William Morris: Teollisen ajan vallankumouksellinen

Taiteilija, kirjailija, sosialisti, liikemies ja painotalon perustaja William Morris (1834 – 1896) on kotimaassaan Britanniassa lähes kansallisaarteen asemassa, mutta hänen vaikutuksensa ulottui myös Suomeen, jonne hänen ajattelunsa levisi 1880-luvulta alkaen Arts and Crafts -liikkeen myötä. Morris ajatteli, että kauneus ei ollut mitään ylellisyyttä, vaan jokapäiväisen elämän perusta, jossa esineiden tulisi olla sekä käyttökelpoisia että esteettisesti merkityksellisiä. Tämä ei ollut vain taiteellinen vaan ennen kaikkea eettinen kannanotto. Morris vastusti teollisen massatuotannon epäinhimillisiä työolosuhteita ja pyrki palauttamaan käsityön arvon sekä sen tekijälle että käyttäjälle. Tämä kysymys ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan tänäkään päivänä.

Didrichsenin museon elokuun loppuun asti auki oleva William Morris -näyttely on poikkeuksellinen, sillä se on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Tapettimallit, painolaatat, huonekalut, alkuperäiset luonnokset, maalaukset, valokuvat ja William Morrisille kuulunut esineistö antavat kiinnostavan näkymän teollistumisen mullistamaan yhteiskuntaan ja sen aiheuttamaan vastareaktioon.

Epätodennäköinen vallankumouksellinen

William Morris oli varsin epätodennäköinen vallankumouksellinen. Hän syntyi sovinnaiseen keskiluokkaiseen perheeseen, joka nautti itsestäänselvästi porvarillisen yhteiskunnan etuoikeuksista. Suunnitelmissa oli papin opinnot Oxfordissa, mutta sisäoppilaitoksen militaristinen ja intellektualismin vastainen ilmapiiri ikävystyttivät Morrisia. Häntä innosti pikemminkin rakkaus keskiajan historiaan, luontoon, tarinankerrontaan ja taiteeseen. Sen sijaan koneet, viktoriaaninen ylpeydenaihe, eivät innostaneet häntä lainkaan. Vuoden 1851 Lontoon maailmannäyttely asemoi Britannian teknologisen ja teollisen kehityksen kärkimaaksi, mutta perheretkellä Morris kieltäytyi edes astumasta näyttelyyn sisälle.

Kouluvuosinaan Dante Gabriel Rossettin taide ja filosofi John Ruskinin ajatukset tekivät Morrisiin erityisen vaikutuksen. Ruskin ajatteli, että kulttuuri on erottamattomasti sidoksissa yhteiskunnan sosiaaliseen rakenteeseen, jonka seurauksena vain terve yhteiskunta saattoi synnyttää kaunista taidetta. Tämä huomio sai Ruskinin hylkäämään aikanaan suositun uusgotiikan liikkeen anakronistisena. Tämä Ruskinin yhteiskuntakriittinen taidekäsitys teki Morrisiin syvän vaikutuksen ja muovasi ratkaisevasti hänen omaa filosofiaansa käsityön merkityksestä. Rossetti puolestaan sai Morrisin lopulta hylkäämään papin opinnot ja omistamaan elämänsä taiteelle.

Red House – Kokonaistaideteos

Vuonna 1859 Morris meni naimisiin Jane Burdenin kanssa ja päätti rakennuttaa perheelleen kodin Kentin Bexleyheathiin. Yhdessä arkkitehtiystävänsä Philip Webbin kanssa suunniteltu Red House (Punainen talo) nousi vastaiskuksi aikakauden viktoriaaniselle maulle. Talo rakennettiin punatiilestä ilman klassisia koristeluja tai kipsirappauksia, jättäen materiaalit ja rakenteet rehellisesti näkyviin keskiaikaisen rakennusperinteen hengessä.

