Jäähyväiset markkinakeskeiselle politiikalle

SUOMESSA ON kuultava päätösehdotuksia sellaisilta kansalaisjärjestöiltä – ja muiltakin toimijoilta – jotka eivät vain myötäile hallituksen päätöksiä. On ilmeistä, että meillä ei ole ollut vasemmistolaista politiikkaa tekevää hallitusta vuosikymmeniin, vaikka osa isoista medioista näin yrittää propagoida. Työtä tekevät kärsivät yhä porvarillisen politiikan ja kapitalistisen systeemin jatkaessa työväenluokan riistämistä, jotta talouseliitin taskuihin saataisiin yhä enemmän pääomaa.

Matalapalkkaisille aloille tarvitaan ensi sijassa tuntuvat palkankorotukset ja lisää tekeviä käsiä. Ay-liikkeen on radikalisoitava linjaansa, jotta se kykenee täyttämään tehtävänsä työntekijöiden aseman parantamiseksi. Keväällä nähdyt hoitoalan lakot oli hyvä alku, mutta joukkovoimaa tarvitaan liittorajojen yli. Yhdessä meillä on voimaa vaatia kaikki ylös palkkakuopista.

Radikaaleja, rohkeita toimijoita tarvitaan enemmän kuin koskaan ay-liikkeessä ja muissakin joukkoliikkeissä levittämään laajemmalle taistelevaa asennetta ja työntekijöiden perspektiivistä lähtevää linjaa.

Yhdessä omistetut palvelut toimivat aina demokraattisemmin, kuin yksityistetyt.

JULKISIA PALVELUJA on kehitettävä niin, että turvataan jokaiselle oikeus terveyteen, sivistykseen, kulttuuriin, verkkoyhteyksiin ja ihmisarvoisen elämän edellyttämään huolenpitoon. Etenkin peruspalvelut tulee järjestää julkisina palveluina, jotka ovat yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla. Yhdessä omistetut palvelut toimivat aina demokraattisemmin, kuin yksityistetyt. Demokratia on ulotettava myös talouden alalle. Tämä merkitsee monia toimia taloudellisen päätöksenteon julkisuudesta ja osuustoiminnan kehittämisestä aina pankkien ja vakuutusyhtiöiden sekä teollisuuden ja energiahuollon keskeisten alojen kansallistamiseen, yhteiskunnalliseen omistukseen ja demokraattiseen hallintaan.

NATOA VASTAAN on jatkettava kamppailua, vaikka Suomi sinne nyt sotatilanteen varjolla ollaan viemässä pienen eliitin päätöksellä. Suomen on irtauduttava Natosta ja valittava rauhanpolitiikan tie. Vain siten maamme voi toimia uskottavana sillanrakentajana maailmalla ja ylläpitää itsenäistä ulkopolitiikkaa.

Asevaraisuuteen perustuva turvallisuus on kuoleman turvallisuutta. Suomen ei pidä lähteä imperialististen sotien osapuoleksi tai lietsoa sotauhoa, vaan toimia rauhanliikkeitä ja kansalaisyhteiskuntaa tukien meillä ja maailmalla sekä edistää dialogia kohti pysyvää rauhaa. Yhteistyösuhteet ympäri maailmaa on pystyttävä rakentamaan uudestaan, sillä esimerkiksi ympäristökriisin ratkaisu ja ydinaseuhan poistaminen vaativat koko maailman ponnisteluja.

Hiroshimaan ja Nagasakiin vuonna 45 pudotettujen atomipommien kauhuja ei saa unohtaa. Iskut tuhosivat kaupungit totaalisesti, sadat tuhannet ihmiset kuolivat ja kärsivät säteilysairauksista. Muutaman vuoden päästä atomipommi-iskuista tulee kuluneeksi jo kahdeksan vuosikymmentä, silti ydinaseriisuntaa joudutaan edelleen vaatimaan. Käsittämätöntä.

Juuri nyt ydinsodan uhka on vakavampi kuin kertaakaan kylmän sodan jälkeen. Sodissa ei ole voittajia, ydinaseilla käytävän sodan mahdollisuus on estettävä sitovin kansainvälisin toimin ja sopimuksin. Suomen täytyy välittömästi allekirjoittaa YK:n ydinasekieltosopimus. Valitettavasti nykyisen demarihallituksen aikana Suomea on tähän asti vain aseistettu lisää, esimerkiksi yli kymmenen miljardin hävittäjäkaupalla.

Uusliberalistisen, markkinakeskeisen politiikan seuraukset on nähty jo pitkään. Vaihtoehtona on kääntää yhteiskunnallisilla ja rakenteisiin menevillä muutoksilla kehitystä sosialistiseen suuntaan. Meillä on varaa parempaa politiikkaa tekevään yhteiskuntaan!