Puettava robotiikka haastaa vallan jaon terveydenhuollossa

HUSin Uuden lastensairaalan tuore tutkimus eksopuvuista tarjoaa konkreettisen esimerkin siitä, miten teknologia voi tukea CP-vammaisten lasten kävelyä – ja samalla paljastaa, millaisia yhteiskunnallisia valintoja sen käyttöönotto edellyttää.

Terveydenhuollon teknologinen murros nostaa esiin perustavan kysymyksen: kuka hyötyy uusista innovaatioista ja millä ehdoilla? Kun puettava robotiikka etenee nopeasti tutkimuksesta kliiniseen käyttöön, kyse ei ole vain insinööritieteestä tai kuntoutusmenetelmistä, vaan vallasta, resursseista ja siitä, kenelle tulevaisuuden liikkumisen teknologiat lopulta kuuluvat.

Puettava robotiikka on noussut viime vuosina lupaavaksi teknologiaksi ihmisen liikkumisen avustamisessa. HUSin Uuden lastensairaalan liikelaboratoriossa toteutettu tutkimus osoittaa, että eksopuvut voivat tukea CP-vammaisten lasten kävelyä tavalla, joka jäljittelee luonnollista liikerataa ja korjaa askelluksen poikkeamia. Tutkimus kohdistui lapsiin, joilla on hemipleginen eli toispuoleinen CP-vamma.

Väitöskirjatutkija Maxwell Thurstonin mukaan ”tutkimuksessa havaittiin, että eksopuvun avulla pystyttiin vaikuttamaan hemijalan eli halvaantuneen jalan päkiäaskellukseen siten, että jalkaterän roikkuminen korjaantui kävelyssä terveen puolen askelluksen kaltaiseksi.” Tutkijan mukaan tämä oli mahdollista nilkan etupuolella sijaitsevan kaapelin avulla, joka avusti heikkoja nilkan koukistajalihaksia nostamaan jalkaterää.

Eksopuvun toimintaperiaate perustuu kehon omien lihasten liikkeiden jäljittelyyn. Laitteen takapuolella kulkeva kaapeli mahdollistaa normaalin nilkan ojennuksen kävelyn ponnistusvaiheessa – liikkeen, jota perinteiset ortoosit usein rajoittavat. Ortoosi on yksilöllisesti valmistettu tukisidos, jonka tehtävänä on ohjata tai tukea raajojen liikettä, mutta sen passiivinen rakenne ei kykene vastaamaan eksopuvun tarjoamaan dynaamiseen tukeen.

Tutkimuksessa ei havaittu parannuksia kävelyn taloudellisuudessa tai lihasaktivaatiossa. Tutkijat arvioivat tämän johtuvan laitteen neljän kilon lisäpainosta. Silti teknologian kehityssuunta on selvä.

”On odotettavissa, että teknologian kehittyessä laitteiden keveys, käyttömukavuus ja älykkyys paranevat entisestään, mikä lisää niiden soveltuvuutta erityisesti lasten kuntoutukseen. Tällöin puettavasta robotiikasta tulee todellinen vaihtoehto perinteisille passiivisille liikkumisen apuvälineille”, sanoo akatemiatutkija Juha-Pekka Kulmala.

HUS korostaa, että tutkimus on osa yliopistollisen sairaalan perustehtävää: hoitoa kehitetään jatkuvasti tieteellisen näytön ja potilaskokemusten perusteella. HUS julkaisee vuosittain noin 2400 vertaisarvioitua tutkimusta ja tekee tiivistä yhteistyötä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa.

Samalla kun teknologia kehittyy, yhteiskunnallinen kysymys terveydenhuollon tasa-arvosta nousee esiin entistä terävämmin. Puettava robotiikka voi parhaimmillaan vahvistaa lasten toimijuutta ja liikkumisen mahdollisuuksia, mutta pahimmillaan se voi myös jäädä vain harvojen ulottuville, jos markkinalogiikka ohjaa uuden teknologian käyttöönottoa. Teknologian arvo ei synny sen teknisestä hienoudesta, vaan siitä, miten se jakautuu yhteiskunnassa ihmisten keskuuteen. Jos eksopuvut jäävät vain varakkaiden perheiden tai yksityisten palveluntuottajien käyttöön, teknologia ei vapauta ketään – se vain uusintaa eriarvoisuutta.

Julkisen terveydenhuollon rooli on siksi ratkaiseva. Sen on varmistettava, että teknologian kehitys ei muutu pääoman ehdoilla tapahtuvaksi eriarvoistamiseksi, vaan että sen hyödyt jaetaan yhdenvertaisesti kaikille lapsille – myös niille, jotka elävät työväenluokan arjessa, prekariaatissa tai muuten yhteiskunnallisesti haavoittuvissa asemissa.

---