Periytyykö köyhyys ja tuleeko työvoimapulasta pysyvää?

Suomen väestörakenne on ajautumassa murrokseen, jonka syvyyttä poliittinen eliitti ei halua nähdä. Talouspuhetta kyllä riittää, mutta ihmisten – ja erityisesti lasten – hyvinvointi jää toistuvasti budjettikehyksiin piilotettujen leikkauslistojen jalkoihin. Lapsiasiavaltuutetun toimiston tuore tiedote (23.2.) nostaa esiin karun tosiasian: ilman merkittäviä investointeja lapsiin, koulutukseen ja sosiaaliturvaan Suomi ei selviä väestönmuutoksesta.

Etlassa työskentelevä Senior Fellow -tutkija Tarmo Valkonen kiteyttää tilanteen lauseeseen, joka pitäisi kirjoittaa jokaisen ministerin työhuoneen seinälle:

”Työvoiman riittävyydestä tulee nykyisellä syntyvyydellä pysyvä ongelma”, sanoo Valkonen Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlasta (23.2.2026).

Tämä ei ole enää ennuste, vaan rakenteellinen tosiasia. Miksi kuitenkin jatketaan talouskuripolitiikkaa, joka kohdistuu juuri niihin perheisiin, joiden varassa tulevaisuuden työvoima kasvaa – tai jää kasvamatta?

Syntyvyyden lasku ei ole yksityinen valinta vaan poliittisen ilmapiirin seuraus

Valkosen mukaan yhteiskunnallisesta syntyvyys- ja huoltosuhdekeskustelusta huolimatta vaikuttaa siltä, ettemme vieläkään kunnolla ymmärrä, miten suuret muutokset maassamme ovat käsillä.

Syntyvyyden lasku ei ole vain yksilöiden valinta. Se on seurausta epävarmuudesta, työelämän prekarisaatiosta eli epävarmuuden lisääntymisestä, asumisen kalleudesta ja sosiaaliturvan heikentämisestä. Kun poliittinen eliitti asettaa talouden ennen ihmistä, syntyy ilmapiiri, jossa perheen perustaminen tuntuu riskiltä.

Valkonen korostaa, että tuottavuuden kasvu on tärkeämpää kuin työvoiman määrä – ja tuottavuus syntyy koulutuksesta.

”Onnistuminen kasvatuksessa ja koulutuksessa kompensoi syntyvyyden alenemista. Vaikutukset näkyvät hitaasti, mutta ovat pitkäaikaisia. Koulutustaso vaikuttaa tutkitusti myös elinikään, työuran pituuteen ja terveyteen. Hyvin koulutettu kansakunta selviää maailman myllerryksissä parhaiten”, sanoo tutkija Tarmo Valkonen (23.2.2026).

Mutta miten koulutustaso voi nousta, jos koulutuksesta leikataan vuodesta toiseen?

Lapsiperheköyhyys on poliittinen valinta – ja se syö tulevaisuutta

Tampereen yliopiston professori Liisa Häikiön mukaan talouden näkökulmasta lapsuus on sekä kuluerä että investointi, niin kotitalouksien kuin julkisen talouden näkökulmasta.

”Karrikoiden on niin, että kotitaloudet kattavat lapsista syntyvät kulut ja yhteiskunta puolestaan investoi lasten osaamiseen ja terveyteen”, sanoo Häikiö Lapsiasiavaltuutetun tiedotteessa (23.2.2026).

Investointi ei tuota, jos sen perustukset murennetaan. Suomessa joka kymmenes lapsi elää aineellisessa puutteessa, ja yksinhuoltajaperheissä tilanne on vielä synkempi: joka neljäs lapsi kokee niukkuutta.

Häikiön mukaan lapsiperheköyhyys tekee tyhjäksi yhteiskunnan investoinnit lapsiin, sillä köyhyys vaikuttaa kykyyn kuvitella itselleen tulevaisuuksia.

”Siksi sillä on niin kauaskantoiset vaikutukset. Lohdullista on kuitenkin se, että lapsiperheköyhyyteen on varsin helppo vaikuttaa sosiaaliturvapolitiikalla.”

Jos poliittinen eliitti todella haluaisi turvata Suomen tulevaisuuden, se aloittaisi lapsiperheköyhyyden poistamisella. Orpo–Purran hallituksen linja näyttää päinvastaiselta: leikataan, kiristetään ja vaaditaan ”tehostamista”, vaikka kyse on lasten arjesta, ei yritysten kvartaalitaloudesta.

Lapsuuden arvo ei ole taloudellinen – mutta talouspolitiikka kohtelee sitä niin

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen muistuttaa, että lapsuuden arvo ei voi perustua tuottavuuteen.

”Lapsuuden hinnasta, investoinneista ja tuottavuudesta keskusteltaessa on tärkeää pitää mukana keskustelussa myös lapsuuden itseisarvo sekä ne lapset ja nuoret, joista ei tule tuotteliaita veronmaksajia. Kaikkien lasten hyvinvoinnista on pidettävä huolta. Hyvä lapsi- ja perhepolitiikka on tehokasta ja inhimillistä talouspolitiikkaa ikääntyvässä yhteiskunnassa”, sanoo Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen (23.2.20269.

Koulutusjärjestelmä murenemassa

Lapsiasiavaltuutetun tiedotteen mukaan varhaiskasvatuksessa syntyvyyden lasku ei vielä näy, koska osallistumisaste on noussut. Perusopetuksessa muutos on jo näkyvä: ikäluokat pienenevät ja alueelliset erot kasvavat. Tämä kehitys uhkaa erityisesti maaseutua ja pienituloisia alueita.

Kun koulu suljetaan, katoaa samalla yhteisö. Se ei ole vain opetuksen menetys – se on vallan ja toimijuuden kaventumista. Työväenluokan lapsille tämä tarkoittaa pidempiä koulumatkoja, vähemmän tukea ja lisääntyvää eriarvoisuutta.

---