Myöhäinen ADHD-diagnoosi kasvattaa koulupudokkuuden riskiä

Helsingin yliopistossa tehty väitöskirjatutkija Lotta Volotisen tutkimus, jonka tulokset julkaistiin 9. huhtikuuta 2026 JAMA Psychiatry -lehdessä, osoittaa varhaisen ADHD-diagnoosin yhteyden parempiin koulutustuloksiin.

Helsingin yliopiston laaja rekisteritutkimus tuo esiin karun ja yhteiskunnallisesti merkittävän havainnon: ne nuoret, jotka saavat ADHD-diagnoosin vasta yläkouluiässä, ovat kaikkein heikoimmassa asemassa koulutuspoluillaan. Heidän koulutustuloksensa ovat tuoreen tutkimuksen mukaan selvästi muita heikompia, ja lähes kolmannes ei 20 ikävuoteen mennessä opiskellut eikä ollut suorittanut toisen asteen tutkintoa. Tämä on synkkä signaali yhteiskunnalle, jossa koulutus toimii edelleen keskeisenä portinvartijana työmarkkinoille ja jossa luokka-asema määrittää mahdollisuuksia jo varhain.

Tutkimuksessa seurattiin 580 132 Suomessa vuosina 1990–1999 syntynyttä henkilöä heidän 20 ikävuoteensa asti. Diagnoosi-ikä määriteltiin ensimmäisen hoitotietoihin kirjatun ADHD-diagnoosin tai ADHD-lääkeoston perusteella 4–20 vuoden iässä. Aineiston laajuus tekee tutkimuksesta yhden merkittävimmistä suomalaisista ADHD:n ja koulutuspolkujen yhteyttä tarkastelevista selvityksistä.

Myöhäinen diagnoosi altistaa syrjäytymiselle

Volotisen tutkimuksen synkin tulos liittyy niihin nuoriin, joiden ADHD tunnistetaan vasta peruskoulun viimeisinä vuosina. Volotisen mukaan peruskoulun viimeisinä vuosina diagnosoiduilla pojilla ja tytöillä oli heikoimmat koulutustulokset, ja lähes kolmannes heistä ei opiskellut tai ollut suorittanut toisen asteen tutkintoa 20-vuotiaana. Tämä kasvattaa pitkäaikaisen työttömyyden ja syrjäytymisen riskiä – riskiä, joka kasautuu erityisesti niille, joilla ei ole perhetaustansa tai yhteiskunnallisen asemansa vuoksi samanlaisia mahdollisuuksia kompensoida koulutusjärjestelmän puutteita.

Väitöskirjatutkija Lotta Volotinen korostaa, että juuri tälle ryhmälle tuki on välttämätöntä. ”On tärkeää, että erityisesti ADHD-diagnoosin yläkouluiässä saaneille nuorille tarjotaan tukea toisen asteen opintojen suorittamiseen”, sanoo Volotinen. Hänen mukaansa kyse ei ole vain yksilön ominaisuuksista, vaan siitä, miten koulutusjärjestelmä ja yhteiskunta kykenevät vastaamaan neurokirjon oppijoiden tarpeisiin.

Varhainen diagnoosi tukee koulumenestystä

Vaikka tutkimuksen yksi tuloksista on synkkä, se tuo esiin myös toivoa: varhainen ADHD-diagnoosi on selvästi yhteydessä parempiin koulutustuloksiin. Volotisen mukaan aikaisin saatu ADHD-diagnoosi on puolestaan yhteydessä parempaan koulumenestykseen ja vähäisempään koulupudokkuuteen.

Varhain diagnosoiduilla oppijoilla oli korkeammat peruskoulun päättötodistusten keskiarvot. He hakeutuivat useammin lukioon ja korkeakouluopintoihin, ja heidän todennäköisyytensä keskeyttää opinnot oli pienempi kuin niillä, jotka saivat diagnoosin vasta peruskoulun loppuvaiheessa.

Volotinen muistuttaa, että myös sukupuolittuneet odotukset vaikuttavat  siihen, ketkä tunnistetaan ajoissa. ”Diagnoosi-iän sukupuolierojen syitä on selitetty esimerkiksi pojilla ja tytöillä havaittujen ADHD-piirteiden eroilla. Helposti havaittava yliaktiivinen ja impulsiivinen käyttäytyminen on pojille tyypillisempää, kun taas tyttöjen ADHD voi oireilla huomaamattomammin”, sanoo Volotinen.

Vaikka tutkimus käyttää binäärisiä sukupuolikategorioita, todellisuus on monimuotoisempi. Neurokirjon piirteiden tunnistaminen on sidoksissa kulttuurisiin normeihin, jotka eivät huomioi ei-binaaristen tai muuten sukupuolirajojen ulkopuolella elävien lasten kokemuksia. Voisi ajatella, että tämä tekee varhaisesta tunnistamisesta entistä tärkeämpää.

Ensimmäinen tutkimus, joka osoittaa diagnoosi-iän yhteyden myöhempään koulutustasoon

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että ADHD-hoito parantaa lyhyen aikavälin koulutustuloksia. Nyt julkaistu tutkimus menee pidemmälle ja osoittaa ensimmäistä kertaa, että diagnoosi-iällä on yhteys myös myöhempään koulutustasoon. Volotinen tiivistää löydöksen merkityksen:

”Tuloksemme antavat tukea suosituksille ADHD:n riittävän varhaisesta diagnosoinnista. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan syy-seuraussuhteen varmentamiseksi”, sanoo Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Lotta Volotinen  yliopiston tiedotteessa (9.4.2026).

Tutkimus on osa Volotisen väitöskirjaa, joka tarkastelee ADHD-diagnoosien väestöllisiä ja sosiaalisia eroja. Tulokset on julkaistu arvostetussa JAMA Psychiatry -lehdessä, joka on kansainvälisesti tunnettu vertaisarvioitu tiedejulkaisu. Vertaisarviointi tarkoittaa, että alan muut tutkijat arvioivat tutkimuksen laadun ennen sen julkaisemista.

Tutkimus jatkuu – yhteiskunnallinen keskustelu vasta alkaa

Tutkimuksen tulokset nostavat esiin kysymyksen siitä, miten koulutusjärjestelmä tunnistaa ja tukee neurokirjon oppijoita. Varhainen diagnoosi ei ole vain lääketieteellinen toimenpide, vaan myös yhteiskunnallinen interventio, joka voi ehkäistä koulutusjärjestelmän tuottamaa eriarvoisuutta. Kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa koulutus toimii portinvartijana työmarkkinoille ja jossa pääoman logiikka määrittää, ketkä nähdään ”tuottavina”, varhainen tuki voi olla ratkaiseva työväenluokan nuorten tulevaisuuden kannalta.

Myöhäinen diagnoosi puolestaan voi vahvistaa luokka-asemaan sidottuja eroja ja kasvattaa syrjäytymisen riskiä. Kun neurokirjon oppija jää ilman tukea, kyse ei ole yksilön epäonnistumisesta, vaan järjestelmän rakenteellisesta kyvyttömyydestä tunnistaa erilaisia oppimisen tapoja.

Volotisen tutkimus avaa merkittävää keskustelua siitä, miten diagnoosikäytännöt, koulutuspolut ja yhteiskunnalliset rakenteet kietoutuvat toisiinsa.

---