Puheenvuoro: “Verosuunnittelu” siirtää rahaa rikkaille

Kuten hyvin tiedämme, varakkaat suomalaiset ovat perheen, yksityisomaisuuden ja valtion erityissuojelussa. Niin, huomatkaa tuo terminologia, sillä joku lukijani voi vielä muistaa Friedrich Engelsin klassikkoteoksenkin: Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä (1884). Se oli suosittua opintokerhomateriaalia viitisenkymmentä vuotta sitten, mutta kukapa enää kirjoja lukisi, klassikoista puhumattakaan.

Sattuipa niin hassusti että nappasin Joensuun pääkirjaston suositusta ilmais-kierrätyshyllystä mukaani Esko Seppäsen & Hannu Taanilan (1939-2024) rahavaltaa käsittelevän tietokirjan Ken on maassa rikkahin (1983), yli 40 vuoden takaa. Samana lauantaina 16.3.2024 luin osake- ja pörssimaailmaan ja sijoittamiseen erikoistuneen HS-toimittajan Alex af Heurlinin tutkivaa journalismia suomalaisesta “veropajasta” nimeltä Verona ja verokonsultista nimeltä Marko Nokka. Tämä verohallinnossa vaimoineen aikanaan työskennellyt asiantuntija on “vaihtanut puolta” – ja onkin nyttemmin liike-elämän palveluksessa niittänyt ansaittua mainetta osaavana ammattilaisena.

Nokka välttelee julkisuutta, kuten muutkin rahamiehet (ja nämä suurrikkaiden nokkelat konsultit), mutta ilmeisesti hän on luottanut HS-Heurliniin antaessaan pitkän haastattelun. Se on pinnallisesti vain vähän paljastava eikä mene samalla tavalla omaisuuksien ja verotuksen juuriin kuten Seppäsen ja Taanilan pieni klassikkoteos!

Verona, veropaja ja puuhamaa

Helsingin Bulevardialla sijaitseva Marko Nokan johtama Verona on siis iso, 70 henkilön konsulttifirma. Se toimii myös Luxemburgissa. Tehtävänä on “auttaa” Suomen varakkaimpia ihmisiä rahavirtojen verosuunnittelussa, mitä usein pidetään kansan suussa joko kovin “agressiivisena” tai jopa “veronkiertona”. Verona avustaa yrityskaupoissa ja perintöjärjestelyissä sekä konsultoi sijoitusasioissa. Asiakkaina on talouden, pankkien & pörssin mahtimiehiä (juuri miehiä, huom!), mutta myös huippu-urheilijoita.

Apuvälineenä ovat usein ulkomaalaiset vakuutusyhtiöt, joiden sisään firman asiakkaat sijoittavat varojaan; näin he voivat siirtää (ja kiertää) verotustaan vuosiksi eteenpäin. Verottajan arvion mukaan suomalaisilla superrikkailla olisi noin kuusi miljardia euroa ulkomaiden sijoitusvakuutuksissa. Kohtalainen summa, josta voisi vaikka leikata hitusen nykyistä enemmänkin…

Enempää tutkiva HS-journalisti Heurlin ei oikeastaan mitään paljastakaan, ei varsinkaan nimiä, yrityksiä, yhtiöitä eikä summia – erotuksena Seppäsen & Taanilan kirjasta, jonka sivuilta 100-103 paljastuu 100 nimen lista 1980-luvun “suomalaisen työn haltuunoton sankareista”. Se lista ei kerro tuloista (sillä suurituloisilla on usein vähän verotettavaa, huom!), vaan juuri omaisuuksista. Listan nimiä lukiessa tulee helposti mieleen 1960-luvulta Kristiina Halkolan“Laulu 20 perheestä”. Nämä eri listaukset (verrattuna nykynimiin) todistavat vääjäämättömästi siitä miten perimä, anteeksi periminen auttaa kummasti omaisuuden kartuttamisessa – ja kertovat senkin, että suomalaiset “oligarkit” (huom! lainausmerkit) ovat pitäneet pintansa varsin hyvin aina 1960-luvulta 2020-luvulle.

Suomi, “verosuunnittelun” pikku paratiisi

Suomessa osataan verosuunnitella. Myös siksi, että verohallinnossa kokemusta hankkineet virkailijat ovat siirtyneet yrityselämän konsulteiksi. Konsultteja ja ostettavia asiantuntijoita piisaa. Porsaanreiät tunnetaan ja niitä käytetään! Vain harvoin joku yrityselämän todellinen nokkamies joutuu vastuuseen, tuskin koskaan syytteeseen liiasta “agressiivisuudesta”. Näin kävi kuitenkin paljon julkisuutta herättäneessä “Nuorisosäätiö”-jutussa 2010-luvulla kun keskustapuolueen markkina-rahakonsultit Perttu Nousiainen & Aki Haaro temmelsivät mielin määrin osakekauppojen ja rakentamisen areenalla, usein tuntemattomien virolaisten välikäsien ja veroparatiisiyhtiöiden kanssa.

“Nuorisosäätiö”-rikosten paljastuminen oli Suomen taloushistoriassa ainutlaatuista; Nousiainen sai siinä neljän vuoden vankeustuomion – Haaron osalta juttu on kesken. Ja tietenkin: kymmeniä miljoonia euroja on edelleen teillä tietymättömillä. Niihin ei ikinä päästä käsiksi verottajan taholta.

Mikä oli sitten Veronan ja Marko Nokan osuus Nuorisosäätiö-jutussa? Siitä ei ole täyttä selvyyttä, mutta HS-jutun 16.3. mukaan konsulttipalveluita Verona kauppasi auliisti ja Nokka kaveerasi päämiestensä kanssa Viron matkoillakin sekä oli itse kiertoteitse mukana myös Nuorisosäätiötä lähellä olevan, sen kanssa bisnestä tekevän rakennusyhtiön , SSR-Groupin hallituksessa. Tottakai, Verona/Nokka nyt vähättelee osuuttaan ja vastuutaan, mutta kyllä kerrottavaa riittäisi aitoonkin “tutkiva journalismi”- tai MOT-juttuun.

Veronan johtaja sanoo hymyillen, että “Laki on pyhä meille”. Niinpä! Jos sitä vain voidaan silti räikeästi kiertää tai tulkita miten sattuu, olisi syytä ehkä muuttaa lakia? Olisi myös syytä tämän 2024 oikeistohallituksen / Orpon ja Purran leikkaussaksien viuhua muuallakin kuin köyhien kukkarolla, tutkia sitäkin, missä ovat, Seppästä & Taanilaa lainaten “muiden suomalaisten työllä ja perimällä rikastuneiden” omaisuus ja “verosuunnittelulla” sijoitetut rahat ja omistukset? Kyse ei ole pikkusummista, vaan miljoonista ja jopa miljardeista.

Kirjoittaja on Joensuun virallinen Öisinajattelija.