Kuvat paljastavat ydinkatastrofialueiden vallan ja muistin rakenteet

Turun yliopiston väitöstutkija Veera Ojala tarkastelee tuoreessa tutkimuksessaan Tšernobylin ja Fukushiman ydinkatastrofialueita esimerkkeinä siitä, mitä tapahtuu, kun teknologinen järjestelmä pettää ja seuraukset kaatuvat tavallisten ihmisten kannettaviksi. Huhtikuussa 2026 tuli kuluneeksi 40 vuotta Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta ja maaliskuussa 15 vuotta Fukushiman katastrofista. Ojalan väitöskirja nostaa esiin, miten kävijöiden ottamat digitaaliset valokuvat muokkaavat näiden alueiden kulttuuriperintöä ja muistipolitiikkaa.

Ojalan mukaan Tšernobyl ja Fukushima ovat visuaalisesti välittyneitä paikkoja. Suurin osa ihmisistä tuntee nämä paikat vain kuvien kautta, ei omien kokemusten perusteella. Digitaaliset valokuvat muokkaavat käsityksiä sekä muistoja niistä.

Ruohonjuuritason kulttuuriperintö ja vallan rakenteet

Ojalan tutkimus tarkastelee valokuvia ruohonjuuritason merkityksenantona. Tämä näkökulma on poikkeuksellinen aikana, jolloin kulttuuriperinnön määrittely on usein keskitetty asiantuntijoille ja instituutioille.

”Valokuvilla on oma toimijuutensa siinä, miten ydinkatastrofeja ymmärretään ja muistetaan”, sanoo Ojala, Turun yliopiston tiedotteessa (2.6.2026).

Ojalan mukaan kävijöiden ottamat kuvat eivät vain heijasta paikan merkitystä, vaan myös aktiivisesti rakentavat sitä.

Tutkimus perustuu 75 henkilön haastatteluihin 22 eri maasta sekä satoihin heidän ottamiinsa valokuviin. Ojalan mukaan tämä aineisto osoittaa, että kulttuuriperinnön luominen ei ole ylhäältä ohjattu prosessi, vaan siihen osallistuvat ne, jotka kulkevat alueilla, kuvaavat ja jakavat kokemuksiaan. Tämä ruohonjuuritason toimijuus haastaa vallan rakenteita, jotka pyrkivät määrittelemään katastrofien merkityksen teknologisen edistyksen ja taloudellisten intressien näkökulmasta.

Ydinkatastrofit, toivo ja järjestelmän epäonnistuminen

Ojala huomauttaa, että Tšernobyl ja Fukushima tuottavat erilaisia toivon kuvastoja. ”Ydintuhoalueet eivät ainoastaan välitä katastrofien merkitystä, vaan myös käsityksiä siitä, mitä elämän jatkuminen ja toipuminen merkitsevät ihmisen toiminnan seurauksena muuttuneilla alueilla”, sanoo Ojala. Valokuvaus toimii Ojalan mukaan laajan yleisön aktiivisena osallistumisena ydinvoiman riskien kulttuuriseen arviointiin.

Ojala muistuttaa, että ydinkatastrofialueet ovat äärimmäisiä esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun teknologia pettää ja maisema muuttuu pysyvästi. ”Se, miten yhteisöjen muistikulttuurit visuaalisesti käsittelevät näitä paikkoja, kertoo paljon siitä, miten ne suhtautuvat laajempiin kysymyksiin teknologisesta edistyksestä, ympäristövastuusta sekä muuttuneista ekosysteemeistä”, sanoo Ojala.

Kollektiivinen muisti ja digitaalinen osallistuminen

Ojalan tutkimus tuo lisävaloa siihen, miten digitaalinen osallistujakulttuuri toimii kollektiivisen muistin rakentajana. Valokuvat eivät ole neutraaleja tallennusvälineitä, vaan aktiivisia kulttuurisia toimijoita. Tämä on kiinnostava huomio aikana, jolloin pääoman omistamat alustat hallitsevat tiedon jakamisen rakenteita ja määrittävät, mitkä kuvat ja tarinat nousevat näkyviin.

Ojalan väitöskirja Chornobyl and Fukushima Dreams: Visual Participatory Culture and the Co-creation of Nuclear Disaster Heritage tarkastetaan Turun yliopistossa 12.6.2026 klo 12.00. Vastaväittäjänä toimii professori Visa Immonen Bergenin yliopistosta ja kustoksena professori Anna Sivula Turun yliopistosta.

---