Sisustusta hankkiessaan Morris törmäsi teollisen aikakauden ongelmaan: kaupoista löydetyt massatuotetut huonekalut ja kankaat olivat hänen mielestään mauttomia, ylikoristeltuja ja huonosti tehtyjä. Ratkaisu oli radikaali – kaikki oli suunniteltava ja valmistettava itse. Red Housen sisustamisesta muodostui yhteisöllinen projekti, johon osallistuivat Morrisin ja Webbin lisäksi muun muassa Dante Gabriel Rossetti ja Edward Burne-Jones sekä Jane Burden ja tämän sisar Bessie. Yhdessä he maalasivat seinäfreskoja, suunnittelivat lasimaalauksia, kirjailivat tekstiilejä ja veistivät huonekaluja.

Red House ei ollut vain koti, vaan elävä kokonaistaideteos, jossa arkkitehtuuri, sisustus ja puutarha muodostivat yhtenäisen esteettisen ja idealisoidun kokonaisuuden. Vaikka kokeilu jäi lyhytaikaiseksi, se antoi pohjan Morrisin ideoimalle liiketoiminnalle.

Morris & Co

Vuonna 1861 Morris perusti perintörahoillaan yrityksen nimeltä Morris, Marshall, Faulkner and Co. Hankkeessa oli mukana Ford Madox Brown, Edward Burne-Jones, Charles Faulkner, Peter Paul Marshall, Dante Gabriel Rossetti ja Philip Webb. Heistä kaikki, Marhallia lukuun ottamatta, osallistuivat tuotteiden suunnittelutyöhön, jotka valmistettiin osaksi omissa tiloissa, osaksi alihankintana muissa yrityksissä.

Yrityksen ensimmäisiä tuotteita olivat tapetit ja keramiikka. Näiden estetiikka pohjautui selvästi keskiaikaan ja perustui usein kuvitteellisiin ritariajoista kertoviin satuihin. Erityinen alkuaikojen menestys olivat kuitenkin lasimaalaukset, Britanniassa nimittäin rakennettiin 1800-luvun puolivälissä merkittävä määrä kirkkoja. Liiketoiminnan kehittyessä vaikutteita alkoi kuitenkin tulla yhä enemmän luonnosta ja jopa Euroopan ulkopuolelta; Morris perehtyi mm. islamilaisen maailman metallitöihin, keramiikkaan ja mattoihin.

Morrisia voi pitää yhtenä 1800-luvun laaja-alaisimpina ja luovempina muotoilijoina. Näyttelyssä käy ilmi, että osasyy hänen tuotantonsa ajattomuuteen oli se, miten hän sovelsi työhönsä menneiden aikojen tekniikoita ja materiaaleja, ja oivalsi että valmistusmenetelmiä tuntematta muotoilijat eivät pysty suunnittelemaan onnistuneita tavaroita.

Teollisesta vallankumouksesta alkaen muotoilu ja valmistus olivat alkaneet yhä enemmän eriytyä toisistaan. Teollinen järjestelmä toki valmisti tavaroita nopeammin ja halvemmalla, mutta ongelmaksi nousivat saastuttavat tehtaat, työntekijöiden kurjat ja epäterveelliset olot sekä tuotteiden huono laatu. Morrisin ihanne oli pikemminkin keskiaikainen kiltajärjestelmä, jossa käsityöläiset toimivat yhteistyössä ja saivat toisiltaan myös sosiaalista tukea.

Morrisin alkuperäinen syy massatuotantojärjestelmän vastustamiselle oli kuitenkin pikemminkin esteettinen ja laadullinen vaisto kuin yhteiskunnallinen tiedostaminen. Se kuitenkin muuttui kun Morris tutustui Karl Marxin Pääomaan 1880-luvun alussa. Morrisin kirjoitukset tältä ajalta kertovat hänen ajatuksistaan työnjaon kritiikistä. “Ei vain työtä jaeta yhä pienempiin osasiinsa [… ] vaan ihminen itse paloitellaan”. Suunnittelusta ja valmistuksesta saatu kokemus vakuutti Morrisin, että mahdollisuus luovuuteen ja hyviin työskentelyolosuhteisiin olivat välttämättömiä myös hyvälle laadulle. Vuonna 1883 hän omien sanojensa mukaan “kääntyi” sosialismiin toimiakseen taloudellisen, poliittisen ja yhteiskunnallisen muutoksen puolesta.

