”Uuskielen” ihmeellisyyksiä ja poliittisia paradokseja

Kaikenlaiset sotatoimet ja kasvava militarismi, asekauppa ja sodanlietsonta tarkoittavat monen poliitikonkin käyttämällä uuskielellä muka lisääntyvää turvallisuutta.

Olen viime aikoina seurannut lehtiä ja muutakin mediaa tavallista tarkemmin, vaikka suosittelenkin kaikille mediapaussia! Luen tavallisesti kesät talvet mieluummin kauno- ja tietokirjoja kuin seuraan esimerkiksi pikakivääriuutisointia, josta ei tallennu mitään pysyvää mieleen. Kirjoista rekisteröityy sentään jotakin mietintämyssyyn: siksi lukeminen kannattaa yhä, erityisesti orwellilaisen uuskielen aikakaudella.

Pitää sanoa, että suomalainen media ja journalismi sekä poliittinen viestintä eivät houkuttele: ne alkavat muistuttaa uuskieltä. Ne ovat yhä useammin täynnä täysin mahdottomia tai tahattomia ristiriitaisuuksia, paradoksejakin: erityisesti sodan ja rauhan kysymyksissä, ulkopolitiikassa ja mitä tulee ilmasto-ympäristöasioihin, kerskakulutukseen, liikuntaan, sananvapauteen ja katoavaan yksityisyyteenkin lisääntyvän valvonnan ”turvallistamisyhteiskunnassa”

Muutama miete uuskielestä ja militarismista

Mediajuttujen perusteella “sota ...