Kolumni: Kapitalismin lapsiuhrit

Kasvatusalan ammattialaisena on ollut järkyttävää lukea uutisia lasten ja nuorten lisääntyvästä pahoinvoinnista. Lisääntynyt tuentarve on ollut nähtävissä jo puoli vuosikymmentä! Tarvittiin pandemia nostamaan asia otsikoihin ja valtakunnan päättäjien tietoisuuteen.

Hiuskarvan varassa toiminut lasten ja nuorten tukiverkosto ei kestänyt pandemian, etäopiskelun ja koronarajoitusten kuormaa. Uusliberalismin, tehostamisen ja leikkauspolitiikan jäljet osuivat lapsiin ja nuoriin tilanteessa, jossa he eniten olisivat tarvinneet kavereita, varhaiskasvatusta, koulua, neuvolaa, nuorisotyötä, harrastuksia, tukipalveluita ja TURVALLISTA KASVUYMPÄRISTÖÄ.

Rahankiilto silmissä oli päätetty tasapainottaa tuottamatonta julkista sektoria ja leikata koulutuksesta sekä sosiaali- ja terveyspalveluista. Oli laadittu prosessikaavioita ja päätetty häivyttää leikkaukset julistamalla digiloikka avaimeksi parempaan tulevaisuuteen. Samalla oli kasvatettu varhaiskasvatuksen ja opetuksen ryhmäkokoja, minimoitu oppilashuollon resurssit, korostettu yksilön vastuuta ja jätetty kuuntelematta kaiken maailman dosentteja.

Luontoäiti näytti voimansa pistäen rahanvallan polvilleen. ...