Olemme Kuuballe paljon velkaa

Tätä kirjoittaessani seuraan Kuuban tilanteen kehittymistä. Maa, joka on itse auttanut muita selviytymään katastrofeista, tarvitsee nyt itse apua. On tuskallista nähdä muiden empivän tarjota sitä. Yhdysvaltojen paine ja uhkaukset pelottavat, mutta maailma on Kuuballe paljosta velkaa, eikä vähiten sen poikkeuksellisen kehityksen takia.

Pieni karibialainen saarivaltio on näyttänyt, että valtavan suuren ja aggressiivisen naapurin kainalossa, suunnilleen yhtä lähellä kuin Tallinna Helsingistä, se on voinut pitää yllä sosialismia ja kehittää omanlaista vaihtoehtoa. Se on äärettömän inspiroivaa.

Kuubassa vaarallista on juuri sen tarjoama vaihtoehto. Se tarjoaa näkymän maailmaan, jossa ihmisten ei ole pakko pyörittää kapitalismin rattaita pysyäkseen hengissä. Paradoksaalisesti tämä juuri saattaa olla Kuuban suurin ongelma.

Marx esitti alun perin, että sosialismi voi rakentua vasta kehittyneen kapitalismin pohjalta. Myöhemmin hän alkoi pohtia, voisiko kehityskulku olla vähemmän vääjäämätön. Keskustelu aiheesta on edelleen käynnissä.

Viime vuosikymmenten kehitys antaa aihetta pohtia tätä muutaman esimerkin pohjalta. Kiinan ja Vietnamin vaurastuminen on rakentunut markkinoiden, pääomien ja kurinalaisen teollistumisen varaan. Siitä on maksettu inhimillisesti ja sosiaalisesti kova hinta. Näiden maiden on myös ratkaistava, miten irrottaa taloutensa kapitalistisesta dynamiikasta. Sekään tuskin käy kivuttomasti.

Kuuban tie on ollut toinen. Se ei ole suostunut avaamaan järjestelmäänsä samalla tavalla eikä ole antanut periksi markkinoiden vaatimuksille kuin osittain. Se on säästänyt kansansa veriuhrilta, joka kapitalistiseen teollistumiseen historiallisesti liittyy.

Kuuba ei ole halunnut lähteä tälle tielle, vaan on arvostanut ihmisten vapautta ja oikeuksia enemmän. Se on mahdollistanut kansalaisilleen sosiaalisesti turvatumman elämän, mutta jättänyt maan talouden haavoittuvaksi Yhdysvaltojen hyökkäykselle.

En syytä kuubalaisia tästä valinnasta. Kapitalismin hinta on karmea, eikä ole selvää, että vauraus, jonka se on tuottanut, olisi kaikkien uhrausten arvoista.

Kuuba pakottaa meidät pohtimaan laajempaa kysymystä: oliko tie, jonka moderni maailma valitsi, ainoa mahdollinen? Ilmastokriisi, kasvava eriarvoisuus, sodat ja loputon kilpailu kertovat järjestelmästä, joka on juuri niin vaarallinen kuin Marx ennustikin. Hän myös totesi, että ratkaisu on työväen vallankumous. On hylättävä järjestelmä, joka tuottaa vaurauden lisäksi vääjäämättömän tuhon.

Osa tätä taistelua on juuri nyt solidaarisuus Kuubalaisia kohtaan, jotta heillä olisi vielä mahdollisuus näyttää, millaisen tien kohti kommunismia juuri he kykenevät löytämään ja rakentamaan.