Dialektinen materialismi ja luokkatietoisuus

MUISTAN VIELÄ miten eräs ryyppykaveri totesi minulle, että hän aikoinaan luki tietääkseen kaiken meissä ja ympäristössä liikkuvan ja samalla koko äärettömän avaruuden olevan itsensä kautta olemassaolevaa materialistista dialektiikkaa. Minulla ei ollut vastaansanomista, kun itsekin murrosiän jälkimainingeissa päädyin kasvavassa tiedonhalussa samankaltaiseen tulokseen: jatkuvassa liikkeessä oleva materia on ”synnyttänyt” kaiken olevan, eikä materian korkeinta ilmentymää, eli tajuntaa, ole olemassa ilman aineellista kantajaa.

Olen jo aiemmin eri yhteyksissä joskus todennut, että materia, joka on aineellisen todellisuuskäsityksen perusta, on aluton ja loputon, ikuinen ja luomaton. Sen jälkeen kun opin kunnolla ajattelemaan, ei tuosta käsityksestä ole missään vaiheessa tarvinnut luopua. Avaruudessa ja ajassa materialla ei ole alkua, se on ollut ikuisesti, eikä itsensä kautta olemassaolevana tarvitse mitään ”alkusysäyksiä”, vaan on jatkuvassa itseliikunnassa myös luomatonta.

Uskonnolliset ...