Leikkauspolitiikan laskut kansalle

ORPON HALLITUKSEN sopeutuspolitiikaksi kutsuma pannukakku on lässähtänyt odotetusti lisää. Työllisyys on heikentynyt, Suomen työttömyys on noussut EU- ja OECD-maiden korkeimmalle tasolle eikä julkiseen talouteen luvattua ylijäämää ole syntynyt.

Tämä ei tietenkään ole yllätys. Kapitalistisen talousjärjestelmän kriiseissä oikeisto tarjoaa kerta toisensa jälkeen samaa lääkettä: julkisia menoja alas, sosiaaliturvaa alas, työntekijöiden neuvotteluvoimaa alas ja yritysten sekä suurituloisten verotusta alas. Sitten ihmetellään porukalla, miksi kokonaiskysyntä heikkenee ja työttömyys kasvaa.

Kun pienituloiselta leikataan euro, se on euro pois kulutuksesta. Kun suurituloisen verotusta kevennetään, raha ei välttämättä palaudu talouteen samassa määrin. Ay-ekonomistien analyysi nostaa tämän ristiriidan esiin: tulonjaon vinoutuminen vaimentaa taloudellista toimeliaisuutta tilanteessa, jossa työttömyys on jo korkealla ja avoimia työpaikkoja vähän.

Silti hallituksen politiikan ytimessä pysyy ajatus, että ongelma ratkaistaan siirtämällä lisää riskiä tavallisten ihmisten kannettavaksi. Tuore Laboren tutkimus kertoo sosiaaliturvaleikkausten lisänneen pienituloisuutta ennakoitua enemmän. Pienituloisissa talouksissa elävien lasten määrä on tutkimuksen mukaan kasvanut lähes 26 000:lla. Samalla veroratkaisut ovat kasvattaneet hyvätuloisten käytettävissä olevia tuloja.

Miksi yhteiskunnan vaurauden kasvattamiseen osallistuvien ihmisten pitäisi kantaa kriisin kustannukset, jos samaan aikaan varallisuus ja tulot keskittyvät yhä harvemmille? Vastaus ei voi olla uusi leikkaus.

SAMA RISTIRIITA näkyy kunnissa. Espoo teki viime vuonna yli 110 miljoonan euron ylijäämän, mutta kaupunki valmistautuu silti kymmenen miljoonan euron säästöihin ja yt-neuvotteluihin. Espoossa ja Vantaalla uhattuina on yhteensä noin 500 työpaikkaa. Ammattiliitto JHL muistuttaa olennaisesta asiasta: kaupungin työt eivät katoa, vaikka työntekijät katoaisivat palkkalistoilta.
Oikeiston politiikassa tähän tarjotaan helposti vastakkainasettelua. Milloin syyllinen on työtön, milloin maahanmuuttaja ja milloin julkisen sektorin työntekijä.

Työelämässä sama taistelu jatkuu. Hallituksen alustatyötä koskeva lakiluonnos on saanut PAMilta kritiikkiä, koska se ei liiton arvion mukaan ratkaise alustatyön keskeisiä ongelmia. Alustatalouden työntekijöitä on edelleen mahdollista kohdella yrittäjinä tilanteissa, joissa heidän tosiasiallinen asemansa muistuttaa palkkatyötä.

Tämä on uuden työelämän luokkakysymys. Teknologia ei itsessään tee työstä vapaampaa. Jos algoritmi määrää työtehtävät, palkkioiden ehdot ja työntekijän aseman, kyse on vallasta – vaikka työnantajan sijasta puhuttaisiin alustasta.

SUOMEN ONGELMA ei ole se, että yhteiskunnalla olisi liian vähän resursseja ihmisten hyvinvointiin. Ongelma on se, miten nämä resurssit jaetaan ja mihin niitä käytetään. Jos yhteiskunta kykenee käyttämään miljardeja suuren yksityisen pääoman projektien tukemiseen ja asevoimien vahvistamiseen, se kykenee myös takaamaan ihmisille työn ja toimeentulon.
Leikkauspolitiikan tulokset ovat nyt nähtävissä. Työttömyys kasvaa, eriarvoisuus syvenee ja julkisten palvelujen työntekijöitä uhkaavat irtisanomiset jopa vauraissa kunnissa. Aiheet eivät tule loppumaan kesken kevään 2027 eduskuntavaaleissa.

---

KUUKAUDET VIERIVÄT nopeasti vanhempainvapailla, vaippoja kului ja vauva kasvoi taaperoksi. Tiedonantaja vaihtoi sillä välin printtilehden formaattia ja nettisivu-uudistus saatiin maaliin. Uuden nettisivun käyttäjäkokemusta on kiitellyt niin lukijat kuin toimituksen väki työn helpottuessa roimasti vanhoihin ja kankeisiin sivuihin nähden.

Kiitos JP Väisäselle lehden luotsaamisesta yli vuoden päivät. Tiedonantajan internet- ja sosiaalisen median kattavuuden lisääntymistä on ollut ilo seurata lukijan ominaisuudessa. Toivotaan sille työlle jatkoa ja yhä lisää laajentumista eri alustoille.

Yhteiskuntajärjestelmä ei kuitenkaan vaihtunut sillä välin kun minä keskityin lapsenhoitotyöhön. Niinpä on todettava että tänään tehdään lehti, huomenna sosialismi!

---