Ammattiliitot tarvitsevat radikaalin muutoksen
Suomessa ammatillisen järjestäytymisen aste on korkea. Ammattiliitot rakentuvat edelleen perusosastojen ja aktiivien toiminnalle, joita ilman liittoja ei olisi olemassa. Tämän valossa liittojohtojen jatkuvat myönnytykset työehtojen heikennyksistä neuvotteluissa näyttäytyvät irvokkaina. Ammattiliitot tarvitsevat kriittistä uudistusta sisältä päin.
Mikään koko nykyisen palkkatyöjärjestelmän historiassa ei osoita, että työehtoja alettaisiin parantamaan työnantajien puolelta vapaaehtoisesti. Ja valitettavasti on todettava, että varsinkin isot julkisyhteisöt ja osuuskunnat ovat samassa rivissä suuryritysten kanssa ”säästämässä” työntekijöiden selkänahasta.
Heikennykset tehdään askel askeleelta ja varmasti vuosikymmenten kuluessa. Yhtenä keinona yhtiöt käyttävät ”shokkivaatimuksia”, jossa työläisille esitellään pitkät listat törkeitä ja alentavia työehtojen heikennysvaatimuksia. Tällä tavalla halutaan saada liitto tulemaan vastaan ”edes osassa vaatimuksia”.
Työntekijöitä puolustamaan muodostetun ay-liikkeen johto on jatkuvasti valmis kaventamaan oman leirinsä etuja. Kentällä ollaan usein valmiita radikaaleihin toimiin ja pitkiin työtaistelutoimenpiteisiin. Silti neuvottelupöydissä istuvat antavat periksi lakon vasta alkaessa tai jopa sitä ennen.
Miksi näin käy? Miksi liittojen johdossa ei luoteta oman liiton joukkovoimaan? Kyseessä voi olla ay-liikkeen historian tuntemattomuus sen osalta, mitä on vaadittu aikaisemmin työehtojen parantamiseen. Toisena syynä on yleinen marxilaisen teorian hylkääminen ay-liikkeessä. Sen teorian, joka on aikoinaan synnyttänyt koko työväenliikkeen.
Kolmas vaihtoehto on tietysti kaikista karmein. Siinä periksi annetaan kaikki tämä historia ja teoria tuntien. Joko siitä syystä, että ei haluta näyttäytyä hankalina tai jopa siksi, että halutaan säilyttää oma paikka tai pedata tietä uusille titteleille.
Työtä tekevien ymmärrys omista oikeuksistaan on avainasemassa.
Mitä on tehtävä
Millä tavoin me voimme sitten viedä ay-liikkeen takaisin juurilleen ja uudistusten tielle? Yhtä yksittäistä vastausta kysymykseen ei ole, mutta paljon on tehtävissä alhaalta ylöspäin. Siihen en luottaisi, että ammattiliittojen ylimmältä tasolta alkaa koko kenttää ravisuttavat toimet, vaan jäsenten on itse käärittävä hihat.
Ammattiosastojen on käynnistettävä omaa opintotoimintaa yhteiskunnasta ja työväenliikkeen historiasta. Työtä tekevien ymmärrys omista oikeuksistaan on avainasemassa liittojen toiminnassa. Tällainen ymmärrys ei synny itsekseen ympäröivästä yhteiskunnasta tai koulusta. Se vaatii opiskelua, johon liitoilla on kyllä resursseja vielä toistaiseksi.
Lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota liittojen nuorisotoimintaan. Tällä hetkellä nuoria kyllä liittyy jäseniksi, mutta aktiivisessa toiminnassa heitä näkyy suhteessa vähemmän. Ammattiosastojen onkin annettava resursseja erityisesti jo aktiivisille nuorille, jotta he voivat aktivoida lisää nuoria toimintaan. Ilman tätä sukupolvenvaihdos jää yhä kaukaisemmaksi haaveeksi kaikissa liitoissa.
Tässä vaiheessa tulee toimia työehtojen parantamiseksi kaikella sillä voimalla, mitä ammattiliitot Suomessa omaavat. Sen sijaan, että yritetään torpata aina vain uusi heikennys, tulisi siirtyä vaatimaan jo menetetyt työehdot takaisin ja siitä yhä eteenpäin. Samalla ay-liike ja laajemmin koko työväenliike voi palata koko yhteiskuntaa muuttavaksi voimaksi. Vaatien parempaa sosiaaliturvaa, hoivaa ja koulutusta kaikille. Tekemään työtä kaikkein köyhimpien ja vähäosaisimpien puolesta. Jos ei muuten, niin yleislakon uhalla. Jos emme luota omaan joukkovoimaamme, niin mihin voimme luottaa?
