Maaseutu, luokka ja liikkuminen – mitä Oulun yliopiston tutkimus kertoo Suomesta?

Oulun yliopiston ja ODL Liikuntaklinikan tuore tutkimus osoittaa, että hyväosaisista perheistä tulevat maaseudulla kasvaneet miehet liikkuvat aikuisena selvästi enemmän kuin vastaavan taustan kaupunkilaiset. Tutkimus nostaa esiin kysymyksen siitä, miksi työväenluokan liikkumisen esteet jäävät edelleen rakenteellisiksi ja miksi yhteiskunnalliset erot näkyvät vielä 35 vuoden iässä. Tulokset julkaistiin 21.5.2026 Health & Place -tiedelehdessä (Volume 99, 2026).

Tuore liikuntatutkimus perustuu Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986 -aineistoon, jossa seurattiin yli 800 henkilön elämää lapsuudesta aikuisuuteen. Tutkijat havaitsivat, että maaseudulla kasvaneet hyväosaiset miehet liikkuivat 35-vuotiaina lähes puoli tuntia päivässä enemmän kuin kaupungeissa kasvaneet ikätoverinsa. Ero näkyi erityisesti kokonaisliikkumisessa ja kevyessä liikunnassa. Aikuisiän liikkumista mitattiin kahden viikon ajan Ōura-sormuksella.

Tutkimuksessa huomioitiin myös painoindeksi, työn fyysinen kuormittavuus ja aikuisiän asuinympäristö. Erot säilyivät osittain näidenkin tekijöiden jälkeen. Naisilla vastaavia tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ei havaittu.

Tutkimus näyttäisi tarkastelevan liikkumista vain kahdessa sukupuoliluokassa – miehissä ja naisissa – eikä huomioi muunsukupuolisia erillisenä ryhmänä. Tämä rajaus heijastaa pitkittäisaineistojen yleistä ongelmaa, jossa sukupuolen moninaisuus jää näkymättömäksi, vaikka sillä voi olla merkitystä liikkumisen edellytysten ja kokemusten ymmärtämisessä.

Luokkaerot ja ympäristötekijät näkyvät liikkumisessa

Tutkimuksen mukaan lapsuuden elinympäristö ja perheen sosioekonominen asema vaikuttavat liikkumiseen vielä vuosikymmenten jälkeen. Perheiden sosioekonominen asema määriteltiin vanhempien koulutuksen ja työmarkkina-aseman perusteella. Tutkijoiden mukaan tulokset viittaavat siihen, että aktiivisen elämäntavan edellytykset rakentuvat jo varhaislapsuudessa – ja että nämä edellytykset jakautuvat epätasaisesti.

”Tutkimuksemme osoittaa, että lapsuuden elinympäristö ja perhetausta voivat olla yhteydessä aikuisiän liikkumiseen, mutta yhteys ei ole yksiselitteinen, vaan siihen vaikuttavat myös myöhemmän elämän olosuhteet”, sanoo Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Ulla-Maija Luoma yliopiston tiedotteessa (21.5.2026).

Luoman mukaan tarvitaan lisää pitkittäistutkimuksia, jotta voidaan ymmärtää, millaiset tekijät tukevat liikunnallisen elämäntavan muodostumista läpi elämän. Tämä on tärkeää erityisesti tilanteessa, jossa yhteiskunnalliset leikkaukset ja työelämän kiristyvät ehdot heikentävät monien mahdollisuuksia liikkua ja huolehtia hyvinvoinnistaan.

Liikkumisen edellytykset eivät jakaudu tasaisesti

Tutkimus nostaa esiin kysymyksen siitä, miksi hyväosaisista perheistä tulevat maaseudulla kasvaneet miehet liikkuvat enemmän kuin kaupunkilaiset. Maaseudulla lapsuuden liikkumisen mahdollisuudet voivat olla laajemmat, mutta tutkimus ei anna yksiselitteistä vastausta siihen, miksi erot säilyvät aikuisuuteen asti.

Samalla tutkimus avaa näkymän siihen, miten luokka-asema ja ympäristötekijät kietoutuvat yhteen. Työväenluokan arkea määrittävät usein pitkät työpäivät, epävarmat työehdot ja pienet tulot, jotka rajoittavat liikkumisen mahdollisuuksia. Myös Orpo–Purran hallituksen tekemät sosiaaliturvan ja opiskelijoiden toimeentulon leikkaukset heikentävät entisestään niiden ihmisten asemaa, joilla on jo valmiiksi vähemmän resursseja.

Tutkimus ei käsittele näitä poliittisia päätöksiä, mutta sen tulokset asettuvat laajempaan yhteiskunnalliseen kehykseen: liikkumisen edellytykset eivät ole yksilön valinta, vaan ne rakentuvat rakenteellisista tekijöistä, joihin vaikuttavat niin lapsuuden olosuhteet kuin aikuisiän työelämä.

Tutkimus korostaa rakenteellisten erojen tunnistamista

Tutkijoiden mukaan liikunnan edistämisessä olisi hyödyllistä huomioida sekä perhetausta että elinympäristö. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että liikkumisen tukeminen ei voi perustua pelkästään yksilön vastuuseen, vaan tarvitaan rakenteellisia ratkaisuja, jotka huomioivat luokkaerot ja alueelliset erot.

Tulokset osoittavat, että liikkumisen edellytykset rakentuvat jo varhaislapsuudessa ja että erot voivat säilyä pitkälle aikuisuuteen. Tämä haastaa yhteiskunnallista keskustelua, jossa liikkumista tarkastellaan usein yksilön valintana eikä rakenteellisena kysymyksenä.

---