Kirjoituksia kestävyydestä osa 5

EDELLISEN OSAN päätin tylpästi mainitsemalla kestävyyden paradoksaalisuuden sitä sen enempää selittämättä, joten jatkakaamme siitä. Näen kestävyyden paradoksien jakautuvan kahteen pääluokkaan: kestävyyden ideologian sisäkkäiset yhteensopimattomuudet ja sen lisäksi tietysti kestävyyden käytänteiden ja operationalisoinnin—ja varsinkin retoriikan— loogiset nokkakolarit. Tosin näitä kahta luokkaa ei useinkaan voi toisistaan todellisuudessa erottaa. Mutta huomioitavaa on, että niitä ongelmia, joita itsekin olen yrittänyt vuosia sovitella ristiriitoina tai välillä henkilökohtaisina epäonnistumisina, löytyy kestävyydestä niin sen juurista kuin latvoista.

Palataan kestävyyden perusmääritelmään—tai siis tarkemmin ottaen kestävän kehityksen määritelmään joka ei aina ole sama kuin kestävyyden, vaikka näin itse kestävyystieteen tohtorina, voisin käsittää: pyrkimys luonnon, talouden ja sosio-kulttuurin tasavertaiseen kehitykseen siten että niin nyky- kuin myös tulevilla sukupolvilla on yhtäläiset mahdollisuudet hyvään elämään.

Ennen tämän määritelmän halkomista mainitsen vielä, että ...