Sosialismin puolesta

Sosialismi oli tässä vaiheessa Britanniassa verrattain tuntematon liike vailla poliittista valtaa. Morris kuului siten liikkeen eturintamaan, ja hän auttoi sosialismin periaatteiden määrittelemisessä, selittämisessä sekä niiden soveltamisessa käytäntöön. Ensin Morris liittyi Britannian ensimmäiseen sosialistiseen puolueeseen, Henry Hyndmanin johtamaan SDF:ään (Social Democratic Federation). Morris oli ryhmässä hyvin aktiivinen: hän muun muassa kirjoitti pamfletin yhdessä Hyndmanin kanssa vuonna 1884 ja suunnitteli sille kansilehden omalla tyylillään. Suhde Hyndmaniin oli kuitenkin jännitteinen, sillä Morris oli eri mieltä Hyndmanin parlamentaarisen politiikan korostamisesta ammattiyhdistystoiminnan kustannuksella.

Erimielisyyksien kärjistyttyä Morris ja kahdeksan SDF:n johtokunnan kymmenestä jäsenestä erosi Friedrich Engelsin tuella joulukuussa 1884 ja perusti Socialist Leaguen. Perustajajäseniin kuuluivat myös Eleanor Marx (Karl Marxin tytär), Ernest Belfort Bax ja Edward Aveling. Morris kirjoitti Baxin kanssa järjestön manifestin uudenvuodenpäivänä 1885.

Morrisille esteettinen ulkoasu ja poliittinen sanoma kulkivat kuitenkin yhä edelleen käsi kädessä. Hänelle taiteen tasa-arvoinen saatavuus oli perusoikeus eikä mitään eliitin ylellisyyttä. Vuonna 1877 pitämässään esitelmässä The Lesser Arts Morris sanoi: “En halua taidetta vain harvoille sen enempää kuin koulutusta vain harvoille, tai vapautta vain harvoille”. Tässä oli kuitenkin sovittamaton ristiriita. Morris & Co yrityksestä oli tullut vuosien varrella menestys, mutta sen korkealaatuiset materiaalit ja aikaa vievä käsityö tekivät tuotteista hyvin kalliita. Käytännössä yrityksen asiakkaat olivatkin aatelistoa tai rikkaita yrittäjiä. Ristiriita kiusasi Morrisia, ja myös lehdistössä häntä syytettiin kaksinaismoralismista. Lopulta Morris päätyi johtopäätökseen, että kapitalistisen yhteiskunnan puitteissa tätä ristiriitaa ei voi ratkaista. Vain sosialismissa yhteiskunta voi tuottaa yhdessä toimien kauniita ja kohtuuhintaisia esineitä, jotka eivät vahingoittaisi ihmisiä tai ympäristöä. Visionsa Morris hahmotteli utopiaromaanissaan News from Nowhere, joka ilmestyi Socialist Leaguen virallisessa äänenkannattajassa The Commonweal-lehdessä.

---

Näyttelyssä tulee hyvin ilmi miksi Morris puhuttelee yhä yli 130 vuotta kuolemansa jälkeen. Hänen taiteellinen tuotantonsa on paitsi ajatonta, hänen käsittelemänsä ongelmat ihmisen ja pääoman välisestä suhteesta eivät ole menettäneet ajankohtaisuuttaan piiruakaan. Kuten näyttelykirjassa todetaan: ”aikana, jona kertakäyttöisten halpatuotteiden suosio syventää ilmastokriisiä ja sosiaalista eriarvoisuutta kaikkialla maailmassa, me tunnistamme Morrisin oivalluksen oikeaksi: meidän tulisi omistaa vähemmän esinteitä, mutta sellaisia, jotka ovat eettisesti hankittuja, korkealaatuisempia ja tehty kestämään.”

William Morris, Toim. Iiris Markkola, Otto Selén
Didrichsen, s.128

---