolen, ”rodun” ja seksuaalisuuden merkityksiä oikeistopopulistinen woke-retoriikka tuottaa.

Kallungin mukaan woke-käsitteen poliittinen käyttö rakentaa vastakkainasettelua ”rationaalisen enemmistön” ja ”ideologisen vähemmistön” välille. Hän tunnistaa aineistosta kolme diskurssia: järjen ja tunteen vastakkainasettelun, olemuksellistavan ja rodullistavan puheen sekä toiseuttavan puheen, jossa valkoinen cis-heteromies esitetään neutraalina normina ja muut poikkeamina.

Tutkielman johtopäätös on, että oikeistopopulistinen woke-puhe vahvistaa hierarkioita ja kaventaa julkisen keskustelun tilaa erityisesti niiltä ryhmiltä, jotka sijoittuvat sukupuolen, etnisyyden ja seksuaalisuuden risteäviin vähemmistöpositioihin. Kallungin mukaan suomalainen woke-keskustelu ei ole irrallinen kansainvälisestä oikeistopopulistisesta liikehdinnästä, vaan toistaa samoja pelon ja uhkakuvien politiikan mekanismeja – samoja, joita Turun yliopiston tutkimus tunnistaa poliittisen polarisaation taustalla.

Woke-keskustelu osa laajempaa poliittista murrosta

Yhdessä tarkasteltuna Lahtisen ja Kallungin tutkimukset piirtävät kuvan suomalaisesta poliittisesta ilmapiiristä, jossa woke-termi toimii sekä identiteettipoliittisena symbolina että retorisena aseena. Oikeiston woke-asenteita ohjaa ennen kaikkea väestönvaihtouskomus, kun taas vasemmiston woke-asenteet kytkeytyvät osin poliittisen väkivallan  kysymykseen. Lahtinen ei sano, että vasemmisto hyväksyisi poliittisen väkivallan yleisesti — vaan että tietyissä mittareissa näkyi aiempaa vahvempi yhteys woke-asenteiden ja väkivallan hyväksymisen välillä. Kallungin analyysi puolestaan osoittaa, miten woke-retoriikka rakentaa hierarkioita ja tuottaa vastakkainasettelua, joka kaventaa julkisen keskustelun tilaa.

Tutkimukset osoittavat, että woke-keskustelu ei ole pelkkä kulttuurinen kiista, vaan osa laajempaa poliittista murrosta, jossa identiteettipolitiikka, pelon retoriikka ja polarisaatio kietoutuvat toisiinsa.

---